tiistai 11. heinäkuuta 2017

Arabianhevonen ja erikoisaskellajit

Olen harrastanut arabianhevosia virtuaalisesti jo vuosikausia, mutta vasta jokin aikaa sitten törmäsin tämän blogipostauksen aiheeseen enkä voi ymmärtää miten en ole tätä aiemmin huomannut. Postauksen aiheena on siis arabianhevonen ja taipumus erikoisaskellajeihin.

Askellajithan jakautuvat perusaskellajeihin ja erikoisaskellajeihin. Perusaskellajeihin kuuluvat käynti, ravi ja laukka ja ne löytyvät lähes jokaiselta hevosrodulta. Erikoisaskellajit taas ovat askellajeja, jotka ovat ominaisia tietylle rodulle tai roduille - tunnetuimpana esimerkkinä islanninhevosen töltti ja passi. En nyt mene askellajeihin sen enempää, mutta erikoisaskellajeihin voi paremmin tutustua ARJ:n sivuilla. Tässä kuitenkin lyhyesti wikipediasta pöllittynä englanniksi kuvaukset niistä askellajeista, joista tässä postauksessa puhutaan:

"The rack is also a four-beat gait, but with equal intervals between each footfall, making it a smooth gait to ride. In the show ring, the gait is performed with speed and action, appearing unrestrained." (lähde)
 "This is a four-beat gait with the same footfall pattern as a regular, or flat, walk, but significantly faster. While a horse performing a flat walk moves at 4 to 8 miles per hour (6.4 to 12.9 kilometres per hour), the running walk allows the same horse to travel at 10 to 20 miles per hour (16 to 32 kilometres per hour). In the running walk, the horse's rear feet overstep the prints of its front feet by 6 to 18 inches (15 to 46 centimetres), with a longer overstep being more prized in the Tennessee Walking Horse breed. While performing the running walk, the horse nods its head in rhythm with its gait." (lähde)

Voisi helposti kuvitella homman olevan yksinkertaista, että on kourallinen rotuja joilla on erikoisaskellajeja ja sitten on ne kaikki muut, joilla niitä ei ole. Asia on kuitenkin toisin. Monella "perusaskellajirodulla" itse asiassa on välillä reilustikin luontaista taipumusta johonkin erikoisaskellajiin, esiintyyhän suomenhevosillakin tölttiä. Nyt kuitenkin keskitytään arabeihin ja niiden erikoisaskellajeihin.

Olen viime päivinä lukenut paljon tietoa aiheesta ja tiedot keskittyvät lähinnä netin foorumeilla käytyihin keskusteluihin. Nettikeskusteluista löytyvistä tiedoista voidaan aina olla montaa mieltä, mutta arabiväki tuntuu keskusteluissa yleensä tietävän mistä puhuu ja tarjolla on jopa kuvamateriaalia! Olen tähän postaukseen törkeästi pöllinyt netistä kuvia, lynkatkaa minut vapaasti.



Ennen muinoin, siis reilusti yli sata vuotta sitten erikoisaskellajeja esittävät arabianhevoset olivat arkipäivää. Gaited-hevoset olivat niitä "ultimate riding horseja" ja pelkkää ravia esittävät hevoset koettiin lähinnä tavallisiksi. Jossain vaiheessa ajatusmaailma kuitenkin muuttui ja erikoisaskellajeja alettiin jalostaa ja kouluttaa pois arabianhevosista sekä vahvistaa ravia. Silti nykypäivänäkin on mahdollista törmätä 'gaited arabian' -hevosiin, jotka esittävät luontaisesti erikoisaskellajeja. Nykyäänkin taipumusta kitketään vahvasti hevosen koulutusvaiheessa, mutta toisaalta nykypäivän harrastajat alkavat entistä enemmän olla - näin suomalaisittain ilmaistuna - puskailijatyyppiä, joten voi olla että arvostus arabialaisen erikoisaskellajeja kohtaan vielä kohoaa.

