keskiviikko 14. elokuuta 2019

Kahdeksan vuotta ARJ:ta

Askellajijaos vaihtoi ylläpitäjää. Päällimmäinen ajatus on: vihdoinkin siitä pääsi eroon.

ARJ jaoksena aloitti taipaleensa jo vuonna 2003, mutta itse pääsin askellajirotujen matkaan vasta myöhemmin. Olin omistanut islanninhevosia jo harrastukseni alkuaikoina, sillä myös harrastava IRL-kaverini kasvatti niitä. Tämä oli kuitenkin aikaa jolloin en juurikaan tiennyt VRL:n maailmasta mitään, eivätkä hevoseni pahemmin kilpailleet jaosten alaisissa. Taukoilin muutaman vuoden ja palatessani vuoden 2009 alussa löysin tieni kunnolla hevostalli.netiin ja virtuaaliharrastuksen "piireihin". Muistan alkaneeni seurailla harvinaisten ketjua ja olikohan juuri Tijuanan innoittamana, kun päädyin perustamaan oman harvinaisia kasvattavan suurtallin. Issikoiden lisäksi askellajiroduista talliin ilmaantui muun muassa saddlebredejä ja tennesseenwalkereita.

Vuonna 2010 ARJ otti mukaan valikoimaansa saddle seat -luokat. Muistan pitäneeni niitä outoina ja jopa hankalina ja tyydyin itse harrastelemaan lähinnä perusluokissa edelleen. Samana vuonna sain muuten kerjättyä aiemmin mainitsemaltani kaverilta, joka oli harrastelun jo aiemmin lopettanut, muutaman hänen vanhoista islanninhevosistaan (Fraki, Geisli, Luka - pahoittelut kaameasta ääkkösongelmasta). Ystäväni Jasnyn painostamana varsinki saddlebredista tuli iso rotu harrasteluissani.

2011 alussa Jasny siirtyi ARJ:n kalenteripäivittäjäksi. Kului muutama kuukausi, kunnes koko jaos siirtyi Jasnyn vastuulle. Hän sitten nappasi minutkin mukaan jaoksen ylläpitoon. En ollut mitenkään innoissani lähtemässä jaosta pitämään - kyseessä ei ollut sellainen tehtävä, johon olisin itse koskaan ns vapaaehtoisesti hakenut - mutta lähdin silti mukaan. Alunperin jako meni suunnilleen niin että Jasny vastasi saddle seat -jutuista ja minä muiden luokkien jutuista, sillä näin jakautui myös meidän paras tietämyksemme asioista. Aika pian kuitenkin jouduin pakolliselle intensiivikurssille saddle seatin maailmaan muun muassa lukuisten hötönetin vänkäystopikkien siivittämänä.

Jostain syystä ARJ oli jo Tijuanan aikaan hötönetin anonyymien hampaissa lähes jatkuvasti ja sama meno jatkui myös ylläpitovaihdoksen myötä. Hötönetissä tapeltiin suunnilleen kaikista mahdollisista aiheista välillä jopa useamman ketjun voimin ja lisäksi lusikkaa soppaan oli tunkemassa porukkaa, jotka eivät lajia harrastaneet tai siitä mitään tienneet. Parhaillaan vuosien aikana tietyistä asioista käytiin ikävän sävytteistä keskustelua jopa VRL:n kanssa.

Tätä ajoittaista paskamyrskyä jatkui valehtelematta vuosia - aina kun jaos tiedotti jotain, tapeltiin jostain. Jos mitään ei tiedotettu ja muutenkin oli hiljaisempaa, väänsivät ihmiset tikusta asiaa ja taas mentiin. Jasnyn motivaatio koko harrastusta kohtaan laski todella nopeasti ja huomasin hoitavani yhä enemmän ja enemmän jaoksen asioista. Monesti jopa tuntui siltä, että pyöritin jaosta ihan yksin - homma, johon en olisi ikinä yksin lähtenyt. Tähän kun lisätään vielä IRL-elämän vaikeudet, oma motivaatiokin alkoi kärsiä toden teolla. Jaos aiheutti ihan kunnon stressiä jopa IRL meille molemmille. (Mainittakoon vielä että olemme Jasnyn kanssa olleet ystäviä IRL jo reilusti yli kymmenen vuotta, häntä en syyllistä tässä mistään.)

Muistan ne lukuisat skypekeskustelut Jasnyn kanssa, kun päivittelimme hötönetin topikkeja. Monen monta kertaa harkitsimme ylläpitotehtävien lopettamista ja jopa koko ARJ:n hävittämistä (tämä oli aikaa, kun VRL oli "piparitauolla"). Emme olleet saaneet ylläpitotehtävistä mitään positiivista irti aikoihin.

Emme kuitenkaan luovuttaneet ja vuosien kuluessa hötölän anotkin hiljenivät. Siirtyminen Keskustaan oli viimeistään se, joka tämän kaiken nimettömänä herjaamisen lopetti. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, eikä meillä kummallakaan ollut enää mitään mielenkiintoa koko virtuaaliharrastusta kohtaan. ARJ viettikin tämän vuoksi aika monta vuotta horroksessa.

