keskiviikko 14. elokuuta 2019

Kahdeksan vuotta ARJ:ta

Askellajijaos vaihtoi ylläpitäjää. Päällimmäinen ajatus on: vihdoinkin siitä pääsi eroon.

ARJ jaoksena aloitti taipaleensa jo vuonna 2003, mutta itse pääsin askellajirotujen matkaan vasta myöhemmin. Olin omistanut islanninhevosia jo harrastukseni alkuaikoina, sillä myös harrastava IRL-kaverini kasvatti niitä. Tämä oli kuitenkin aikaa jolloin en juurikaan tiennyt VRL:n maailmasta mitään, eivätkä hevoseni pahemmin kilpailleet jaosten alaisissa. Taukoilin muutaman vuoden ja palatessani vuoden 2009 alussa löysin tieni kunnolla hevostalli.netiin ja virtuaaliharrastuksen "piireihin". Muistan alkaneeni seurailla harvinaisten ketjua ja olikohan juuri Tijuanan innoittamana, kun päädyin perustamaan oman harvinaisia kasvattavan suurtallin. Issikoiden lisäksi askellajiroduista talliin ilmaantui muun muassa saddlebredejä ja tennesseenwalkereita.

Vuonna 2010 ARJ otti mukaan valikoimaansa saddle seat -luokat. Muistan pitäneeni niitä outoina ja jopa hankalina ja tyydyin itse harrastelemaan lähinnä perusluokissa edelleen. Samana vuonna sain muuten kerjättyä aiemmin mainitsemaltani kaverilta, joka oli harrastelun jo aiemmin lopettanut, muutaman hänen vanhoista islanninhevosistaan (Fraki, Geisli, Luka - pahoittelut kaameasta ääkkösongelmasta). Ystäväni Jasnyn painostamana varsinki saddlebredista tuli iso rotu harrasteluissani.

2011 alussa Jasny siirtyi ARJ:n kalenteripäivittäjäksi. Kului muutama kuukausi, kunnes koko jaos siirtyi Jasnyn vastuulle. Hän sitten nappasi minutkin mukaan jaoksen ylläpitoon. En ollut mitenkään innoissani lähtemässä jaosta pitämään - kyseessä ei ollut sellainen tehtävä, johon olisin itse koskaan ns vapaaehtoisesti hakenut - mutta lähdin silti mukaan. Alunperin jako meni suunnilleen niin että Jasny vastasi saddle seat -jutuista ja minä muiden luokkien jutuista, sillä näin jakautui myös meidän paras tietämyksemme asioista. Aika pian kuitenkin jouduin pakolliselle intensiivikurssille saddle seatin maailmaan muun muassa lukuisten hötönetin vänkäystopikkien siivittämänä.

Jostain syystä ARJ oli jo Tijuanan aikaan hötönetin anonyymien hampaissa lähes jatkuvasti ja sama meno jatkui myös ylläpitovaihdoksen myötä. Hötönetissä tapeltiin suunnilleen kaikista mahdollisista aiheista välillä jopa useamman ketjun voimin ja lisäksi lusikkaa soppaan oli tunkemassa porukkaa, jotka eivät lajia harrastaneet tai siitä mitään tienneet. Parhaillaan vuosien aikana tietyistä asioista käytiin ikävän sävytteistä keskustelua jopa VRL:n kanssa.

Tätä ajoittaista paskamyrskyä jatkui valehtelematta vuosia - aina kun jaos tiedotti jotain, tapeltiin jostain. Jos mitään ei tiedotettu ja muutenkin oli hiljaisempaa, väänsivät ihmiset tikusta asiaa ja taas mentiin. Jasnyn motivaatio koko harrastusta kohtaan laski todella nopeasti ja huomasin hoitavani yhä enemmän ja enemmän jaoksen asioista. Monesti jopa tuntui siltä, että pyöritin jaosta ihan yksin - homma, johon en olisi ikinä yksin lähtenyt. Tähän kun lisätään vielä IRL-elämän vaikeudet, oma motivaatiokin alkoi kärsiä toden teolla. Jaos aiheutti ihan kunnon stressiä jopa IRL meille molemmille. (Mainittakoon vielä että olemme Jasnyn kanssa olleet ystäviä IRL jo reilusti yli kymmenen vuotta, häntä en syyllistä tässä mistään.)

Muistan ne lukuisat skypekeskustelut Jasnyn kanssa, kun päivittelimme hötönetin topikkeja. Monen monta kertaa harkitsimme ylläpitotehtävien lopettamista ja jopa koko ARJ:n hävittämistä (tämä oli aikaa, kun VRL oli "piparitauolla"). Emme olleet saaneet ylläpitotehtävistä mitään positiivista irti aikoihin.