Arabianhevoset ovat osanneet pääasiassa kahta eri erikoisaskellajia: rackia ja running walkia (jotkut kutsuvat myös ambleksi). Rack on askellaji johon arabeilla ei ole luontaista taipumusta, vaan se täytyy opettaa niille alusta asti. Ilmeisesti arabit kuitenkin omaksuvat rackin helposti. Monet Kellogg Studin hevosista itse asiassa olikin opetettu kulkemaan rackia.  Running walkia jotkut arabit sen sijaan tarjoavat luonnostaan, mutta monesti se kitketään kokonaan pois ratsutusvaiheessa.

Taipumus erikoisaskellajeihin periytyy, mutta ei ole selvää että miten. Taipumus ei ainakaan arabeilla periydy missään tietyssä sukulinjassa, mutta monesti hevosten suvuista löytyy Crabbet Studin hevosia. Erään foorumipostausteorian mukaan askellajit periytyisivät "the gaits tend to go from father to daughter and from dam to son." Postauksessa selvitettiin mistä erään hevosen askellajitaipumus olisi voinut periytyä, ja tällä kaavalla päästiin kuin päästiinkin erääseen tunnettuun askellajitaipumuksen omanneeseen hevoseen.

No entäs ne todisteet sitten? Taisin luvata netistä pöllittyjä kuvia joten tässä niitä sitten olisi. Esittelen muutamia historian hevosia, jotka ovat varmasti omanneet erikoisaskellajeja. Valitettavasti joudumme tyytymään kuviin ja kertomuksiin, sillä videoitua materiaalia ei juuri tunnu löytyvän.


Aloitetaanpa vaikka orista *Raseyn, yksi Kelloggin kantaoreista. *Raseyn oli nuorena esteratsu mutta ori tunnettiin myös viisikäyntisenä. Rackin lisäksi *Raseyn osasi slow gaitin. Onnistuin löytämään *Raseynista jopa videota, joten kuvien sijaan katsokaapa tätä! Koko videonkin voi katsoa jos kiinnostaa, se esittelee *Raseynin elämäntarinan lisäksi sen jälkeläisiä, mutta linkkasin videon kohtaan jossa ori näkyy ratsastettuna.







Yksi monen gaited arabianin suvusta löytyvä nimi on *Raffles. Kuten *Raseyn, myös *Raffles oli Crabbet Arabian Studin kasvatti. *Raffles oli myöskin viisikäyntinen joidenkin lähteiden mukaan, mutta toisten lähteiden mukaan asiasta ei ole varmuutta. Taipumusta ori on periyttänyt joka tapauksessa.






Kelloggin kasvatti ja *Raseynin poika Ronek on yksi niistä hevosista, joille Kellloggissa opetettiin rack.







Maynesboro Arabian Studin kasvatti Rabiyas oli myöskin viisikäyntinen. 




Rabiyasin isä Rahas on mainittu parissa paikassa mahdollisena gaitedina, mutta taipumusta on varmasti periytynyt myös emä Rabiyatilta. Ja katsokaapas tätä hevosta! Tämä menisi kuvien perusteella heittämällä läpi NSH:na ja melkeinpä jopa saddlebredina. Rabiyat ei ole missään mainittu varmasti viisikäyntiseksi, vaan sen on sanottu omaavan upean ravin.






Tätä postausta voisi jatkaa loputtomiin, mutta totuus on että aikomuksenani oli käyttää vapaapäivä ihan johonkin muuhun kuin googletteluun. Yksi hevonen on kuitenkin pakko esitellä, sillä se on varmasti tunnetuin ja menestynein gaited arabian ikinä: Bazleyd. Tämä viisikäyntinen ori kilpaili samanaikaisesti menestyksekkäästi arabiluokkien lisäksi myös saddlebredeja ja tennesseewalkereita vastaan. Ori sijoittui jopa kolmanneksi Saddlebred Championshipsissä ja pärjäsi running walkinsa kanssa mainiosti walkereita vastaan. Bazleydista kerrotaan myös eräässä kirjassa, joka täytynee lisätä lukulistalle. Kirja on You Kin Do It, Chile: (You Can Do It, Child) by Maxwell Dickinson ja googlettamalla löytyy jopa esikatseluversio, jossa Bazleydista pystyy lukemaan hyvin lisää.







