Reaalitallin sudenkuopat

 Ihan vaivihkaa tuli vuosi täyteen Cascade Morgansin kanssa, sillä tallin ensimmäiset tiedostot on luotu heinäkuussa 2019. Tallihan oli todella pitkään "yleisöltä piilossa" ja onhan se edelleen keskeneräinen. Takana on kuitenkin jo vuosi harrastusta reaalitahtiin ja ongelmakohdat alkavat olla selvillä.

Tallia perustaessa ajattelin, että oma kärsimättömyyteni tulisi olemaan suurempi ongelma kuin se sitten onkaan. Elämäni on jo pitkään ollut sellaista, ettei aika ja jaksaminen riitä virtuaalihevosille samalla lailla kuin opiskeluaikoina. Siihen nähden reaalitahtiin liikkuva talli on ollut aivan mahtava idea! Saatan huomata miettiväni että voi hitsi kun tuollakaan varsalla ei ole ikuisuuteen tehty mitään kunnes tajuan, että aikaa on mennyt vain kuukausi ja varsakin on vasta kolmen kuukauden ikäinen. Välillä tunnen oloni kärsimättömäksi mutta se unohtuu pian, kun reaalielämä vie mennessään enkä ehdi edes ajatella morganeita.

Tietynlainen joustavuus reaaliajankulun kanssa toki puuttuu verrattuna ns tavallisiin virtuaalitalleihin, jossa voi olla aina kesä. Sain pari päivää sitten hirvittävän inspiraation alkaa väsätä varsakurssia kunnes tajusin, että kohtahan on lokakuu. Kiirettä pitäen tässä toki saisi kurssin aikaan marraskuulle, mutta siinä vaiheessa on jo kovin talvista. Inspiraatio lähti juuri kauniista syyskeleistä, joten lumiset maisemat eivät vielä houkuta. No, jos sitten vaikka ensi vuonna olisi ajoissa.

 

Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi on noussut hevosten ostaminen muilta. Tammoille olen löytänyt melko hyvin oreja, joiden omistajia ei haittaa odotella varsan sivuja pitkään. Ongelmat alkavatkin siinä vaiheessa, kun haluaisin ostaa kasvatin joltakulta muulta.

Ensimmäinen kasvattini saavuttaa kohta kuuden kuukauden iän ja tulee näin ollen vieroitusikään ja myyntiin. Realistisesti siis jos haluaisin ostaa varsan joltakulta muulta harrastajalta, sen tulisi olla syntynyt aikaisintaan keväällä. Mutta kuka sellaisia muka myy? Nehän ovat menneet kaupaksi jo aikapäiviä sitten. En myöskään viitsi mennä kyselemään varsoista että hei kiva heppa, voiko sen syntymäpäivää aikaistaa puolella vuodella?

Tilausvarsa voisi olla vaihtoehto, mutta toisaalta tässä on kyse tarinaprojektista. Haluan ensisijaisesti hevosia joilla on jotain tarinaa. Lisäksi morganien suvut ovat niin sisäsiittoisia, että vielä en ole törmännyt sellaisiin hevosiin joista olisi ihan pakko saada varsa talliin (oikeasti, joka hiton pitkä suku on täynnä arcadia-hevosia).

Pitkään pohdittuani päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun: Hevosen syntymäpäivä on mitä on, säätelen ikääntymistä miten sattuu siihen asti että hevonen on "virallisesti" tallissa ja siitä jatketaan reaalisti. Esimerkkinä juuri ostamani, tämän postauksen kirjoitushetkellä vielä sivuton varsa. Se on syntynyt syyskuun alussa, mutta taiteilen sen ikääntymisen kanssa niin että se on talliin tullessa kolmen vuoden ikäinen ja siitä jatketaan reaalisti.

Morganien suvuista avauduinkin jo riittävästi aikaisemmin. Tässä postauksessa pohdin, ottaisiko Wolf Creekiin morganeja ja jalostelisi itse arcadiavapaita pitkiä sukuja. Tartuinkin lopulta tuumasta toimeen ja toin jo ranchille tuontisukuisia morganeja (sekä kaivoin pari vanhasukuista pölykasan alta). Vielä on paljon tehtävää, mutta kevääseen on onneksi vielä aikaa ja silloin pitäisi saada pitkäsukuinen tamma astutettua. 

Sopivansukuisten orien löytymisongelmien vuoksi olenkin jo tehnyt ratkaisuja. Päätän keväällä mitkä tammat astutetaan ja alan etsiä oreja. Tarinasisällössä kaikki suunnitellut tammat ovat tiineenä vaikka itse oria ei olisi vielä löytynyt. Tämä antaa hieman pelivaraa noiden vaikeasukuisten kanssa ja näin toimin itse asiassa parhaillaan kahden tamman kanssa. Ja kuten sanottu, tässä on vielä ruhtinaallisesti aikaa kasvatella itse puolisot tammoille ennen ensi kevään varsomisia.

Ongelmia huomasin myös siinä, kun päätin alkaa osallistua näyttelyihin. NJ on melko tunnettu siitä että tulokset näyttelyistä tulevat "sitten joskus", harvemmin ainakaan näyttelypäivänä. Joskus olisi kiva pystyä kirjoittamaan tapahtumasta päiväkirjamerkintä juuri sinä päivänä, mutta onneksi bloggerin kanssakin pystyy säätämään postausten julkaisupäivämääriä.