Emme kuitenkaan luovuttaneet ja vuosien kuluessa hötölän anotkin hiljenivät. Siirtyminen Keskustaan oli viimeistään se, joka tämän kaiken nimettömänä herjaamisen lopetti. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, eikä meillä kummallakaan ollut enää mitään mielenkiintoa koko virtuaaliharrastusta kohtaan. ARJ viettikin tämän vuoksi aika monta vuotta horroksessa.

Yritimme jatkuvasti hakea työntekijöitä avuksi. Yleisin hakumme koski kalenterityöntekijää ja niitä meillä olikin ARJ:n pidon aikana useampia. Yhteistä kaikille oli kuitenkin se, että he hoitivat hommaansa hetken kunnes katosivat mitään ilmoittamatta. Myöhemmin painotimme jo hakuvaiheessa ja monesti senkin jälkeen että pliis ilmoittakaa jos tulee pidempiä taukoja. Mutta ei.

Laatuarvostelu oli yksi, jonka halusimme myös pyörivän. Yhdessä vaiheessa meillä kummallakin oli IRL-tilanne sellainen, ettei laatiksen kunnolliseen ylläpitoon vaan riittänyt aikaa. Niinpä yritimme useampaan otteeseen, valehtelematta IRL-vuosia, hakea laatikselle ylläpitäjää. Yksi ylläpitäjä oli jopa reilun vuoden saamatta mitään aikaan ja hermostui otettuamme laatiksen taas itsellemme. Toinen ylläpitäjä oli hetken, piti yhden tilaisuuden, kyllästyi ja katosi. Niinpä otimme laatiksen taas itsellemme ja pidimme ehkä yhden tilaisuuden vuodessa. Tässä vaiheessa koko lajin harrastajapiiri oli todella kuollut, eikä viimeisimpään järjestämäämme tilaisuuteen tullut yhtäkään osallistujaa.

Lopulta päätimme pistää pillit pussiin. Totesimme päässeemme siihen tilanteeseen, jossa meitä kumpaakaan ei enää tippaakaan kiinnostanut jaoksen kohtalo. Alkuvuodesta pistimme virallisesti ylläpitäjähaun pystyyn ja jo siinä vaiheessa tuntui, kuin vuori olisi tipahtanut harteilta. Joko tästä vihdoin pääsisi eroon. Omalta osaltani virtuaalihevostelu alkoi jopa vähitelleen taas kiinnostaa.

No, nyt ollaan elokuussa ja jaos on virallisesti vaihtanut ylläpitäjää. Haku näytti jo toivottomalta, mutta suoraan sanottuna meille oli jo ihan sama löytääkö jaos ollenkaan ylläpitäjää vai jääkö se vain ilmaan roikkumaan. Lopulta heitin Jasnylle idean ja päätimme lähestyä Taciturnia, joka oli jo pidempään hoitanut sekä Cupia että laatista. Iloksemme hän suostui virkaan, ja tässä ollaan!


Kahdeksan vuotta jaoksen ylläpitoa jätti jälkensä. Opin paljon ja ehkä jonain päivänä voin sanoa, että hyvä kun lähdin mukaan hommaan. Tällä hetkellä kuitenkin päällimmäinen tunne on valtava helpotus.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Kymppivarsoja ja uusia hankintoja

Kirjoitin edellisessä postauksessa al Qismat Arabiansin kymmenen vuoden taipaleesta. En silloin vielä ajatellutkaan juhlistavani tätä vuotta mitenkään, mutta vähitellen huomasin pienen pikseliponikiinnostuksen heräilevät ja lopulta jo suunnittelinkin juhlavuoden kunniaksi pientä kasvattimyyntiä.

Tarkoitus oli kehitellä ehkä korkeintaan viisi varsaa ja miettiä yhdistelmät ajatuksella. No, yksi näistä kahdesta toteutui. Varsoja tuli yhteensä yksitoista ja ainakin parhaani yritin, jotta yhdistelmissä olisi sellaisia hevosia jotka jollain tapaa liittyvät tallin pitkään historiaan.

Varsat ovat myynnissä täällä!

Poikkeuksellisesti varsat saivat nimet ja sukupuolet, sillä osa yhdistelmien hevosista on enemmän käytettyjä. Esimerkiksi yhdellä hevosella oli jo entisestään neljä tammajälkeläistä eikä yhtään oria, joten loogisesti myyntiin päätyneestä varsasta tuli sitten ori.