No entäs sitten näin virtuaalisesti ja ARJ:n näkökulmasta? Jos haluaa noudattaa erityistä realismia, on täysin mahdollista hommata itselleen viisikäyntinen arabi. Merkkaisin visiikäyntisen arabin verilinjaltaan englantilaiseksi, joka on virtuaalimaailman epävirallinen vastine Crabbetille. Toistaiseksi arabilla ei ole osallistumisoikeutta erikoisaskellajiluokkiin, mutta mikäli viisi- tai nelikäyntisiä arabeja alkaa ilmestyä niin kyllähän se sinne saadaan! Osallistumisoikeus tulisi toki vain 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin, sillä vaikka Bazleyd aikoinaan pärjäsikin walkereita vastaan niin nykypäivänä arabeilla ei olisi mitään mahdollisuuksia walkereiden ja saddlebredien luokissa.

(Saiskohan tässä lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, englantilaisia viisikäyntiarabeja....)

TK:n virtuaaliblogi ja al Qismat Arabiansin blogi yhdistyvät

Vihdoinkin sain aikaan käyttää googlea ja toteuttaa sen, mitä olen jo pidemmän aikaa suunnitellut: al Qismat Arabiansin blogi yhdistyi tähän blogiin. En ole aikoihin nähnyt järkeä pitää Qismatille omaa blogia, sillä kirjoittelen myös tänne arabijuttuja.

Lisäilen Qismatin blogeista muuttaneisiin postauksiin tallin tagit, mutta en muokkaa sisältöjä muuten. Kaikki epämääräiset postaukset joissa ei erikseen mainita mitä tallia ne koskevat ovat siis Qismatiin liittyviä.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Arabiyhdistyksen rakentelua

Onhan tätä tullut vihjailtua enemmän ja vähemmän suoraan, mutta myönnettäköön nyt ihan virallisesti että olen kasaamassa pystyyn virtuaalista arabiyhdistystä. Pyörää ei kuitenkaan ryhdytä keksimään uudelleen joten herätän henkiin VAHYn, arabiyhdistyksen jonka juuret johtavat ainakin vuoteen 2001 jolloin VRL siirsi hevosten rekisteröimisvastuun rotuyhdistyksille. Viimeksi VAHY on ollut toiminnassa Elgwirin Eowynin pitämänä, mutta siitäkin on jo monen monta vuotta.

Aikanaan VAHYn toiminta on ollut hyvinkin kirjavaa. Yhdistys on muun muassa rekisteröinyt hevosia, järjestänyt kilpailuja, ylläpitänyt kasvattajalistojen lisäksi ori- ja tammalistoja sekä pyörittänyt laatuarvostelua. Niin kivalta kuin kaikki aktiivinen arabitoiminta kuulostaisikin, sitä ei ainakaan aluksi tulla näkemään. Minun ylläpitämäni VAHYn ensisijainen tarkoitus on toimia infopankkina. Sivuilta tulee löytymään mahdollisimman kattavasti tietoa arabianhevosten verilinjoista ja käyttötarkoituksista. Pyrin myös esittelemään arabiristeytysrotuja eikä kasvattajalistaustakaan sovi unohtaa. Haaveissa olisi saada järjestettyä edes sen verran toimintaa, että vuoteen saataisi mahdutettua ainakin yksi 'arabiviikko' jolloin yhdistys järjestäisi arabeille suunnattua kilpailutoimintaa. Saas nähdä miten käy.

Yhdistystä suunniteltiin tosissaan viimeksi arabiporukan ollessa aktiivinen, eli kolme vuotta sitten vuonna 2014. Sen jälkeen arabipiirit ovat hiljentyneet ja porukkaa on kadonnut kuka minnekin, osa suoraan lopettaneena ja osa muuten vaan kadonneena. Silloin yhdistys ei oikein kunnolla lähtenyt käyntiin, sillä kukaan ei halunnut suoraan ottaa vetovastuuta. En halunnut itsekään, sillä harrastamiseni on hyvin kausiaktiivista ja reaalielämän kiireistä riippuvaista enkä pysty suomaan edes ARJ:lle sitä kaikkea huomiota mitä haluaisin. Kuitenkin alkuvuodesta eräs harrastaja tuli Keskustan arabitopikissa kyselemään verilinjoista (varmaan se yleisin kysymys) ja harmittelin että olisipa jonnekin kasattu kunnolliset, oikein ajan kanssa mietityt verilinjainfot niin voisi vaan linkata sitä eikä kirjoittaa lyhyesti jotain pääpiirteitä ylös. Siitä se sitten lähti.

