Näin lomalla on tullut pyörittyä milloin minkäkin pikseliponiprojektin kanssa ja nyt alan valua taas morgantallin puoleen. Aika lailla kuukausi on taas mennyt edellisestä päiväkirjatekstistä ja tuntuu siltä että inspiraatio alkaa taas nousta. Tällä kertaa aloitin kuitenkin pyörittelemällä hevosia.
Kaksi tammaa on edelleen puolisoa vailla. Tiesinhän minä tätä projektia aloittaessani, että pelaan harvinaisen rodun kanssa, mutta en ihan oikeasti odottanut tätä. En ole aikaisemmin juurikaan kiinnittänyt morganeihin ja niiden sukuihin huomiota, vaikka muutamia olen aiemmin omistanutkin. Niinpä morganien sukutilanne on ollut melkoinen järkytys nyt, kun ihan tosissani olen perehtynyt asiaan. Suvut ovat suorastaan järkyttävän ahtaita ja sisäsiittoisia siihen nähden, millainen virtuaalihistoria morganilla on takanaan.
Pieni disclaimer tähän väliin. Kirjoitan tätä jokseenkin ulkopuolisen näkökulmasta ja myönnän, etten ole ihan täysin perillä siitä millainen morganien tila on vuosikaudet ollut. Lunttasin hieman faktaa virtuaaliwikistä, mutta huomattavan suuri osa tässä on silti omaa näkökulmaa.
Ihan virtuaaliharrastukseni alkuajoilta muistan, että ainakin minusta tuntui siltä että morgan on iso hitti. Oli morganrekisteri, monella tallilla oli morganeja... Jopa minä hommasin oman morganin, myöhemmin Jasnylle päätyneen Winterhill's Calgaryn. Morganit eivät kuitenkaan olleet minun juttuni (eivät oikeastaan ennen Cascadea) joten vaikka niitä muutamia yksilöitä omistinkin, ei niillä juuri tullut tehtyä mitään. Olikohan muillakin sama tilanne morganien suhteen?
Morgankasvattajia muistan niiltä ajoilta Magnetic Morgans & Morabsin, Winterhill Studin, Majestic's Sport Horsesin, Mustangtallin, silloisen kaverini pitämän Liberty Studin sekä tietysti Ionicin. Uudempia nimiä tulee mieleen näiden lisäksi Arcadia ja Ashburn, ainakin niitä näille päiville säästyneitä.
Siihen nähden kuinka paljon morganeita on virtuaalimaailmassa kasvatettu ja omistettu, niiden suvut ovat aika järkyttävää katsottavaa. Suvuissa jyrää lähinnä Arcadian kasvatit joita ei tunnu pääsevän pakoon millään, sekä muutama muu tietty kantahevonen. Calgary on jättänyt pari tehokkaasti lisääntyvää jälkeläistä joten vanhempaa nimikantaa näkyy lähinnä sen kautta. Muuten näitä vanhempia kasvattajanimiä ei juurikaan suvuissa pyöri.
Olen tässä pari kertaa harkinnut ottavani Wolf Creekiin ison kasan tuonteja ja jalostavani itse Cascaden tammoille puolisot. Ihan täysin tosissani en ajatuksen kanssa ole vielä ollut, mutta kohta on varmaan pakko. Onneksi sentään Hazard on lisännyt morganlaumaansa myös evm-sukuisista ja iloisena lisänä on maisemiin palannut Ljóma, jonka morganlauma näyttää vain kasvavan. Jos kohta saataisiin vähän uutta verta morganeihinkin.
Eihän se ole yhtään vaikea toisaalta arvata, kuinka tähän on päädytty. Morganit ovat olleet aikoinaan jonkinasteinen hitti, mutta kukaan ei ole kasvattanut niitä täysin tosissaan. Niin tosissaan, että vanhat suvut olisivat säilyneet monipuolisesti tähänkin päivään.
Tämä aihe on minulle melko läheinen arabien kautta. Arabien kulta-ajasta on jo kymmenen irl-vuotta ja niiden kasvattajien määrä romahti todella rajusti yhdessä vaiheessa. Sitä edelsi kaiken lisäksi verilinjabuumi, kaikki haalivat lähinnä egyptiläisiä ja puolalaisia talleihinsa eikä domesticeille tuntunut löytyvän jalansijaa. Muutama kasvattaja kyllä minun lisäkseni tunnisti domesticien arvon, mutta vuosien kuluessa suurin osa tästä vanhasta sakista on pudonnut kelkasta. Huomaan aika usein miettiväni että missähän arabien kanssa nyt mentäisiin, ellen olisi täysin tarkoituksella haalinut talliini mahdollisimman paljon vanhasukuisia domesticeja. Olisiko arabeillakin ollut morganin kohtalo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti