Pohdintaa ARJ:n ylläpitotaipaleesta

Innostuinpa tässä siivousta vältellessäni lueskelemaan vanhoja blogitekstejä aluksi muiden blogeista ja sitten omastani. Huomio tottakai kiinnittyi sekä minun että Jasnyn blogeista löytyviin ARJ:ta koskeviin postauksiin. Tämä blogiteksti onkin nyt pientä pohdintaa ja omien ajatusten selvittelyä aiheesta nimeltä Askellajijaos. Tekstissä tuskin on päätä tai häntää, mutta haluankin selvitellä vähän omia tunteitani asian tiimoilta.

Teksti saattaa sisältää porsaan mentäviä reikiä, sillä muistikuvani kaiken tämän ajalta eivät ole ihan kirkkaimmat.


ARJ vaihtoi ylläpitäjää Tijuanalta ja Heidi M:ltä minulle ja Jasnylle toukokuussa 2011. Itse olin aika aloittelija lajin parissa ja lähdinkin mukaan vähän epäröiden ja aika pitkälti Jasnyn innostuksesta/painostuksesta. Olin omistanut issikoita aikaisemmin ja lisäksi olin ryhtynyt tutustumaan myös saddlebredien maailmaan. Jasny taas oli kasvattanut saddlebredeja jo pidempään ja toiminut myöskin ARJ:n kalenteripäivittäjänä ennen tätä "ylennystä".

Varsinkin minulle edessä oli aika paljon uuden opettelua. Saddle seat oli minulle ihan hepreaa tullessani ja myönnän ihan avoimesti etten tajunnut siitä hölkäsen pöläystä alkuvaiheissa. Ahkera googletus ja asioiden opettelu kuitenkin selkeytti asioita huomattavasti ja nyt sadse lukeutuukin suosikkilajeihini. Alussa oma vahvuuteni oli juurikin issikkaluokkien puolella, joten Jasnyn sadse-tuntemus tasapainotti hommaa hyvin.

Ihan alkajaisiksi otimme sivujen sisällön suurennuslasin alle ja kävimme läpi tekstit sekä säännöt. Toteutimme muutamia sääntöuudistuksia ja rajoituksia, mutta suurimmilta osin jaos jatkoi toimintaansa entisellään. Siitä se kaikki sitten lähtikin.


Hevostalli.netiin alkoi ilmestyä erinäisiä askellajiratsastukseen liittyviä keskusteluja. Ihmiset pohtivat lajin tulevaisuutta, lajia povattiin täysin kuolevaksi ja mietittiin missä kaikessa on vikaa. Minun on hyvin vaikea suhtautua tähän asiaan neutraalisti, sillä pelkkä vanhojen aiheeseen liittyvien keskustelujen ja blogimerkintöjen lukeminen saa edelleen veren kiehumaan ja kymmenmetrisen elimen kohoavan otsasta ylöspäin.

Htnetiin ilmestyi topikki nimeltä Askellajiratsastus - kuoleva laji? Sekä sen jatko-osa. Siitä se hillitön paskamyrsky sitten lähtikin, ensimmäinen muttei viimeinen. Meidän oletettiin olevan ajatustenlukijoita, meitä syytettiin vanhojen sivujen ulkomuodosta (edellisten ylläpitäjien tekemän, huom), meitä vaadittiin tietämään lajista kaikki mitä tiedettävissä on ja ymmärtävän myös se, ettei lajia harrastavilla ole minkäänlaista mielenkiintoa tutustua lajiin ARJ:n sivuja pidemmälle. Yritimme perustella kantaamme ja kulisseissa ihmettelimme, miksi kimppuumme yhtäkkiä hyökättiin näinkin räikeästi ja monelta taholta.

Monessa rakennearvostelua koskevassa keskustelussa ihmiset jaksavat aina kailottaa kuinka tuomareilla ei voi olettaa olevan IRL-rakennetuntemusta tai muutenkaan rajatonta tietoa rakenteista. Meiltä on kuitenkin alusta asti odotettu juurikin IRL-kilpailutuomarin lajituntemusta.

