Alkuvuoden ostoksia

 En yleensä tee uudenvuodenlupauksia millään osa-alueella elämässäni, mutta tänä vuonna meinasin kokeilla virtuaalista uudenvuodenlupausta: kirjoita ahkerammin blogiin. Tavoite onkin saada edes yksi teksti per kuukausi koko vuoden ajan, kaikki siitä yli menevät ovat vain plussaa. Katsotaan miten käy! Tykkään tosi paljon blogin kirjoittamisesta ja muutenkin virtuaaliblogeja on kiva seurata.

Tässä postauksessa ajattelin hieman esitellä viimeaikaisia virtuaaliostoksiani, koska miksi ei. Tämäntyyppisiä postauksia on välillä näkynyt muidenkin blogeissa, ja minusta on ainakin mielenkiintoista kuulla miksi joku on ostanut jonkun tietyn hevosen.

Aloitetaan vaikka pienellä arabilaumalla. Kida suoritti pientä tallintyhjennystä ja minähän iskin heti kiinni ja kaappasin koko myynnissä olevan arabiporukan. Viime vuonna arabirintamalla oli osaltani melko hiljaista ja ostetut hevoset taitaa voida laskea yhden käden sormilla (jos lisää mukaan kolme kotiin teetettyä omakasvattia...), joten tänä vuonna pistin paremmaksi jo heti alkuvuodesta!

Ostoksia olivat siis kolme domesticia ja kolme egyptiläistä. Egyptiläiset olivat kaikki evm-tammoja; Almera, Cassiopeia ja Lucena. Evm-hevosten kehittely ei ole suosikkipuuhaani, joten tottahan toki niitä pitää hommata kun tarjolla on. Tämä ostos vie evm-egyptiläisten tilanteen 7.14 eli tammoja kaksin kerroin oreihin nähden. Näin ollen myös lisää pohjia ikuisuusprojektiini eli pitkäsukuisten egyptiläisten jalostamiseen.

Kolmesta domesticista yksi oli evm ja kaksi pitkäsukuisia. Evm-tamma Escadina ei nyt olisi ollut mikään välttämätön ostos, sillä domesticeissa suosin itse eniten pitkäsukuisia. Toisaalta tamman osto tasoitti tilanteen evm-orien suhteen ja nyt kumpaakin sukupuolta on neljä kappaletta.

No entäs ne pitkäsukuiset? Toinen niistä on ori Oscuro al Sparta. Jossain määrin ehkä vähän liikaa tuttua sukua, sillä Oscuron isä on omakasvattini ioniclaisesta orista ja hyvin lyhyen kasvatusuran tehneestä Jawna Arabiansin tammasta. Rayadlainen emä asustaa myös meillä ja tallista löytyikin jo valmiiksi Oscuron puoliveli. Eiköhän tällekin orille kuitenkin paikkansa löydy jalostuksessa.

Toinen taas on tamma Exmachina al Sparta. Tamman isänisä Cala Bahsiir pisti silmään, sillä sitä ei kauhean paljon tunnu tulevan suvuissa vastaan. Osin myös siksi, että käytin itsekin oria kymmenen vuotta sitten muualle myydylle kasvatille, joka on sittemmin kadonnut. Toki meiltä löytyy tämänkin tamman puoliveli samasta emästä, mutta tamma on silti mielenkiintoinen lisä pitkäsukuisten porukkaan.