Vielä toistaiseksi on ollut hiljaista, mutta en oikeastaan muuta odottanutkaan. Arabiväkeä on nykyään todella vähän, eivätkä harrastajat muutenkaan tunnu enää asuvan foorumeilla kuten (ainakin allekirjoittanu teki...) aikaisempina vuosina. Toki varsat on suunniteltu niin, että pidän vaikka kaikki erittäin mielelläni jos eivät kaupaksi käy. Tämä onkin varmaan ainoa kasvattimyynti seuraavaan kymmeneen vuoteen, eli kannattaa mennä apajille!



On Qismatissa muutakin tapahtunut muutaman uuden hevosen muodossa. Nämä ovat olleet enimmäkseen omia kasvatteja, yhdellä poikkeuksella. Lisäksi sain muutenkin päivitettyä hevoslistat ajan tasalle, sieltä puuttui muun muassa muutama varmaan pari vuotta sitten ostettu hevonen...

Voisinpa esitellä uusia hankintoja, koska hevosia on kiva esitellä.

Ihan ensimmäisenä ulkopuolelta tullut Shado Amaterasu. En yleensä tykkää epätasaisista suvuista alle kolmepolvisilla ja Amaterasun isä vilahtelee meillä muutenkin, mutta emän suvun takia tämä oli lopulta pakko ostaa. Suvussa on nimittäin ori Pippurimaan Paroni, jota ei nykyään juurikaan arabien suvuissa vilahtele. Kaiken lisäksi muistan orin jostain syystä hyvin, tai ainakin sen sivut. Sivut olivat ihastuttavasti valkoista tekstiä mustalla pohjalla ja orin kuvissa oli kimo hevonen. Jos en ihan väärin muista, niin kuvissa oli joku suomalainen arabi. Tamma oli lopulta pakko-ostos, sillä olen päättänyt parhaani mukaan myös yrittää säilyttää erilaisia domesticsukuja.

Sitten niitä omakasvatteja. HM tarjosi samalla tammojaan leasingiin, jonka ansiosta meille sitten syntyi kaksi tammaa. Pitkäsukuiset Baheera ja Nadia Sera ovat erityisen arvokkaita siksi, että kummatkin ovat pitkäsukuisia domestictammoja ilman Dahabu Ibn Legesiä suvussaan! Kyseinen ori, vaikka hieno onkin, on todellinen ongelma meidän pitkissä tammasuvuissa joten nämä kaksi ovat mahtava lisäys laumaan.


Muitakin olisi, mutta yhden vielä haluan esitellä: Liajl Nadir al Qismat.

Vuonna 2009 kun ostin lauman al Rayadin kasvatteja, mukana oli pitkäsukuinen egyptiläistamma bint Erotikaa al Rayad. Näiden hevosten avulla tutustuin ensimmäistä kertaa arabien verilinjoihin, silloin koko verilinja-asia oli aika uusi juttu. Näistä rayadin kasvateista meidänkin egyptiläiskasvatus lähti alkuun. Hommasin talliin lauman tuonteja, tarkoituksenani kasvattaa Erotikaalle puoliso täysin omista hevosista. No, kymmenen vuotta myöhemmin homma on puoliksi valmis. Liajl Nadir on meidän ensimmäinen pitkäsukunen egyptiläisori, sellaista ei ole edes muualta päätynyt talliin. Kokonaan omaa kasvatustyötä se ei kuitenkaan ole, siihen on vielä matkaa! Jotenkin tämä päätös on unohtunut vuosien saatossa, eikä kasvatus ole edennyt sillä suunnalla mihinkään. Täytynee ottaa projekti uudelleen työn alle, jos sitten kymmenen vuoden päästä olisi valmista.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Kymmenen vuotta al Qismat -arabeja

Meinasin otsikoida tämän postauksen "kymmenen vuotta virtuaalista arabikasvatusta", mutta tajusin että se olisi valehtelua. Arabeja olen kasvattanut ihan virallisesti (en laske expage-aikoja) vuodesta 2005, mutta tänä vuonna juhlitaan al Qismat Arabiansin kymmenen vuoden taivalta.