Nyt kun olen rakentanut yhdistystä lähes päivälleen neljä kuukautta, ajattelin että voisihan sitä jo vähitellen alkaa mainostaa. Rakentaminen on kuitenkin hidasta, sillä työpäivinä harvemmin riittää aikaa ja jaksamista virtuaalihevosille. Nytkin kirjoitan tätä sormet sauhuten, sillä ihan kohta pitäisi olla jo valmistautumassa iltavuoroon lähtöä varten. Ajanpuutteen vuoksi siis yhdistyksen rakentelu on hidasta, mutta pakko myöntää että myös arabiväen hiljaisuus laskee motivaatiota. Välillä sitä miettii että onko tästä sitten edes kenellekään mitään iloa, kun nykyisellään arabikeskustelu tuntuu täyttyvän minun viesteistäni eikä kysymyksiinkään meinaa riittää vastaajia.

Toisaalta lohduttaudun sillä, että ehkä yhdistys tulisi olemaan se juttu minkä avulla rotu saisi taas ihmisiä ympärilleen. Aina meuhkataan arabin olevan yleinen rotu, mutta minusta tuntuu että nykyisellään jopa saddlebredeja kasvattaa useampi ihminen kuin arabeja. Ehkä juuri kasvattajien vähenemisen vuoksi yhdistykselle on nyt suurempi tarve kuin koskaan ennen - kaikki se historia mikä kasvattajien mukana katoaa, ei tällä hetkellä ole kirjattuna ylös minnekään.

---

Sivuhuomautuksena, mikäli tiedät jotain arabien virtuaalihistoriasta niin ilmianna tietosi! Olen itse ollut kunnolla mukana arabipiireissä vasta vuodesta 2009 ja vaikka sitäkin ennen harrastin ja omistin virtuaalihevosia, en ollut tuolloin edes tietoinen hevostallinetistä tai yleisimmistä kasvattajista. Kunhan kaikki muu paitsi historiaosuus on tehty alan tosissani metsästämään infoa, mutta sitäkin ennen kaikki tieto otetaan vastaan.

torstai 4. toukokuuta 2017

Arabianhevonen ja kouluratsastus

Kasaillessani edellisessä postauksessa mainitsemani "arabi-infon" käyttöosiota olen googlaillut monenmoisia asioita. Siinä googlaillessani päädyin lukemaan Dressage Todayn vuodelta 2014 olevaa juttua nimeltä Here Come the Arabians. Jutussa kerrotaan kuinka arabianhevoset ovat alkaneet tehdä tuloa koulukentille jopa vaativissa luokissa.

Virtuaalimaailmassa on vuosien kuluessa puhuttu paljon hevosten koulutustasoista ja niiden realistisuudesta. Arabianhevonen ei ole välttynyt tältä, vaan rotua on pitkään kritisoitu ja joissain tapauksessa jopa kartettu epärealististen koulutustasojen vuoksi. Myös reaalimaailmassa on ollut - ja on yhä edelleen - valloilla ajatus siitä ettei arabianhevosesta ole vakavasti otettavaksi kilpahevoseksi.

Arabilla on maine tietynlaisena kiiltokuvahevosena josta ei ole kuin näyttelyihin. Vuosia arabianhevosia onkin 'suurissa piireissä' jalostettu lähinnä näyttelykäyttöön. Tosissaan kilpailevilla ratsastajilla ei ole ollut kiinnostusta arabeja kohtaan, eikä arabikasvattajilla todellista kiinnostusta kilparatsastusta kohtaan. Kuten Here Come the Arabians -jutussa sanotaankin, “One of the biggest limitations of the Arabian sport horse is the trainer." Arabi on rotuna oppivainen ja nykyään arabeja on jalostettu sporttisemmiksi juurikin kilparatsastus mielessä.