Laukkaurheilu - tulipahan kokeiltua

 En edes muista enää mistä se lähti, mutta pari kuukautta sitten sain vihdoinkin innostuksen ihan oikeasti kokeilla laukkaurheilua. Olen toki omistanut muutamia laukkahevosia jo vuosikaudet, mutta ei niiden kanssa ole aiemmin tullut ihan tosissaan kilpailtua yleisen laiskuuteni vuoksi. Laiskalle kisaajalle Laukkajaoksen systeemi osoittautuikin unelmaksi.

Laukkaurheiluun oli kohtuu helppo päästä mukaan. Tunnukset minulla olikin jo luotuna (en edes muista miksi) joten ei muuta kuin sääntöjä lukemaan. Hevostuontityökalun avulla hevosia oli helppo luoda ja pian löytämästäni adoptiokeskuksesta niitä sai helposti napsittua lisää. Kisaosallistuminenkin oli ihanan helppoa, rastia ruutuun vaan ja osallistumiset oli hoidettu.

Pari kuukautta tulikin harrastettua virtuaalihevosia tosi ahkerasti, kun laukkahommia piti hoitaa päivittäin. Pyörittelin jo kovasti itse tallia ajatuksenani tehdä jäissä olevalle Rainsong Racingille laukkaosasto. Sivujen teko jäi kuitenkin pian kesken sillä eihän laukkahevonen sivuja välttämättä tarvitse, kun kaikki löytyy laukkaurheilukeskuksen sivuilta hevosen profiilista. Nopeasti laajensin myös muihin rotuihin, alussa minulla oli vain täysiverisiä mutta pian haalin jo pienen lauman vitosryhmäläisiä sekä pari arabia. Poneja tuli myös hommattua ajatuksella siirtää ne myöhemmin Feadaniin, toki ponilaukkojen vähyys oli yksi syy siihen miksi kisaikäisiä tuli adoptiokeskuksesta napattua vain muutama.

Kokeilussa oli paljon hyvää. Löysin laukkaurheilusta heti sen, mistä kovasti pidin ravipuolellakin - suurkilpailut ja niihin valmistavat lähdöt. Ravipuolella ehdoton suosikkini oli Nordic Dream Meeting ja tagien kautta löytyykin seurantaani vuoden 2011 NDM-lähdöistä. Siinä on ihan oma tunnelmansa, kun hevoset kilpailevat ensin osalähdöissä ja saa jännätä kuka pääsee jatkoon. Paljon samaa löytyikin laukkapuolen suurlähdöistä preppeineen ja niistä tykkäsinkin kovasti. Plussaa myös siitä että tulokset tulivat kohtalaisen ajallaan, pahimmat mitä itse näin olivat korkeintaan parin päivän viiveitä. Ravipuolella tuloksia odoteltiin kuukausikaupalla ja se olikin yksi iso syy, miksi ravipuoli on osaltani jäänyt taakse.

Laukkoihin oli helppo päästä mukaan, kun kaikki on automatisoitua ja löytyy yksiltä sivuilta. Hevosten myynti ja jalostus on niin ikään tehty helpoksi. Yhteisöllisyyttä jäin kyllä kaipaamaan, sillä laukkaharrastajat ilmeisesti kokoontuvat vain chatissa eikä esimerkiksi Keskustassa puhuta laukoista käytännössä ollenkaan. En ole itse erityisemmin chatien fani joten en koskaan nokkaani pistänyt laukkachatin puolelle.

No entäs se otsikko, tulipahan kokeiltua? Niin, en usko että laukkaharrastukseni tulee kaikesta huolimatta jatkumaan. Paljon oli hyvää, mutta huonoakin löytyi. 

Yksi iso ongelma, mikä minulla on ravipuolen kanssa ollut, on menestymisen vaikeus. Laukkapuolella se on vielä vaikeampaa, sillä kaikki on arvonnan käsissä ja hyvällä laukkahevosellahan on mahdollisimman vähän startteja ja mahdollisimman paljon sijoituksia. Tykkäisin itse harrastaa niin ravi- kuin laukkapuoltakin vain muutaman hevosen voimin, mutta tällainen systeemi tekee siitä käytännössä mahdotonta. Myönnän ihan suoraan että minulla ei riitä motivaatio siihen, jos hevoseni ei ollenkaan menesty. Saisihan siitä toki jonkin verran tarinan juurta, että omistaisi ravisuokin tai laukkatäykkärin joka ei vain pärjää ja sitten siitä tehdään ratsu. Jos tarkoituksena on kuitenkin pitää pientä tallia, niin ei tästä vaan tule enää mitään.

Motivaationpuute tässä taitaakin olla se suurin syy, miksi en ainakaan toistaiseksi usko jatkavani laukkojen parissa. Hevoseni pärjäsivät ihan kohtalaisesti ja varsinkin vitosryhmäläisille tuli pientä menestystä, mutta täysiverisillä meni sitäkin heikommin. Breeder's Cup oli kyllä kaiken huipennus, kun kahdeksasta hevosesta kolme tuli luokassaan toiseksi viimeiseksi, loput viimeiseksi. Ei erityisemmin kannusta jatkamaan.

Jäi laukkakokeilusta sentään jotain käteen, nimittäin kivoja poneja Feadaniin. Vitosryhmäläisistä siirrän kivat hevoset Wolf Creekiin, muut jäävät todennäköisesti vain leijumaan. Ehkä vielä joskus innostun jatkamaan laukkapuolella, mutta nyt mennään näin.

P.S. Bloggerin uusi käyttöpuoli on aivan kauhea. Onneksi ei sentään niin kauhea, että kokonaan veisi bloginkirjoitusinnon.