Vuonna 2009 olin juuri palannut takaisin virtuaalihevosten pariin parin vuoden tauon jäljiltä. Perustin sivut yksityisilleni, mutta pian arabien määrä lähti karkaamaan käsistä. al Rayadin kasvattimyynnin aikoihin - taisi olla vähän ennen - olimme silloisen ystäväni Sorelin kanssa päättäneet lyödä arabit yhteen ja omaan talliinsa. Niin perustettiin al Qismat Arabians. Tallissa asui silloin muutaman minulla vuodesta 2005 kulkeneen hevosen lisäksi muutamia jo ennen tallin perustamista haalimiani hevosia sekä pari yksityisaikojen kasvattia. Rayadin kasvattimyynnistä se sitten kunnolla lähtikin, kun talliin saapui Amber, Aziz Malakhit, Jihan Shai ja bint Erotikaa. Rayad oli sen ajan hitti ja todella tunnettu talli myös muidenkin kuin arabiharrastajien parissa. Rayad olikin parasta mahdollista mainosta rodulle ja Qismatin alkuajat olivat myös virtuaalisten arabien kulta-aikoja.

Vuoden 2009 kasvateissa näkyykin sen ajan hevosvalikoima: kasvatit ovat domesticeja ja ulkopuolisia oreja on käytetty vahvasti. Tutustuin itse vasta Rayadin avulla verilinjoihin. Kasvatteja syntyi yhteensä 7.

Seuraava vuosi, 2010 oli sitä arabien kulta-aikaa ja Qismatkin oli päässyt kunnolla vauhtiin. Hevosmäärä lisääntyi sekä suvullisten että suvuttomien osalta ja mukaan tulivat vahvasti myös eri verilinjat. Näinä vuosina verilinjat olivat ylipäätään hyvinkin muodissa ja muistan jo tällöin harmitelleeni, kuinka domesticit eivät kelpaa kenellekään. Olen itse oikeastaan aina ollut domesticien puolestapuhuja ja muut verilinjat taisivat alun perin tulla mukaan ihan markkinatilanteen vuoksi: niille oli kysyntää. Tänä vuonna otin talliin myös tuontioreja ja -tammoja muistaakseni Widin innoittamana. Kasvatteja syntyi yhteensä huimat 41 kappaletta! Verilinjabuumi näkyy tässä vuodessa mainiosti, sillä kasvateista melkein puolet eli 19 on egyptiläisiä, domestic hyvänä kakkosena 15 kasvatilla ja puolalaisten tullessa perässä 7 kasvatilla. Puolalainen oli tänä vuonna todella uusi ja outo linja itselleni.

Vuonna 2011 meno hieman hidastui, sillä en halunnut enää tehdä valtavasti kasvatteja vain myyntiin. Tänä vuonna otin Qismatiin myös muiden rotujen edustajia tarkoituksena kasvattaa arabiristeytyksiä, enimmäkseen roduista quarab, angloarabi ja national show horse. Tänä vuonna nähtiin myös ensimmäinen venäläiskasvatti! Yhteensä kasvatteja tuli 25 kappaletta joista egyptiläiset ja domesticit tasoissa 9:llä kasvatilla kumpaakin, 4 puolalaista, se 1 venäläinen sekä 1 quarab ja 1 nsh.

Vuosi 2012 oli minulle IRL vaikea vuosi ja niin ollen virtuaaliheppailutkin pitivät hieman taukoa. Kasvatteja syntyi vain kolme kappaletta, kaikki domesticeja. Näistä kaksi oli tilausvarsoja ja yksi jäi kotiin emän ollessa menossa kuoppaan. Arabirintamalla oli muistaakseni muutenkin hieman hiljaisempaa, sillä oma aktiivisuuteni on yleensä ollut hyvinkin verrattavissa muiden harrastajien aktiivisuuteen.

2013 toi pientä nousua. Kasvatteja syntyi 11, joista 6 egyptiläisiä, 2 puolalaisia, 2 nsh ja yksi quarab. Ei yhtään domesticia!

2014 homma lähti taas käyntiin vähän paremmin 24 kasvatilla. Domesticeja tuli 7, egyptiläisiä 6, puolalaisia 5, nsh 3, angloja peräti 2 ja quarabeja 1. Tämä oli myös viimeinen vuosi arabiristeytyksiä sekä viimeinen vuosi varsinaisia kasvattimyyntejä: jatkossa muille menneet varsat ovat olleet tilareita.

Sillä vuonna 2015 päätin pistää ulkoasun uusiksi. Samalla arabiristeytykset muuttivat muualle perustettuani Wolf Creek Ranchin western- ja askellajihevosia varten. Reaalielämässä myllersi taas ja vuosi oli kasvattien suhteen hiljaista; niitä syntyi vain kaksi kappaletta. Domesticeja molemmat, toinen tilarina ja toinen talliin.