Ylläolevalla videolla arabiruuna EA Cygnus, joka suoritti elämänsä aikana 75 Grand Prix luokkaa hyväksytysti. 

Nykytilanteen valossa on siis täysin realistista, että virtuaalimaailmassakin arabit kilpailevat vaativaa koulua jopa sinne GP-luokkiin saakka. Hyvä on tietysti muistaa ettei joka ikisestä hevosesta ole GP-luokkiin ja mikäli haluaa noudattaa erittäin realistista linjaa, GP-arabilla tulisi olla kohtalaisen sporttisen arabin kuvat. GP-arabin ei silti tarvitse näyttää puoliveriseltä, kuten arabiori Zonyx todistaa. Tämän postauksen kirjoitushetkellä Zonyx kilpailee IntI-tasolla ja orin kilpailutaso näyttäisi olevan nousussa - tiedä vaikka tämä hevonen nähtäisiin myöskin siellä GP-luokissa! (Zonyx on muuten hyväksytty trakehnerin ja tanskanpuoliverisen jalostukseen eli ei mikään turha arabi kyseessä.)

Kirjoitin aiemmassa kappaleessa, että realistisuuden nimissä jokainen arabi ei voi olla GP-arabi. Toisaalta taas, miksi ei? Totuushan on se, että reaalimaailmassa vain kourallinen hevosia on GP-tason hevosia oli rotu mikä tahansa. Pätee myös puoliverisiin. Virtuaalimaailmassa ei ole kuitenkaan koskaan nostettu ongelmaksi sitä, että puoliveritalli olisi täynnä GP- tai 160cm-luokkien hevosia. Todellisuushan on se, että myös niissä puoliverisissä suurin osa hevosista on tasoa harrasteratsu ja vain kourallinen pääsee korkeisiin luokkiin. Puoliverisiä on kuitenkin niin paljon, että se kourallinen tuntuu saavilliselta.


Tämän postauksen punainen lanka katosi jo aikaa sitten uppouduttuani uudestaan googlen ihmeelliseen maailmaan. Lähdin kuitenkin kirjoittamaan tätä sillä ajatuksella, että se on ihan ok että tallissa on myös vaativaa kisaavia kouluarabeja. Se on myös ihan ok, että tallissa on niitä GP-arabeja. 

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Ai niin joku blogi

Hengissä ollaan, vaikka blogin (ja tallien...) perusteella ei siltä vaikutakaan!

Kirjoittelin tuossa aiemmin fooruminvaihdoksen jäljiltä omia tuntemuksiani Keskustasta ja sen vaikutuksesta harrastukseeni. Pelkäsin jo pahinta, mutta onneksi mielenkiintoni on edes joten kuten jaksanut pysytellä harrastamisessa uudesta foorumista huolimatta. Hieman olen jo alkanut sopeutua Keskustan käyttöön, mutta pakko myöntää että edelleen inhoan kyseistä foorumia suunnattomasti. Se on minun mielestäni epämiellyttävä käytettävä enkä erityisesti nauti siitä, että sivunpäivitysnappia saa hakata nyrkki pohjassa jos johonkin viestiin haluaisi vastata. Toisaalta topicien seuraamissysteemi on varsin kätevä, joten jotain hyvää on sentään olemassa.


Näin yleisesti ottaen harrasteluni on jatkunut varsin epäaktiivisena. Olen taas ollut muutaman kuukauden töissä tuurailemassa vakituisten talvilomia ja kesäkauden eli kesätöiden alku lähestyy kovaa vauhtia. Jaksamista virtuaalitouhuille löytyy siis lähinnä vapaapäivinä, jos silloinkaan. En kuitenkaan edelleenkään ota mitään stressiä tämän harrastuksen takia eikä se minua haittaa, vaikka tallit seisoisivat vuodenkin koskematta.