Yksi arabi vielä, tämä tosin omakasvatti ulkopuolisesta isästä. Eyab Ameer al Qismat on pitkäsukuinen ori domestic-isästä ja egyptiläisemästä. Isää tarjottiin jalostukseen keskustan arabikeskustelussa ja pitihän siihen iskeä kiinni, kun tutustuin orin sukuun. Nostan muuten hattua jokaiselle, joka jaksaa tehdä pitkäsukuiselle hevoselleen laajenntun sukutaulun! Helpottaa suvun tutkimista kummasti, vaikka melkoinen työhän se on. Mutta se suku. Isänemän ja isänemänemän puolen suvut meillä on ihan kohtalaisesti edustettuna, mutta se olikin juuri isälinja mikä tässä orissa pisti kiinnostamaan. Kyseisen isälinjan hevosia meillä ei ollut vielä yhtään kappaletta, joten hyvä hankinta jo sen takia. Lisäksi Feelgood Lucjan ja Feelgood Adelajda tuovat minulle aina huimasti nostalgisia muistoja mieleen! Näitä kahta ihastelin Dahabussa jo niiden eläessä ja ne olivatkin itse asiassa minulle ensimmäinen kosketus puolalaislinjaisiin arabeihin ja ylipäätään siihen ajatukseen, että arabien verilinjat ovat olemassa. Domesticien suvuissa näitä kahta näkee kyllä satunnaisesti, mutta olen ollut onnekas ja löytänyt talliin aidon puolalaisenkin!

(Tästä tuleekin mieleen että toivoin Ionicin joulukalenteriin postausta aiheesta mielenkiintoiset hevoset suvuissa. Aiheesta olen aikonut itsekin joskus kirjoittaa, joten siinä voisi olla ideaa tälle vuodelle.)

Noh, se arabeista. Eksyin taas Alegreen sivujentekofiilis päällä ja olihan se taas pakko haalia vähän sitä sun tätä.

Connemarat Kernfield Calisco ja Kernfield Nevilla tarttuivat haaviin ensimmäisinä. Ostan enemmän kuin mielelläni valmiiksi kisattuja poneja ja nämä ovat vielä suvuiltaan sellaisia, että omasta tallista niitä ei löydy. Yksi sama nimi niiltä toki löytyy eli toisilleen niitä ei tule paritettua, mutta saapahan lisää motivaatiota kehittää connemarajalostustakin eteenpäin. 

 

Miksi ihmeessä -osastoa edustaa tällä kertaa evm-sukuiset dalesponit Luminous Intensity ja Intense Inymia. Näitä olen katsellut Alegressa jo pidempään sillä muistan seuranneeni niitä satunnaisesti jo vuosia NJ-näyttelyiden myötä. Tuuminpa sitten että miksi ei, ja lisäsin ne listalle. Tuleepahan keräiltyä taas erilaisia rotuja, joita ei tallista vielä löydy. Ylämaanponeja on jo tulossa, seuraavana haaveena taitaa olla dartmoor.

 

Irlannintyöhevostamma Eadaoin Ion on taas niitä hevosia, jotka jostain syystä eivät vaan lähde mielestä. Olihan sekin sitten pakko napata mukaan nyt varsinkin, kun tulevan vuoden tavoite olisi muuttaa Susijoki tarinapainotteiseksi pientalliksi. Sopiihan sinne yksi iso kenttähevonenkin, eikös vaan? Tätäkin tammaa olen katsellut jo pidemmän aikaa. Kiinnostus lähti varmaan viime vuoden laukkakokeilustani, joka päättyi yhteen CAS-vuoteen. Pohdin sitten että mitähän tekisi täykkäreillä, sen verran kivannimisiä hevosia tuli hommattua. Tutustuin Irish Sport Horseen ja sitä kautta Irish Draughteihin, ja joku niissä vain kiinnosti. Kenttäprojektia ei ole sittemmin ainakaan vielä syntynyt, mutta saas nähdä.

 

Viimeisenä ostoksena vielä pitkäsukuinen suomenhevosori Oldfinion Anivarha. En ole oikeastaan koskaan innostunut suomenhevosista virtuaalisesti, vaikka aina olen muutamia omistanutkin. Silti tykkään joskus katsella pitkäsukuisten suokkien sukuja ja bongailla hevosia, joita muistan ihailleeni ihan livenä. Isän puolen suku saikin sitten tästä orista tarjoamaan. Sieltä löytyy entisen irl-kaverini aikoinaan kasvattama Oljenkorren Morrena ja sen emä Saippuakupla TK. Kuplan muistan hyvin ja muistanpa vielä sillä olleen hevosen kuvatkin. Kyseisten kuvien hevonen asui silloisella ratsastuskoululla jossa kävimme ja tokihan tuttu hevonen kuvissa luo vielä enemmän sidettä virtuaalihevoseenkin. Morrenan muistan huomattavasti hämärämmin, kaikeksi harmiksi kummallekaan ei löydy toimivia sivuja edes niiden myöhäisempien omistajien ajoilta.