2016 heräiltiin vähän enemmän, sillä pistin pystyyn EJ-topan jonka tulokset olivat huimat. 18:sta kasvatista huimat 11 tehtiin omaan talliin! Kokonaisuudessaan vuosi oli aika verilinjavahva, sillä 11 oli egyptiläisiä (ei suinkaan kaikki kotiin jääneet), 4 domesticeja, 2 puolalaista ja 1 venäläinen.

2017 oli taas hiljaisempaa sekä arabipiireissä että Qismatissa. Kasvatteja syntyi kuitenkin 7, joista domesticeja 4 ja muita verilinjoja 1.

2018 olin juuri saanut vakituisen työpaikan ja opeteltavaa oli valtavasti. En juurikaan uhrannut aikaa virtuaalihevosille - tai ainakaan arabeille - mikä näkyykin kasvattimäärässä. 3:sta kasvatista 2 oli egyptiläisiä ja 1 domestic.

Nyt ollaan vuodessa 2019. Kasvatteja on jo syntynyt muutamia (tilareita) ja uusia hevosiakin on tullut hankittua. Arabipiireissä on hiljaisempaa kuin haudassa joten tämä on lähinnä itsekseen näpertelyä, mikä ei sinänsä haittaa tässä vähäisen ajan ja jaksamisen harrastelussa. Omaan käyttöön olisi tarkoitus teettää varsoja ja mahdollisesti harkita jo hevoskannan harventamista vanhemmasta päästä - toisaalta olen ihan hirvittävän huono luopumaan rakkaista pikseleistä. Jotkut hevosistani tuskin kuolevat koskaan.

Kymmenen vuoden saldo kesäkuun alussa on siis tämä: yhteensä 141 kasvattia joista domestic 48, SEA 56, PPA 21, SRA 3, angloarabi 2, nsh 6 ja qox 3.



No mitä tästä kymmenestä al Qismat -vuodesta on jäänyt käteen? Hurjasti hienoja hevosia, hurjasti hienoja sukuja. Se ärsytys, että ai kun kiva hevonen mutta hitsi kun tuolla on oma kasvatti suvussa. Tällä kasvattimäärällä Qismat on varmasti jättänyt jälkensä virtuaalisen arabianhevosen kasvatukseen tavalla tai toisella.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Virallinen taukoilmoitus

Olkoon tämä virallinen taukoilmoitus, sillä tämä tauko tulee venymään. En edes tiedä kaipaako minua kukaan, mutta haluan kuitenkin avata tauon syitä hieman ja kertoa samalla, mitä olen suunnitellut koskien harrastukseni jatkoa.

Tilannehan on siis se, että IRL olen ollut vakituisessa työsuhteessa kohta vuoden. Sitä ennen olin samassa työssä määräaikaisena jo yli vuoden. Minulla on siis takana jo yli kaksi vuotta työntekoa putkeen ilman minkäänlaisia pidempiä vapaita ja olen joutunut myöntämään itselleni, että nyt alkaa jo ottaa koville. Fakta on että rakastan työtäni, eihän tätä muuten jaksaisi. Työ on fyysisesti raskasta ja viime aikoina työpaikallani on ollut erittäin suuria muutoksia tiheään tahtiin, minkä johdosta myös henkinen kuormitus on melkoista. Tämä aiheuttaa sen, että työpäivien jälkeen en todellakaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Vapaapäivät menevätkin sitten lähes kokonaan kotitöihin, joita en jaksa työpäivien aikana tehdä.

Sanomattakin lienee selvää, ettei virtuaalihevosille riitä enää energiaa. En ole koskaan ottanut tätä harrastusta mitenkään totisesti ja harrasteluni onkin ollut jo valmiiksi, että teen sitä mikä on kivaa. Tällä hetkellä mikään virtuaalihevosiin liittyvä ei tunnu mielenkiintoiselta ja jopa omien tallien selailu aiheuttaa lähinnä väsymyksen tunnetta.

Lopettamassa en kuitenkaan ole, ainakaan vielä. Täytyy myöntää että muutama lopetusajatus on jo pyörinyt mielessä, mutta ne ovat menneet ohi melko nopeasti. En tee minkäänlaista lopetuspäätöstä ennen loppuvuotta, sillä haluan nähdä miten ajatusmaailmani muuttuu kesän (ja kesäloman) aikana.

Tästä johtuen en myöskään ole vielä täysin valmis tekemään päätöksiä tallieni suhteen. Olen pyöritellyt ajatusta ainakin Wolf Creek Ranchin lopettamisesta, sillä rehellisesti sanottuna minulla ei ole ollut mielenkiintoa koko tallia kohtaan pitkään aikaan. Tallista jäisi kuitenkin niin valtava kasa hevosia käteen joista en tahdo luopua, joten todennäköisempää tallin kohdalla voi olla vain suuri hevosmäärän vähennys.