Pientä katsausta voisi silti tehdä siihen, mitä tallien suhteen on menossa. Viimeksi kirjoittelin kattavaa kuulumispostausta lähes tasan vuosi sitten, joten eiköhän ole ihan hyvä aika näpytellä tämä nyt alta pois.


Aloitetaan samasta mistä viimeksikin, eli al Qismat Arabiansista. Sama meno jatkuu, eli hevosia kertyy satunnaisesti ja ulkoasun vaihdos on edelleen kesken. Qismatin omaa blogia on tullut päiviteltyä satunnaisesti, mutta olen kyllä harkinnut sen yhdistämistä tämän blogin kanssa. Miksi pitäisin tallille omaa blogia, kun ei tämänkään pito suju sen aktiivisemmin...

Viime kesänä vielä aikana hevostalli.net pistin pystyyn suuren EJ-topikin. Sieltä tallin hevosmäärään tuli reilusti lisäystä ja riittipä kasvatteja jopa myyntiin asti. Kotiin jääneistä innostuin niin paljon, että tein niistä oikein oman esittelypostauksen jonka voi lukea täältä.

Qismat on tällä hetkellä horroksessa, niin kuin muukin arabiväki. Arabit eivät kuitenkaan ole jääneet taka-alalle, sillä yksi tämän hetken menossa olevista projekteistani on eräänlaisen arabi-infon kasaaminen. Teen hommaa täysin yksin joten meno on hidasta, mutta eiköhän tästä joskus valmista saada!


Wolf Creek Ranch horrostaa tällä hetkellä, vaikka westernporukka on alkanut osoittaa huimasti elon merkkejä. Yhdessä vaiheessa haalin Alegresta niin paljon hevosia, että hevoslistaukset alkoivat käydä ehdottomasti liian pitkiksi. Niinpä olin reipas ja matkin minitallin listausta, muuttaen hevoslistaukset roduittain omiin tabeihin. Tällä pärjää taas pitkälle! Rotuvalikoimasta on nostettava esille mangalarga, joita sain vihdoin ja viimein kunnolla talliin! Ensimmäisen mangalargani ostin jo Tijuanan aikoina juurikin Tijuanalta, mutta en sitten koskaan saanut aikaan ja Tijuanan lopettamisen myötä mangalargojen hankkiminenkin jäi sitten kokonaan. Nyt niitä kuitenkin on, pieni lauma evm-hevosia ja tuo yksi Tijuanan kasvatti!

Toivon kovasti että westernporukan elon merkit tarttuvat myös minuun. Haluaisin kovasti olla innostuneempi Wolf Creekistä, mutta tällä hetkellä motivaatiota ei sitten millään riitä kyseiseen talliin saakka.


Rainmaker Miniatures on myös pidemmällä hiljaiselolla. Suunnitelmia on kyllä kovasti ja erään tuontimyynnin avulla amerikanshettismäärääkin saatiin lisättyä, mutta toistaiseksi talli saa kerätä pölyä ja odottaa että innostun taas mineistä. Siihenhän ei tunnetusti vaadita muuta kuin se, että tylsänä hetkenä eksyn selailemaan ponejani.


Ravurit ja yksityiset ovat niin pölyssä, että niitä ei kannata edes mainita. Tiedän että varsinkin ravureiden suhteen täytyisi tehdä jotain päätöksiä, mutta toistaiseksi en vain ole pystynyt siihen. Haluan vahvasti uskoa että ravuri-innostus vielä palaa, sillä juuri ravureiden parista minulla on huimasti kivoja muistoja.


Myös uusi projekti on kohonnut jaloilleen, ponitalli nimeltään Feadan Ponies. Talli on tavallaan jo julkistettu sillä olenhan suoraan sinne jo ponejakin ostellut, mutta se on silti vielä niin kesken että teen sille ihan kunnon esittelypostauksen kunhan tulee kunnolla valmista.


Myös ARJ osoittaa jälleen elon merkkejä. ARJ laatuarvostelu palasi pitkän kuolleisuuden jälkeen takaisin minun ja Jasnyn hoidettavaksi. En ole tästä mitenkään innostunut sillä en haluaisi tässä tilanteessa näin paljon vastuuta jostain hoidettavakseni, mutta ei laatista voi täysin toimimattomaksikaan jättää. Aiheesta enemmän Keskustan topassa täällä.

Askellajipiireissä on viime aikoina ollut aika hiljaista, mikä sopii myös minulle. Jaoksen ja varsinkin sen blogin suhteen on suuria suunnitelmia, olisipa yhtä paljon aikaa ja jaksamista. Olen hieman pyöritellyt mielessä postausta aiheesta askellajiratsastus ja sen tilanne virtuaalimaailmassa, mutta sitä matopurkkia en ole vielä valmis avaamaan. Eiköhän senkin aika tässä tule ja ehkä samalla nähdään mihin suuntaan tilanne on viidessä vuodessa edennyt.


Että sellaista! Elossa siis ollaan ja tilausvarsakauppakin käy edes jonkun verran. Minun hevosistahan saa aina tilareita joten ei muuta kuin sähköpostia kouraan jos jokin kiinnostaa! Sen verran voisin tosin vinkata että mikäli tahdot varsasi nopeasti niin älä hyvä ihminen pyydä nimiehdotuksia! Minulla on tarpeeksi vaikeuksia keksiä omille hevosilleni fiksuja ja kivoja nimiä, joten en tiedä mitään kauheampaa kuin kanssaharrastajat ison tilausvarsalistan kanssa ja viimeisenä se kammottava lause: "nimiehdotukset olis kivoja :)".

(Ei tarvitse ottaa liian tosissaan, kyllä niitä nimiehdotuksia saa pyytää ja niitä parhaani mukaan kehitänkin mutta silti vihaan sitä hommaa yli kaiken!)

perjantai 28. lokakuuta 2016

Minitallin halloweenvarsoja kotia vailla

Rainmakerissa on päätetty innostua lähestyvästä halloweenista oikein kunnolla tänä vuonna. Saimme aivan upean halloweenteemaisen ulkoasun, joka vaihtui sivuille jo alkuviikosta. Hienoa teemaa juhlistaakseni päätin tekaista muutamia halloweenteemaisia varsoja, jotka ovat nyt kotia vailla! Kodittomista löytyy neljän minin lisäksi myös yksi shettis. Lisäksi kaupan on yksi palautunut viime vuoden poni, joka on jo rekisterissäkin.

Nämä lähtevät oikein mielellään pihankoristeeksi, en vaadi minkäänlaista aktiivisuutta. Arvostan toki jalostuskäyttöä ja vielä enemmän innostun jos joku päättää oman pikku sateentekijän myötä tykästyä mineihin niin paljon, että hankkii niitä enemmänkin!

Tarjoukset mieluiten sähköpostiin tiikelikala@gmail.com. Halloweenin kunniaksi tekaisen myyntitopan myös Keskustaan, sillä ei tätä Jasnyn uusinta mestariteosta voi olla esittelemättä mahdollismman monelle.


Pikku kummitukset

torstai 13. lokakuuta 2016

Uusi foorumi ja oman harrastukseni tulevaisuus

Dramaattinen otsikko ja vähemmän mielenkiintoinen sekava omien mietteiden selvittelypostaus. Minkäs teet, vanhoista tavoista on vaikea päästä pois ja eteenpäin.


Uusi foorumi Keskusta on ollut käytössä jo pidemmän aikaa ja lähes kaikki elämä näyttäisi siirtyneen sinne ht.netistä. Monelle harrastajalle muutos tuntuu olleen suorastaan harrastuksen pelastus, ainakin joidenkin keskustelujen perusteella. Tajusin tänään, että minulle se tuntuu olevan täysin päinvastaista.

Uutta foorumia on ylistetty muun muassa viestien muokattavuuden, eri alaosastojen ja anonyymien poissaolon suhteen. Viestien muokattavuus on aina toki mahtavaa, foorumi mahdollistaa sekä alaosastojen tai ht.netin tyylisen käytön eli kaikille jotakin ja anonyymien poissaolo on enimmäkseen huippujuttu. Kaikesta tästä huolimatta en vieläkään ole innostunut Keskustan käytöstä ollenkaan.