Noh, tämän seurauksena ARJ:n sivut uudistuivat nykyiseen muotoonsa. Lajiesittelytkin saatiin ja oikein videolinkkeineen ja hetken aikaa ihmiset olivat tyytyväisiä. Sen jälkeen ihmiset löysivät kuitenkin seuraavan kohdan johon tarttua.


Sekakisaaminen on se ainoa aihe, jonka kanssa olemme Jasnyn kanssa aina halunneet vetää mahdollisimman realistista linjaa. Asiasta on väännetty kättä lukemattomia kertoja, olemme perustelleet kantaamme miljoona kertaa ja jopa esimerkein mutta meno jatkuu vieläkin.

Sekakisaamiskieltoamme on havainnollistettu muun muassa ARJ:n omassa (hyvin hiljaisessa...) blogissa. Olemme perustelleet miksi ARJ:n linja on tämä ja huomauttaneet, että "tämä on vaan virtuaalimaailma" -kommentin hengessä olemme tehneet tiettyjä myönnytyksiä. Silti asiasta vähän väliä saa keskustella joko julkisesti tai ei-niin-julkisesti. Ihmiset ilmeisesti haluavat edelleen joka ikisessä olemassa olevassa laatiksessa ykköspalkittuja hevosia - me emme Jasnyn kanssa näitä ymmärrä. En itse vain osaa arvostaa KRJ-I, ERJ-I, VVJ-I ja ARJ-I -palkittua hevosta juurikin moneen kertaan selittämiemme seikkojen vuoksi - hyvä, rodunomainen askellajiratsu ei vain voi olla hyvä kouluratsu.

Olemme itse asiassa niin lopen kyllästyneitä vääntämään tästä asiasta, että olemme tehneet puolitosissamme päätöksen. Mikäli sekakisausrajoista vielä kerran nousee suurempi haloo ja ihmiset edelleen vänkäävät vastaan perusteluistamme huolimatta, otamme käyttöön raivorealistisen linjan. Sen jälkeen joka ikiseen sadseluokkaan tulee IRL-kilpailujen mukaiset roturajoitukset ja pienintäkään merkkiä sekakisaamisesta ei hyväksytä. Kyllä, juuri näin kyllästyneitä asiaan olemme.


Eikä siinä vielä kaikki. Jonkin aikaa menikin aika rauhallisesti, ARJ ja laatis pyörivät omalla painollaan. Sitten VRL alkoi heräillä ja mekin aloimme toivoa, että joko vihdoin ne jaoksetkin pääsisivät VRL:n alle. Mitä vielä, siitä alkoi uusi myräkkä.

ARJ:n järjestettyjen kilpailujen sun muiden aktiviteettien määrää on aina jaksettu kritisoida - kaikista kärkkäimmin juurikin sellaisilta tahoilta, jotka eivät lajia harrasta ja jopa myöntävät etteivät siitä mitään tiedä. Heillekin olen kärsivällisesti jaksanut selittää mikä on ARJ:sta kiinnostumisen lähde ja millä tavalla koko jaos pyörii. Silti vain ei mene perille.

ARJ:ta on suorastaan mahdotonta verrata muihin jaoksiin ja yrittää pakottaa samaan muottiin. Askellajiratsastus on lajina täysin riippuvainen askellajiroduista. Ja jos et ole kiinnostunut askellajiroduista, miksi olisit kiinnostunut askellajiratsastuksesta? Tämän lajin kanssa se kipinä lähtee ehdottomasti sieltä omasta kiinnostuksesta askellajirotuja kohtaan. On täysin turhaa yrittää viekoitella ihmisiä lajin pariin, sillä ihmiset täytyisi saada kiinnostumaan niistä lajissa käytettävistä roduista. Ja koska muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lajissa kilpailevat rodut ovat harvinaisia, voiko moista kiinnostuksen määrää ihan oikeasti edes odottaa?