Yritimme jatkuvasti hakea työntekijöitä avuksi. Yleisin hakumme koski kalenterityöntekijää ja niitä meillä olikin ARJ:n pidon aikana useampia. Yhteistä kaikille oli kuitenkin se, että he hoitivat hommaansa hetken kunnes katosivat mitään ilmoittamatta. Myöhemmin painotimme jo hakuvaiheessa ja monesti senkin jälkeen että pliis ilmoittakaa jos tulee pidempiä taukoja. Mutta ei.

Laatuarvostelu oli yksi, jonka halusimme myös pyörivän. Yhdessä vaiheessa meillä kummallakin oli IRL-tilanne sellainen, ettei laatiksen kunnolliseen ylläpitoon vaan riittänyt aikaa. Niinpä yritimme useampaan otteeseen, valehtelematta IRL-vuosia, hakea laatikselle ylläpitäjää. Yksi ylläpitäjä oli jopa reilun vuoden saamatta mitään aikaan ja hermostui otettuamme laatiksen taas itsellemme. Toinen ylläpitäjä oli hetken, piti yhden tilaisuuden, kyllästyi ja katosi. Niinpä otimme laatiksen taas itsellemme ja pidimme ehkä yhden tilaisuuden vuodessa. Tässä vaiheessa koko lajin harrastajapiiri oli todella kuollut, eikä viimeisimpään järjestämäämme tilaisuuteen tullut yhtäkään osallistujaa.

Lopulta päätimme pistää pillit pussiin. Totesimme päässeemme siihen tilanteeseen, jossa meitä kumpaakaan ei enää tippaakaan kiinnostanut jaoksen kohtalo. Alkuvuodesta pistimme virallisesti ylläpitäjähaun pystyyn ja jo siinä vaiheessa tuntui, kuin vuori olisi tipahtanut harteilta. Joko tästä vihdoin pääsisi eroon. Omalta osaltani virtuaalihevostelu alkoi jopa vähitelleen taas kiinnostaa.

No, nyt ollaan elokuussa ja jaos on virallisesti vaihtanut ylläpitäjää. Haku näytti jo toivottomalta, mutta suoraan sanottuna meille oli jo ihan sama löytääkö jaos ollenkaan ylläpitäjää vai jääkö se vain ilmaan roikkumaan. Lopulta heitin Jasnylle idean ja päätimme lähestyä Taciturnia, joka oli jo pidempään hoitanut sekä Cupia että laatista. Iloksemme hän suostui virkaan, ja tässä ollaan!


Kahdeksan vuotta jaoksen ylläpitoa jätti jälkensä. Opin paljon ja ehkä jonain päivänä voin sanoa, että hyvä kun lähdin mukaan hommaan. Tällä hetkellä kuitenkin päällimmäinen tunne on valtava helpotus.

2 kommenttia:

S + Gin kirjoitti...

Kiitos näistä vuosista sinulle ja teille, itselleni ARJ on se tärkein kisajaoksista (eli rehellisesti sanoen ei mitenkään hirveän tärkeä kun kisaan niin satunnaisesti, mutta ARJ:ssä kuitenkin enemmän kuin minkään muun jaoksen kisoissa). Ja kiitos myös uudelle ylläpitäjälle että ARJ jatkaa edelleen.

Muistan myös nuo ARJ:n haukkutopikit, tosin en koskaan tainnut itse tietää että se valitus ja kärhämä noin laajaa ja pitkäaikaista olisi ollut. Oliko niin että ainakin yksi valituksen aihe olivat nimenomaan nuo saddleseat-luokat ja niiden rotulistat? Aina oli jollain jotakin naristavaa siitä kuinka väärin ne olivat ja kuinka vaikeita ja miksei saa kisata ihan kaikkea ja miksi tätä rotua ei ole listalla ja miksi tämä on ja niin edelleen, loputtomiin.

Ikävää, mutta näin muutaman vuoden hajuraon jälkeen voi oikeastaan sanoa että ht.net oli aika ikävä paikka muutenkin (ja on sitä edelleen, mutta onneksi hiljainen, vain muutama trolli jaksaa yrittää). Keskusta saattaa olla parasta mitä virtuaalihevosmaailmalle on tapahtunut viimeiseen 15 vuoteen. Hienoa että kuitenkin jaksoitte ARJ:n kanssa!

TK kirjoitti...

Saddle seat oli joo se kestoaihe valituksissa, rotulistoistakin vängättiin mutta ei sentään niin paljoa. Sekakisaus varsinkin herätti tunteita ja välillä tuntui siltä, että melkein kaikki muukin. Aiheesta ARJ ja harrastajamäärä sen sijaan väännettiin varmaan pariinkin otteeseen sähköpostitse VRL:n väen kanssa. Eiköhän tälle draaman määrälle jaksa parin vuoden päästä jo ihan tosissaan nauraa vaikka huvitti se vähäsen jo silloinkin.