Foorumi on mielestäni epämukava selata ja käyttää. Foorumi itsessään on todella leveä (ainakin htnettiin verrattuna) mutta itse viestit tuntuvat jotenkin liian pieniltä. Minua häiritsee edelleen että topiclistauksessa joudun erikseen kuvan päältä tarkistamaan kuka kyseisen viestin on kirjoittanut. Olen tottunut htnetin pitkäikäisenä käyttäjänä siihen, että voin pitää itseäni kiinnostavat topicit välilehdissä ja seurailla niitä sitä mukaa kun sattuu huvittamaan. Uusi foorumi sen sijaan hermostuu heti, jos välilehtiä on auki enemmän kuin kaksi. Topicien seuraamisen voisi olettaa kompensoivan tätä, mutta olen ehkä liian tapoihini kangistunut. Foorumin käyttämä linkityssysteemi on vähintäänkin kamala.


En ole mikään sosiaalinen harrastaja. Jutustelen kyllä mielelläni muiden harrastajien kanssa ja varsinkin arabiporukan kanssa on aina ollut mukava keskustella. Omat "piirini" ovat tosin aina olleet aika hiljaisia ja uudelle foorumille siirtyminen on tuntunut hiljentävän näitä porukoita entistä enemmän. Viihdyn reaalielämässäkin paljon yksin eikä minulla ole mitään mielenkiintoa edes virtuaalipiireissä lähteä sen enempää tutustumaan ihmisiin, joiden kanssa en varsinaisesti harrasta erilaisten rotumieltymysten vuoksi.

Htnetin käyttö virtuaalipuuhissa on minulle kohtuu uusi juttu, sillä aloin käyttää sitä kunnolla vasta kun palasin tauolta/lopetuksesta vuonna 2009. Sitä ennen olin kyllä tietoinen foorumin olemassaolosta, mutta en sitä juurikaan tullut käyttäneeksi. Vieraskirjakulttuuri kukoisti siihen aikaan paljon enemmän, eikä foorumi ollut niin keskeinen asia. Kuitenkin harrastukseen palaamisen myötä htnetistä kehittyi iso osa harrastustani.


Tein itsekin tunnukset uudelle foorumille jo sen takia, että edes jomman kumman ARJ:n ylläpidosta olisi hyvä olla paikalla. Selailen uusien viestien topiclistan pari kertaa päivässä läpi ja olen jopa pari kertaa osallistunut keskusteluun, mutta homma ei osaltani ota tuulta siipien alle sitten ollenkaan. Mielessä on käynyt arabikeskustelun aloittaminen, Qismatin kesävarsojen myyntitopicin siirto ja vaikka mikä, mutta mitään näistä en ole tehnyt. Uusi foorumi ei vain houkuttele minua olemaan aktiivinen fooruminkäyttäjä.

Olen tässä viime päivinä pohtinut mitä tehdä harrastukseni suhteen. Lopettamassa en ole, sillä vaikka osa harrastustani onkin kuollut, ei mielenkiinto tallejani kohtaan ole hävinnyt. Pitkästä aikaa olen taas jatkanut Qismatin hevosten sivujen uusimista, pääasiassa AHAC:n uudistumisen innoittamana. Kesävarsojen myyntitopicia olen nostellut edelleen htnetissä, vaikka en tiedä kuinka moni kyseisellä foorumilla enää edes käy.

Olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja ja tullut siihen päätökseen, että tässä tilanteessa minun on parempi vain etsiä erilaisia vaihtoehtoja korvaamaan foorumin käyttöä. Toistaiseksi siis hoidan kasvattimyyntini sekä jalostusasiat tämän blogin kautta sekä tallin sivujen ja sähköpostin välityksellä. Keskustaa seurailen toki edelleen oman fiiliksen mukaan enkä sano etteikö tilanne koskaan tulisi muuttumaan, mutta ainakin toistaiseksi lähdetään etenemään näin. Kukapa tietää, ehkä blogikulttuurista saadaan muodostettua wanhojen hywien aikojen vieraskirjakulttuuria vastaava ilmiö.