ARJ on aina ollut ja tulee aina olemaankin pienten piirien laji. Harvinaisille on hyvin yleistä, että kourallinen ihmisiä omistaa kymmenittäin hevosia. Jos yksikin tällainen ihminen taukoilee, se näkyy heti lajin kilpailu- ja osallistujamäärissä. Ihmisiä on kuitenkin mahdotonta pakottaa kiinnostumaan tietyistä roduista. ARJ on loppujen lopuksi toiminut vallan mainiosti jo pidemmän aikaa pienellä harrastajamäärällä, emmekä ylläpidon näkökulmasta ole olleet missään vaiheessa huolissamme tilanteesta.


ARJ:ta on aina arvosteltu ja ikävä kyllä se arvostelu on lähes poikkeuksetta hyvinkin hyökkäävää ja syyttävää. Kahden käden sormetkaan eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun olemme Jasnyn kanssa olleet jo heittämässä hanskat tiskiin, sormi delete-napilla hävittämässä ARJ:n täydellisesti. Totuushan on, että emme ole pitkään aikaan saaneet kuin hyvin hetkellisesti edes jonkinlaista iloa siitä, että pyöritämme jaosta. Sontaa tulee niskaan joka suunnasta teimme sitten mitä vaan tai olimme tekemättä - aina se menee kuitenkin väärin. Väkisinkin sitä alkaa miettiä että onko ihmisillä todella näin paljon hampaankolossa meitä vastaan - kaikesta näistä asioista meuhkaaminen alkoi vasta ylläpitomuutoksen jälkeen.

 Järjellä jos ajattelee niin olisimme luovuttaneet jo ajat sitten, vaan sitä hetkeä ei vielä ole tullut. Ainakin tämän jaoksen pyörittäminen on kasvattanut omaa pinnaa, sillä sitä tässä hommassa on vaadittu ihan tolkuttomasti.



Noh, siinä hieman ajatustenpurkua menneestä. Tämän tekstin punainen lanka katosi jo siinä vaiheessa kun tosiaan luin niitä vanhoja keskusteluja, joten jälki on mitä on.

ARJ ei kuitenkaan luovuta, ainakaan vielä. Olemme pohtineet tiettyjä uudistuksia ja tarkennuksia ja ajatuksena olisikin jossain vaiheessa pistää jälleen kerran sivujen sisältöä uusiksi. Oma tilanteeni on kuitenkin se, että kesätyöt vievät suuren osan ajastani ja jaksamisestani joten en tiedä koska tämä tulee tapahtumaan. Eiköhän vanhalla pärjätä kuitenkin ainakin siihen asti, kunnes joku keksii aloittaa seuraavan "keskustelun" aiheesta sukupuuttoon kuoleva laji nimeltä askellajiratsastus.

Virtuaalisten arabien synkkä alkuvuosi

Elän itse ihan vakituisesti horroksessa virtuaalihommien suhteen ja touhuilen lähinnä sitä mitä huvittaa, silloin kun sattuu huvittamaan ja sen verran kuin jaksaa. Viime aikoina kaikki kiinnostus on ollut täysin minien parissa, olen jopa useamman tuontiponin saanut ihan itse kehiteltyä.

Vaikka nyt kuinka olenkin mineihin rakastunut, on arabialainen nyt ja aina se ykkösrotuni. Siispä en voi jättää huomioimatta viime aikojen varsin ikäviä tapahtumia. Tämän vuoden puolella jo kaksi merkittävää kasvattajaa, Shyalian Päivie ja Widin shonna, ovat lopettaneet harrastuksen. Virtuaalimaailma on menettäny kaksi kasvattajaa, jotka ovat rodun eteen tehneet töitä ja ennen kaikkea ymmärtäneet, kuinka tärkeää rodun historian säilyttäminen on.

Arabialaisten tilanne on nyt sellainen asia, mistä voisin vaahdota vaikka loputtomiin - varmasti tulevaisuudessa on tulossa lisää blogitekstejä aiheesta. Olen jo oikeastaan koko kevään purkanut tuntojani Jasny-paralle aiheesta, sillä synkkäähän tämä on. Arabikasvattajia ei koskaan ole ollut paljoa, mutta tilanne tuntuu vain synkkenevän.