Suurin kysymysmerkki on toki ARJ. Jaos on ollut todella retuperällä jo pitkään, mutta olemme kaikeksi onneksi saaneet ulkoistettua kaiken "tärkeän" muille. Syksyllä saimme vuosien etsinnän jälkeen myös laatikselle ylläpitäjän, joten jaoksella ei tällä hetkellä ole hätää. Jossain vaiheessa jaoksen tulevaisuus on kuitenkin otettava tarkempaan tarkasteluun, sillä Jasny on myös tauolla eikä hänen tauoltapaluunsa ole missään määrin varmaa. Olen aina sanonut että yksin en tätä jaosta pyöritä enkä sitä myöskään tule tekemään. Totuus kuitenkin on, että askellajiharrastajia on todella vähän enkä nyt äkkiseltään osaa heittää ketään, jolle jaoksen turvallisin mielin voisin luovuttaa. Olemme vuosien aikana tehneet ARJ:n eteen niin paljon töitä ja vaikka oma innostukseni askellajiratsuja kohtaan on katoamassa, en silti halua nähdä kaiken sen työn valuvan viemäristä alas ylläpitäjänvaihdoksen myötä. Voi olla että maalailen vain piruja seinille turhaan ja toivonkin että asia on niin. Helpottaisi kyllä kovasti ettei minua enää kiinnostaisi tippaakaan mitä virtuaalihevospiireissä tapahtuu, silloinhan jaoksesta luopuminen ei olisi mikään ongelma.


Että sellaista. Toivon mukaan kesän jälkeen saan tilanteeseen jotain selkoa, sitä ennen en lupaa tehdä yhtään mitään pikseliponien eteen. Seuraan kuitenkin edelleen Keskustaa ja sähköpostia lähes päivittäin jos jollekulle tulee asiaa koskien mitä tahansa. Kasvattejaan saa ottaa takaisin jos siltä tuntuu (mutta olkaa kilttejä ja ilmoittakaa, mikään ei ole vittumaisempaa kuin ihan vahingossa huomata jonkun kauppaavan takaisin ottamaansa kasvattia ilman, että asiasta on viitsinyt edes ilmoittaa...), astutuksia saa kysymällä ja tilausvarsatkin voivat edelleen olla mahdollisia. Hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta kaikille!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Rajapyykki ylitetty

Parin viikon sairastelu viime kuussa auttoi toipumaan viime kesästä sen verran hyvin, että taas on alkanut löytyä motivaatiota virtuaaliheppailua kohtaan. Viime aikoina olen häärännyt lähinnä Qismatin kanssa, sillä tuntuu että arabiväki on vähän alkanut heräillä - ainakin myytävien hevosten määrästä päätellen.

Muutamia hevosia on siis tullut osteltua. Reippaana päivittelin jopa heppalistatkin, tänään nyt sitten ihan viimeisimpään tilanteeseen. Laskin sitten uteliaisuuspuuskassa hevoset ja mitä sieltä paljastuikaan?


al Qismat Arabiansissa asustaa nyt tasan 200 arabia!


Tarkemmalla jaottelulla domesticeja on 82, egyptiläisiä 67, puolalaisia 35 ja venäläisiä 16. Englantilaiset ja espanjalaiset loistavat edelleen poissaolollaan, mutta kyllä vielä jonakin päivänä...

Tilanne tuskin jatkuu tällaisena kovin kauaa, vaan suunta on ylöspäin. Pitkäsukuisia domestictammoja pitäisi ainakin hommata lisää, jotenkin pitkäsukuisia on kertynyt oreina aivan valtava määrä...

perjantai 20. lokakuuta 2017

IRL-uutisia: Arabitamma hyväksytty Hannoveriin

Välillä vähän reaalielämän uutisia, sillä vaikuttavathan nämä virtuaalihevosteluunkin!


Jos joku seurailee reaalielämän arabijuttuja, tämä tuskin on mennyt ohi. Syyskuussa puhtaasti puolalaislinjainen arabitamma Fellanaka (i. Ganges / ii. Monogramm / ei. Bandos) hyväksyttiin amerikkalaiseen Hanoverian Stud Bookiin. Tästä lähtien tamman jälkeläiset (joilla on Hannoveriin hyväksytty isä) on siis mahdollista rekisteröidä hannovereiksi.

Melkoinen saavutus arabianhevoselle ja melkoisen hieno tamma! Kaikeksi onneksi tamma on tähän mennessä tehnyt jo viisi puhdasta arabivarsaa ja on nytkin tiineenä arabiorille.



