torstai 4. toukokuuta 2017

Arabianhevonen ja kouluratsastus

Kasaillessani edellisessä postauksessa mainitsemani "arabi-infon" käyttöosiota olen googlaillut monenmoisia asioita. Siinä googlaillessani päädyin lukemaan Dressage Todayn vuodelta 2014 olevaa juttua nimeltä Here Come the Arabians. Jutussa kerrotaan kuinka arabianhevoset ovat alkaneet tehdä tuloa koulukentille jopa vaativissa luokissa.

Virtuaalimaailmassa on vuosien kuluessa puhuttu paljon hevosten koulutustasoista ja niiden realistisuudesta. Arabianhevonen ei ole välttynyt tältä, vaan rotua on pitkään kritisoitu ja joissain tapauksessa jopa kartettu epärealististen koulutustasojen vuoksi. Myös reaalimaailmassa on ollut - ja on yhä edelleen - valloilla ajatus siitä ettei arabianhevosesta ole vakavasti otettavaksi kilpahevoseksi.

Arabilla on maine tietynlaisena kiiltokuvahevosena josta ei ole kuin näyttelyihin. Vuosia arabianhevosia onkin 'suurissa piireissä' jalostettu lähinnä näyttelykäyttöön. Tosissaan kilpailevilla ratsastajilla ei ole ollut kiinnostusta arabeja kohtaan, eikä arabikasvattajilla todellista kiinnostusta kilparatsastusta kohtaan. Kuten Here Come the Arabians -jutussa sanotaankin, “One of the biggest limitations of the Arabian sport horse is the trainer." Arabi on rotuna oppivainen ja nykyään arabeja on jalostettu sporttisemmiksi juurikin kilparatsastus mielessä.


Ylläolevalla videolla arabiruuna EA Cygnus, joka suoritti elämänsä aikana 75 Grand Prix luokkaa hyväksytysti. 

Nykytilanteen valossa on siis täysin realistista, että virtuaalimaailmassakin arabit kilpailevat vaativaa koulua jopa sinne GP-luokkiin saakka. Hyvä on tietysti muistaa ettei joka ikisestä hevosesta ole GP-luokkiin ja mikäli haluaa noudattaa erittäin realistista linjaa, GP-arabilla tulisi olla kohtalaisen sporttisen arabin kuvat. GP-arabin ei silti tarvitse näyttää puoliveriseltä, kuten arabiori Zonyx todistaa. Tämän postauksen kirjoitushetkellä Zonyx kilpailee IntI-tasolla ja orin kilpailutaso näyttäisi olevan nousussa - tiedä vaikka tämä hevonen nähtäisiin myöskin siellä GP-luokissa! (Zonyx on muuten hyväksytty trakehnerin ja tanskanpuoliverisen jalostukseen eli ei mikään turha arabi kyseessä.)

Kirjoitin aiemmassa kappaleessa, että realistisuuden nimissä jokainen arabi ei voi olla GP-arabi. Toisaalta taas, miksi ei? Totuushan on se, että reaalimaailmassa vain kourallinen hevosia on GP-tason hevosia oli rotu mikä tahansa. Pätee myös puoliverisiin. Virtuaalimaailmassa ei ole kuitenkaan koskaan nostettu ongelmaksi sitä, että puoliveritalli olisi täynnä GP- tai 160cm-luokkien hevosia. Todellisuushan on se, että myös niissä puoliverisissä suurin osa hevosista on tasoa harrasteratsu ja vain kourallinen pääsee korkeisiin luokkiin. Puoliverisiä on kuitenkin niin paljon, että se kourallinen tuntuu saavilliselta.


Tämän postauksen punainen lanka katosi jo aikaa sitten uppouduttuani uudestaan googlen ihmeelliseen maailmaan. Lähdin kuitenkin kirjoittamaan tätä sillä ajatuksella, että se on ihan ok että tallissa on myös vaativaa kisaavia kouluarabeja. Se on myös ihan ok, että tallissa on niitä GP-arabeja. 

2 kommenttia:

S + Gin kirjoitti...

Erinomainen teksti tärkeästä aiheesta! (Ohitan tässä nyt kokonaan sen seikan, että minun piti blogata samasta asiasta mutta nyt pitää keksiä jotain uutta kun en halua kopioida sinun tekstiäsi...)

Jos mietitään että miten jokin hevonen pääsee kilpailemaan ylimmillä tasoilla esteillä, koulussa tai kenttäratsastuksessa, niin totta kai hevosella itsellään on väliä. Pitää olla hyvä rakenne, hyvät askellajit, soveltuva luonne. Mutta tämä ei riitä, ei lähellekään. Pitää olla myös hyvä ratsuttaja, pitää löytyä se oikea ratsastaja juuri sille hevoselle kun kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa, pitää olla hyvä valmentaja, pitää pysyä terveenä eikä esimerkiksi loukkaantua. Pitää pystyä selviämään kilpailumatkoista ja kilpailemisesta yleisesti stressaantumatta. Pitää olla sitä, tätä ja tuota, ei se hyvä hevonen vielä riitä.

Toisaalta, rotuhan ei tee hevosesta automaattisesti huonoa jossain lajissa. Nämä GP-arabit ovat siitä todiste, mutta lempiesimerkkini on Balagur, joka kilpaili muistaakseni Pekingin olympialaisten kouluratsastuksessa. Ja se oli orlov-ravuri! Eikä se ollut mikään onnenkantamoinen, Balagur oli ihan vakavasti otettava GP-kouluratsu.

Virtuaalimaailmassa ei kuitenkaan ole näitä tällaisia rajoituksia, koska täällä on oletusarvoisesti täydelliset ratsuttajat, ratsastajat, valmentajat ja hevoset. Joten en näe ongelmaa, mikseivät yksittäiset arabianhevoset voisi kilpailla GP-koulua. Paheksukoon sitä sitten ne jotka paheksuvat, mutta voisivat tulla samalla paheksumaan meidän 160 senttiä hyppääviä ahaltekejä ja GP-terskejä ja kaikenlaisia muita vastaavia.

TK kirjoitti...

Kirjoita ihmeessä samasta asiasta! Eiköhän tämä ole sen verran iso juttu, että mitä enemmän näkyvyyttä sen parempi.

Tosiaan mitä enemmän tässä olen näitä arabien painotusjuttuja googlaillut, sitä useammin törmään juurikin siihen että jostain syystä arabien kanssa ei vaan lähdetä edes yrittämään sinne korkeammille tasoille. Omistajilla ei välttämättä ole kiinnostusta tai resursseja siihen, eikä varsinaisilla hevosten kouluttajilla ja kilparatsastajilla taas ole kiinnostusta arabeja kohtaan - monesti näiden ennakkoluulojen vuoksi.

Virtuaalimaailmassa kaikki on tosiaan täydellistä ja monesti epärealistisuuksia perustellaankin juuri sillä "tämä on vain virtuaalimaailma" -lausahduksella. Siksi tässä onkin vähän ihmetyttänyt, että arabien kohdalla sitä GP-luokkien kisaamista on ollut niin vaikea hyväksyä.