Ehkä sitä pitäisi itsekin hieman aktivoitua taas arabien kanssa. Monesta muustakin syystä kuin laiskuudesta olen näiden kanssa pitänyt hieman hiljaiseloa, mutta tilanne tästä tuskin tulee muuttumaan. Milläköhän sitä saisi markkinoitua arabeja suuremmalle yleisölle, ja kaiken lisäksi niitä (monelle jo kirosanan asemassakin olevia) "kammottavia" domesticeja, jotka sisältävät leijonanosan rodun virtuaalisesta historiasta.

Kevät saapui Rainmaker Miniaturesiin

Eiköhän sitä jo vihdoin voisi sanoa kevään tulleen, kun alkaa päivällä olla jo tosi lämmintä vaikka yöt mennäänkin pakkasella eikä kaikki lumikaan ole lähtenyt. Parisen viikkoa olen tätäkin jo pohtinut mutta nyt vasta oli aikaa hoitaa asia kuntoon.

Saanko siis esitellä Rainmaker Miniaturesin kevätvärit! Tähän ihastuttavaan ulkoasuun sisältyy joka vuodenajalle oma taustakuvansa ja värimaailmansa.


Pieni kipinä on tässä vapaapäivien myötä iskenyt edistää asioita minitallin kanssa. Uusia tuontiponeja sain kehiteltyä ja lisääkin olisi tulossa. Pian olisi tarkoitus suunnitella myös hieman kasvatteja sekä myyntiin että omaan laumaan kasvamaan.

Pitäisi taas tehdä pientä kartoitusta miniharrastajista, tuntuu siltä että niitä kyllä on mutta en vain ole löytänyt kaikkia minien omistajia.

Joulumieltä, onko sitä?

Enpä taida olla ainoa, joka tänä vuonna ei juurikaan ole päässyt joulufiilikseen. Jatkuva synkkyys, tuuli ja vesisade tuovat lähinnä mieleen syksyn eikä vieläkään tunnu siltä että joulu on huomenna, vaikka kinkkua jo paistetaan ja talokin on siivottu.

Virtuaalitouhuiluni pääsi taas hiipumaan syksyn myötä, syynä jälleen koulu. Valmistuminen on keväällä edessä ja tässä tulevan kuukauden aikana olisi palautettava/esitettävä parikin isompaa tehtävää. Niiden suhteen olen tässä jo pidempään tuskaillut. Lisäksi vaihdoimme kämppiksen kanssa solua aikaisemmin syksynä ajatuksena päästä vähän ihmismäisempiin oloihin, mutta taidettiinkin mennä ojasta allikkoon - nykyinen solu on oikea teinihelvetti eikä iltaisin huvita metelin vuoksi tehdä kyllä yhtään mitään.


Kovasti tulin tuossa aikaisemmin syksyllä puhuneeksi ja jopa suunnitelleeksi Qismatin jouluvarsoja. Kauppasin aiemmin myös pienen koe-erän varsoja ja muutenkin yritin saada selvyyttä arabiharrastajien tämänhetkisestä tilanteesta. Tilanne on suoraan sanottuna surkea, sillä oikeastaan kaikki kasvattajat tuntuvat olevan hiljaiselolla. Päädyin sitten lopulta siihen, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään jouluvarsaa - tuntuu siltä, että nykytilanteessa ne jäisivät vain pyörimään käsiin. Itsekään kun en kovin aktiivinen jaksaisi niiden suhteen olla.

Mikäli joku kuitenkin kokee haluavansa kuusen alle oman pehmoisen Qismatvarsan, hätä ei ole tämän näköinen! Tilausvarsoja meiltä saa aina, vaikka kuinka itse horrostaisinkin virtuaalipuuhissa.


Hitaasti ja ei-niin-varmasti jotain on kuitenkin tullut touhuiltua. Päätin sitten vihdoin toteuttaa pidempiaikaisemman haaveeni ja perustaa kivan westernranchin. Kiitos Jasnyn rotukirjo ei kuitenkaan rajoitu vain westernhevosiin, vaan mukaan tulee myös askellajiratsuja. Näillä näkymin perinteisten westernrotujen quarterin, appaloosan ja paintin lisäksi mukaan tulee myös pari arabia (todellakin vain pari, Qismat pitää westernarabinsa edelleen) ja mahdollisesti myös muita rotuja westernpainotteella. Askellajipuolelle siirtyvät Dalekin saddlebredit, pasot, islanninhevoset ja muutamat muut. Lisäksi laumaan liittyy friisiläisiä ja pari arabia. Näiden lisäksi harkitsen vielä yrittäväni tennessee walkereiden kanssa, ihan jo sen takia että noita kuvalupia löytyisi aika mukavasti ja walkereissa esiintyy tosi kivoja värejä.