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Arabianhevonen ja erikoisaskellajit

Olen harrastanut arabianhevosia virtuaalisesti jo vuosikausia, mutta vasta jokin aikaa sitten törmäsin tämän blogipostauksen aiheeseen enkä voi ymmärtää miten en ole tätä aiemmin huomannut. Postauksen aiheena on siis arabianhevonen ja taipumus erikoisaskellajeihin.

Askellajithan jakautuvat perusaskellajeihin ja erikoisaskellajeihin. Perusaskellajeihin kuuluvat käynti, ravi ja laukka ja ne löytyvät lähes jokaiselta hevosrodulta. Erikoisaskellajit taas ovat askellajeja, jotka ovat ominaisia tietylle rodulle tai roduille - tunnetuimpana esimerkkinä islanninhevosen töltti ja passi. En nyt mene askellajeihin sen enempää, mutta erikoisaskellajeihin voi paremmin tutustua ARJ:n sivuilla. Tässä kuitenkin lyhyesti wikipediasta pöllittynä englanniksi kuvaukset niistä askellajeista, joista tässä postauksessa puhutaan:

"The rack is also a four-beat gait, but with equal intervals between each footfall, making it a smooth gait to ride. In the show ring, the gait is performed with speed and action, appearing unrestrained." (lähde)
 "This is a four-beat gait with the same footfall pattern as a regular, or flat, walk, but significantly faster. While a horse performing a flat walk moves at 4 to 8 miles per hour (6.4 to 12.9 kilometres per hour), the running walk allows the same horse to travel at 10 to 20 miles per hour (16 to 32 kilometres per hour). In the running walk, the horse's rear feet overstep the prints of its front feet by 6 to 18 inches (15 to 46 centimetres), with a longer overstep being more prized in the Tennessee Walking Horse breed. While performing the running walk, the horse nods its head in rhythm with its gait." (lähde)

Voisi helposti kuvitella homman olevan yksinkertaista, että on kourallinen rotuja joilla on erikoisaskellajeja ja sitten on ne kaikki muut, joilla niitä ei ole. Asia on kuitenkin toisin. Monella "perusaskellajirodulla" itse asiassa on välillä reilustikin luontaista taipumusta johonkin erikoisaskellajiin, esiintyyhän suomenhevosillakin tölttiä. Nyt kuitenkin keskitytään arabeihin ja niiden erikoisaskellajeihin.

Olen viime päivinä lukenut paljon tietoa aiheesta ja tiedot keskittyvät lähinnä netin foorumeilla käytyihin keskusteluihin. Nettikeskusteluista löytyvistä tiedoista voidaan aina olla montaa mieltä, mutta arabiväki tuntuu keskusteluissa yleensä tietävän mistä puhuu ja tarjolla on jopa kuvamateriaalia! Olen tähän postaukseen törkeästi pöllinyt netistä kuvia, lynkatkaa minut vapaasti.



Ennen muinoin, siis reilusti yli sata vuotta sitten erikoisaskellajeja esittävät arabianhevoset olivat arkipäivää. Gaited-hevoset olivat niitä "ultimate riding horseja" ja pelkkää ravia esittävät hevoset koettiin lähinnä tavallisiksi. Jossain vaiheessa ajatusmaailma kuitenkin muuttui ja erikoisaskellajeja alettiin jalostaa ja kouluttaa pois arabianhevosista sekä vahvistaa ravia. Silti nykypäivänäkin on mahdollista törmätä 'gaited arabian' -hevosiin, jotka esittävät luontaisesti erikoisaskellajeja. Nykyäänkin taipumusta kitketään vahvasti hevosen koulutusvaiheessa, mutta toisaalta nykypäivän harrastajat alkavat entistä enemmän olla - näin suomalaisittain ilmaistuna - puskailijatyyppiä, joten voi olla että arvostus arabialaisen erikoisaskellajeja kohtaan vielä kohoaa.

Arabianhevoset ovat osanneet pääasiassa kahta eri erikoisaskellajia: rackia ja running walkia (jotkut kutsuvat myös ambleksi). Rack on askellaji johon arabeilla ei ole luontaista taipumusta, vaan se täytyy opettaa niille alusta asti. Ilmeisesti arabit kuitenkin omaksuvat rackin helposti. Monet Kellogg Studin hevosista itse asiassa olikin opetettu kulkemaan rackia.  Running walkia jotkut arabit sen sijaan tarjoavat luonnostaan, mutta monesti se kitketään kokonaan pois ratsutusvaiheessa.