Virtuaalinen vuoteni 2020

 Vuosi on jälleen vaihtunut, ja sen kunniaksi ajattelin hieman tiivistää millainen oli harrastusvuoteni 2020 ja pohtia, miltä 2021 tulee näyttämään virtuaalihevostelun osalta.

Aloitetaan vaikka blogista. Tykkään ihan hirveästi blogiin kirjoittamisesta, vaikka se ei tekstimäärissä näykään. Ideoita on enemmän kuin niitä saan toteutetuksi. Vuonna 2020 kirjoitin yhteensä kahdeksan blogipostausta, joka on sentään enemmän kuin vuoden 2019 viisi postausta. Teksteissä tuli esiteltyä hevosia ja talli sekä pohdittua muun muassa kasvatusrotuja ja kokeiltua jotain ihan uutta laukkaurheilun merkeissä.

Vuonna 2021 toivon saavani kirjoitettua enemmän blogitekstejä. Ideoita olisi monia ja bloggerin luonnoksissakin on liian monta puoliksi aloitettua tekstiä. Lisäksi aloitin innolla heinäkuussa miksi ostin tämän hevosen -sarjaa, jota voisi toki jatkaa.

Tallien osalta vuonna 2020 tapahtui sentään jotain. Kesäkuussa esittelin tuoreimman tarinaprojektini, morganhevosia reaaliajankululla kasvattavan Cascade Morgansin. Tallin kolme ensimmäistä kasvattia syntyi keväällä, ja kesän ja syksyn aikana talliin kertyi paljon uusia hevosia. Tammoja laitettiin tiineeksi ja parhaillaan jännitän millaisia varsoja sieltä ilmestyykään tässä kevään aikana! Tämän tallin osalta toivon että sama linja jatkuu myös vuonna 2021, tosin tallin omaan blogiin toivon mukaan saan kirjoiteltua useammin.

Wolf Creek Ranch on ollut jo pidemmän aikaa heitteillä, mutta 2020 toi ulkoasun vaihdon aloituksen ja hevosmäärän karsinnan. Tämän tallin kanssa on vielä ihan hurjasti tekemistä pelkästään ulkoasun vaihdoksen kanssa. Suurin tavoitteeni ranchin osalta vuodelle 2021 on kuitenkin uusien morganlinjojen luominen. Aloitinkin sen viime vuoden puolella tekemällä kasan tuonteja, tästä on hyvä jatkaa. Olen valittanut varmaan jo tarpeeksi usein siitä, kuinka Cascadessa hukutaan Arcadia Morgansin kasvateihin hevosten suvuissa - tämän projektin avulla toivon tekeväni edes omaan käyttööni vierassukuisia hevosia.

Meinasin ensin kirjoittaa että Qismatissa ei tapahtunut oikein mitään, mutta tapahtuihan siellä. Ostin pari uutta hevosta, sain tehtyä kolme kasvattia omaan käyttöön ja kolme muille harrastajille tilausvarsoina. Lisäksi aloitin projektin pitkäsukuisten hevosten isä- ja emälinjojen merkitsemisestä niiden sivuille. Arabien osalta on vähän hiljentänyt menoa tuo AHACn katoaminen, mutta pidetään peukkuja että sekin sieltä vielä nousisi takaisin. En ikinä muista seurata noita jenkkifoorumeja, mutta edellisen lauseen kirjoitettuani päätin mennä katsomaan. Ja olihan siellä loistavia uutisia, AHAC on palannut! Tiedän mitä teenkin Qismatin osalta ainakin alkuvuoden: lisään hevosia tietokantaan ja setvin jo kannassa olevia hevosia ja niiden kisoihin ilmoittamisia.

Rainmaker Miniatures on ja voi hyvin. Tämä talli on minulle sellainen hyvän mielen projekti, jossa voin kasvattaa kasvattamisen ilosta. Ja keräillä nättejä poneja. Vuonna 2020 sain hommattua monta uutta ponia ihan uusista suvuista ja kasvattejakin syntyi 14, joista vain neljä jäi kotiin. Minitallin osalta minulla on ollut pienenä tavoitteena myös kantakirjata koko sakki ja sitä tavoitetta kohti pyritäänkin aina kun vaan muistan osallistua kantakirjatilaisuuteen. Poniktk järjestää ihanasti myös ktk-kelvottomille tilaisuuksia, mikä on nopeuttanut tätä työtä hurjasti. Excel-taulukkoni mukaan 118 ponista (amh ja amshe yhteensä) kirjaamattomia on 53 eli alle puolet poneista!

Feadanin osalta taas hiljainen eteenpäin porskutus jatkuu. Muutamia uusia poneja syntyi ja pari tilausvarsaakin lähti maailmalle. Tämän projektin kanssa voisi panostaa niin paljon enemmänkin, mutta saa nähdä kuinka käy.

Yksityisten osalta sain vihdoinkin julkaistua uuden koontisivun. Hevoset vaihtuvat uuteen ulkoasuun sitä mukaa kun jaksan panostaa, eli hitaasti. Itse hevosten kanssa ei ihmeitä ole tapahtunut, mutta tämän vuoden puolella sen sijaan pitäisi tapahtuakin. Sekä Vilinä että Tuikku ovat menossa KRJ-laatikseen, toivon mukaan alkuvuoden puolella. Sekös vasta jännittääkin sillä niistä tulee ensimmäiset omistuksessani olevat hevoset, jotka menevät johonkin muuhun kuin ARJ-laatikseen. Jännitystä elämään siis.

Yleisesti ottaen toivon, että vuonna 2021 jaksaisin harrastaa enemmän. Morganprojektin myötä olen alkanut löytää taas kirjoittamisen iloa, joka on ollut kadoksissa jo kymmenisen vuotta. Seurailen aina välillä Keskutan tarinatapahtumia ja -talleja ja toivon, että jonain päivänä saisin itsekin luotua tarinahahmon ja lähdettyä näihin mukaan. Foorumiroolipelien kulta-aikoina rakastin erityisesti hahmojen luontia, vaikka ihmishahmoille en niinkään lämmennyt. Niitä aikoja on kuitenkin säännöllisesti ikävä.

Paljon harrastukseni tahtiin vaikuttaa tietysti IRL-elämä. Vuosi 2020 ei ollut kenellekään helppo, mutta omalta osaltani erityisesti loppuvuonna tuntui että kaikki alkaa kaatua päälle. Tilanne työpaikalla on käynyt melko stressaavaksi, mikä tietysti näkyy vapaa-ajallakin. Pidin viime kesänä lomaa vain pari viikkoa, tarkoituksena pitää loput lomat tässä alkuvuodesta, mutta lomautusten takia nekin taisi mennä puihin. Ensimmäistä kahden viikon lomautuspätkää odotankin jo kovasti, että vihdoin saisi kunnolla levätä. Työpäivien jälkeen jaksamista ei todellakaan riitä virtuaalihevosille, ja vapaapäivätkin kuluvat nykyään melkoisessa koomassa. Vaikuttaa myös siltä että ainakaan keväästä ei ole tulossa yhtään sen helpompi, mutta aika näyttää miten tässä käy. Ehkä lomautusviikoilla jaksaisi virtuaaliheppaillakin vähän enemmän.

Hyvää uutta vuotta kuitenkin kaikille! Toivottavasti 2021 on edeltäjäänsä valoisampi.