Sivujen teko on kuitenkin äärettömän hidasta. Hyvällä tuurilla valmista tulee ennen kesää!



Talvihorroksesta ja lumettomuudesta huolimatta haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

al Qismat Arabians - uusi osoite

Remontti tuli vihdoin ja viimein valmiiksi!


al Qismat Arabians uudella osoitteella ja ulkoasulla.


Alunperin muiden rotujen listalla oli paljon enemmän quartereita ja saddlebredeja, mutta pakko oli tässä vaiheessa pyyhkiä listoilta ns. ylimääräiset hevoset ja keskittyä saamaan sivut niille, jotka Qismatissa ovat aina asustaneet. Kunhan minulla on taas paremmin aikaa keskittyä sivujen tekoon, nämäkin hevoset varmasti pääsevät vielä mukaan.

Paljon on vielä kesken, vaikka sivut taas ovatkin toiminnassa. Ulkoasun vaihdoksen yhteydessä oli ajatuksena päivittää hevosten sivut sekä kisojen että jälkeläisten osalta, mutta se jäi nyt suurimmilta osin tekemättä. Ainoastaan AHAC-tulokset ovat jokseenkin ajan tasalla, kiitos ihanan uuden database-systeemin. Osalta hevosista puuttuu jopa kuvien copyright-merkinnät, sillä ulkoa en niiden alkuperää muistanut enkä ehtinyt niitä etsiä. Nämä ovatkin ensimmäisenä päivityslistalla, että saataisiin ne kuntoon. Kaikkea muuta päivitelläänkin sitten pikkuhiljaa ja kohta varmaan jotain varsojakin alan suunnitella.

Väliaikatiedote Qismatin remontista

Luojalle kiitos syyslomasta, sillä tämä homma ei muuten etenisi ollenkaan! Pääsivut ovat olleet valmiina jo pidempään ja hevosten sivujen kanssakin aletaan olla jo voiton puolella.Täytynee sanoa että remontti etenee suorastaan hurjaa vauhtia.

Tällä hetkellä tilanne on hevosten osalta se, että ainoastaan puolalaiset ja muiden rotujen edustajat ovat vailla sivuja. Toisin sanoen sivuja on siis vailla 14 + 40 hevosta. Jos sivujen teko jatkuu tätä vauhtia, kaiken pitäisi olla kunnossa viikonloppuun mennessä! Se siitä lomasta, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaiden pikseliponiensa eteen...

Uusin rakkauteni Shedid sai juuri uudet sivunsa

al Qismat Arabiansin sivut ja tilanne

Ihan sattumalta ajattelin tänään käväistä vanhassa domainin alaisessa Qismatin mailissa vilkaisemassa, onko sinne eksynyt viestejä. Olipahan sitten ihan mukava ylläri huomata, ettei fakeman.org toimi. Pienen selvittelyn jälkeen sain huomata sivuston menneen vanhaksi tämän kuun alussa, eikä uutta laskua ilmeisimmin ole maksettu. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että Qismatin sivut ovat poissa pelistä.

Sivujen muutto on kyllä ollut tekeillä jo kesästä asti, mutta projekti tyssäsi koulun alkaessa täysin. Täytynee nyt ottaa seuraaviksi päiviksi oikein tehourakka ja uusia sivut jotta saadaan taas talli pyörimään. Myönnetään, oma mokahan tämä on kun olen jättänyt tallin sivut sellaisen ihmisen omistamalle domainille, jonka kanssa en ole ollut enää tekemisissä.



Onneksi on syysloma, on sentään jotain toivoa saada talli pyörimään seuraavan viikon aikana.