Taipumus erikoisaskellajeihin periytyy, mutta ei ole selvää että miten. Taipumus ei ainakaan arabeilla periydy missään tietyssä sukulinjassa, mutta monesti hevosten suvuista löytyy Crabbet Studin hevosia. Erään foorumipostausteorian mukaan askellajit periytyisivät "the gaits tend to go from father to daughter and from dam to son." Postauksessa selvitettiin mistä erään hevosen askellajitaipumus olisi voinut periytyä, ja tällä kaavalla päästiin kuin päästiinkin erääseen tunnettuun askellajitaipumuksen omanneeseen hevoseen.

No entäs ne todisteet sitten? Taisin luvata netistä pöllittyjä kuvia joten tässä niitä sitten olisi. Esittelen muutamia historian hevosia, jotka ovat varmasti omanneet erikoisaskellajeja. Valitettavasti joudumme tyytymään kuviin ja kertomuksiin, sillä videoitua materiaalia ei juuri tunnu löytyvän.


Aloitetaanpa vaikka orista *Raseyn, yksi Kelloggin kantaoreista. *Raseyn oli nuorena esteratsu mutta ori tunnettiin myös viisikäyntisenä. Rackin lisäksi *Raseyn osasi slow gaitin. Onnistuin löytämään *Raseynista jopa videota, joten kuvien sijaan katsokaapa tätä! Koko videonkin voi katsoa jos kiinnostaa, se esittelee *Raseynin elämäntarinan lisäksi sen jälkeläisiä, mutta linkkasin videon kohtaan jossa ori näkyy ratsastettuna.







Yksi monen gaited arabianin suvusta löytyvä nimi on *Raffles. Kuten *Raseyn, myös *Raffles oli Crabbet Arabian Studin kasvatti. *Raffles oli myöskin viisikäyntinen joidenkin lähteiden mukaan, mutta toisten lähteiden mukaan asiasta ei ole varmuutta. Taipumusta ori on periyttänyt joka tapauksessa.






Kelloggin kasvatti ja *Raseynin poika Ronek on yksi niistä hevosista, joille Kellloggissa opetettiin rack.







Maynesboro Arabian Studin kasvatti Rabiyas oli myöskin viisikäyntinen. 




Rabiyasin isä Rahas on mainittu parissa paikassa mahdollisena gaitedina, mutta taipumusta on varmasti periytynyt myös emä Rabiyatilta. Ja katsokaapas tätä hevosta! Tämä menisi kuvien perusteella heittämällä läpi NSH:na ja melkeinpä jopa saddlebredina. Rabiyat ei ole missään mainittu varmasti viisikäyntiseksi, vaan sen on sanottu omaavan upean ravin.






Tätä postausta voisi jatkaa loputtomiin, mutta totuus on että aikomuksenani oli käyttää vapaapäivä ihan johonkin muuhun kuin googletteluun. Yksi hevonen on kuitenkin pakko esitellä, sillä se on varmasti tunnetuin ja menestynein gaited arabian ikinä: Bazleyd. Tämä viisikäyntinen ori kilpaili samanaikaisesti menestyksekkäästi arabiluokkien lisäksi myös saddlebredeja ja tennesseewalkereita vastaan. Ori sijoittui jopa kolmanneksi Saddlebred Championshipsissä ja pärjäsi running walkinsa kanssa mainiosti walkereita vastaan. Bazleydista kerrotaan myös eräässä kirjassa, joka täytynee lisätä lukulistalle. Kirja on You Kin Do It, Chile: (You Can Do It, Child) by Maxwell Dickinson ja googlettamalla löytyy jopa esikatseluversio, jossa Bazleydista pystyy lukemaan hyvin lisää.







No entäs sitten näin virtuaalisesti ja ARJ:n näkökulmasta? Jos haluaa noudattaa erityistä realismia, on täysin mahdollista hommata itselleen viisikäyntinen arabi. Merkkaisin visiikäyntisen arabin verilinjaltaan englantilaiseksi, joka on virtuaalimaailman epävirallinen vastine Crabbetille. Toistaiseksi arabilla ei ole osallistumisoikeutta erikoisaskellajiluokkiin, mutta mikäli viisi- tai nelikäyntisiä arabeja alkaa ilmestyä niin kyllähän se sinne saadaan! Osallistumisoikeus tulisi toki vain 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin, sillä vaikka Bazleyd aikoinaan pärjäsikin walkereita vastaan niin nykypäivänä arabeilla ei olisi mitään mahdollisuuksia walkereiden ja saddlebredien luokissa.

(Saiskohan tässä lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, englantilaisia viisikäyntiarabeja....)