En yleensä tee uudenvuodenlupauksia millään osa-alueella elämässäni, mutta tänä vuonna meinasin kokeilla virtuaalista uudenvuodenlupausta: kirjoita ahkerammin blogiin. Tavoite onkin saada edes yksi teksti per kuukausi koko vuoden ajan, kaikki siitä yli menevät ovat vain plussaa. Katsotaan miten käy! Tykkään tosi paljon blogin kirjoittamisesta ja muutenkin virtuaaliblogeja on kiva seurata.
Tässä postauksessa ajattelin hieman esitellä viimeaikaisia virtuaaliostoksiani, koska miksi ei. Tämäntyyppisiä postauksia on välillä näkynyt muidenkin blogeissa, ja minusta on ainakin mielenkiintoista kuulla miksi joku on ostanut jonkun tietyn hevosen.
Aloitetaan vaikka pienellä arabilaumalla. Kida suoritti pientä tallintyhjennystä ja minähän iskin heti kiinni ja kaappasin koko myynnissä olevan arabiporukan. Viime vuonna arabirintamalla oli osaltani melko hiljaista ja ostetut hevoset taitaa voida laskea yhden käden sormilla (jos lisää mukaan kolme kotiin teetettyä omakasvattia...), joten tänä vuonna pistin paremmaksi jo heti alkuvuodesta!
Ostoksia olivat siis kolme domesticia ja kolme egyptiläistä. Egyptiläiset olivat kaikki evm-tammoja; Almera, Cassiopeia ja Lucena. Evm-hevosten kehittely ei ole suosikkipuuhaani, joten tottahan toki niitä pitää hommata kun tarjolla on. Tämä ostos vie evm-egyptiläisten tilanteen 7.14 eli tammoja kaksin kerroin oreihin nähden. Näin ollen myös lisää pohjia ikuisuusprojektiini eli pitkäsukuisten egyptiläisten jalostamiseen.
Kolmesta domesticista yksi oli evm ja kaksi pitkäsukuisia. Evm-tamma Escadina ei nyt olisi ollut mikään välttämätön ostos, sillä domesticeissa suosin itse eniten pitkäsukuisia. Toisaalta tamman osto tasoitti tilanteen evm-orien suhteen ja nyt kumpaakin sukupuolta on neljä kappaletta.
No entäs ne pitkäsukuiset? Toinen niistä on ori Oscuro al Sparta. Jossain määrin ehkä vähän liikaa tuttua sukua, sillä Oscuron isä on omakasvattini ioniclaisesta orista ja hyvin lyhyen kasvatusuran tehneestä Jawna Arabiansin tammasta. Rayadlainen emä asustaa myös meillä ja tallista löytyikin jo valmiiksi Oscuron puoliveli. Eiköhän tällekin orille kuitenkin paikkansa löydy jalostuksessa.
Toinen taas on tamma Exmachina al Sparta. Tamman isänisä Cala Bahsiir pisti silmään, sillä sitä ei kauhean paljon tunnu tulevan suvuissa vastaan. Osin myös siksi, että käytin itsekin oria kymmenen vuotta sitten muualle myydylle kasvatille, joka on sittemmin kadonnut. Toki meiltä löytyy tämänkin tamman puoliveli samasta emästä, mutta tamma on silti mielenkiintoinen lisä pitkäsukuisten porukkaan.
Yksi arabi vielä, tämä tosin omakasvatti ulkopuolisesta isästä. Eyab Ameer al Qismat on pitkäsukuinen ori domestic-isästä ja egyptiläisemästä. Isää tarjottiin jalostukseen keskustan arabikeskustelussa ja pitihän siihen iskeä kiinni, kun tutustuin orin sukuun. Nostan muuten hattua jokaiselle, joka jaksaa tehdä pitkäsukuiselle hevoselleen laajenntun sukutaulun! Helpottaa suvun tutkimista kummasti, vaikka melkoinen työhän se on. Mutta se suku. Isänemän ja isänemänemän puolen suvut meillä on ihan kohtalaisesti edustettuna, mutta se olikin juuri isälinja mikä tässä orissa pisti kiinnostamaan. Kyseisen isälinjan hevosia meillä ei ollut vielä yhtään kappaletta, joten hyvä hankinta jo sen takia. Lisäksi Feelgood Lucjan ja Feelgood Adelajda tuovat minulle aina huimasti nostalgisia muistoja mieleen! Näitä kahta ihastelin Dahabussa jo niiden eläessä ja ne olivatkin itse asiassa minulle ensimmäinen kosketus puolalaislinjaisiin arabeihin ja ylipäätään siihen ajatukseen, että arabien verilinjat ovat olemassa. Domesticien suvuissa näitä kahta näkee kyllä satunnaisesti, mutta olen ollut onnekas ja löytänyt talliin aidon puolalaisenkin!
(Tästä tuleekin mieleen että toivoin Ionicin joulukalenteriin postausta aiheesta mielenkiintoiset hevoset suvuissa. Aiheesta olen aikonut itsekin joskus kirjoittaa, joten siinä voisi olla ideaa tälle vuodelle.)
Noh, se arabeista. Eksyin taas Alegreen sivujentekofiilis päällä ja olihan se taas pakko haalia vähän sitä sun tätä.
Connemarat Kernfield Calisco ja Kernfield Nevilla tarttuivat haaviin ensimmäisinä. Ostan enemmän kuin mielelläni valmiiksi kisattuja poneja ja nämä ovat vielä suvuiltaan sellaisia, että omasta tallista niitä ei löydy. Yksi sama nimi niiltä toki löytyy eli toisilleen niitä ei tule paritettua, mutta saapahan lisää motivaatiota kehittää connemarajalostustakin eteenpäin.
Miksi ihmeessä -osastoa edustaa tällä kertaa evm-sukuiset dalesponit Luminous Intensity ja Intense Inymia. Näitä olen katsellut Alegressa jo pidempään sillä muistan seuranneeni niitä satunnaisesti jo vuosia NJ-näyttelyiden myötä. Tuuminpa sitten että miksi ei, ja lisäsin ne listalle. Tuleepahan keräiltyä taas erilaisia rotuja, joita ei tallista vielä löydy. Ylämaanponeja on jo tulossa, seuraavana haaveena taitaa olla dartmoor.
Irlannintyöhevostamma Eadaoin Ion on taas niitä hevosia, jotka jostain syystä eivät vaan lähde mielestä. Olihan sekin sitten pakko napata mukaan nyt varsinkin, kun tulevan vuoden tavoite olisi muuttaa Susijoki tarinapainotteiseksi pientalliksi. Sopiihan sinne yksi iso kenttähevonenkin, eikös vaan? Tätäkin tammaa olen katsellut jo pidemmän aikaa. Kiinnostus lähti varmaan viime vuoden laukkakokeilustani, joka päättyi yhteen CAS-vuoteen. Pohdin sitten että mitähän tekisi täykkäreillä, sen verran kivannimisiä hevosia tuli hommattua. Tutustuin Irish Sport Horseen ja sitä kautta Irish Draughteihin, ja joku niissä vain kiinnosti. Kenttäprojektia ei ole sittemmin ainakaan vielä syntynyt, mutta saas nähdä.
Viimeisenä ostoksena vielä pitkäsukuinen suomenhevosori Oldfinion Anivarha. En ole oikeastaan koskaan innostunut suomenhevosista virtuaalisesti, vaikka aina olen muutamia omistanutkin. Silti tykkään joskus katsella pitkäsukuisten suokkien sukuja ja bongailla hevosia, joita muistan ihailleeni ihan livenä. Isän puolen suku saikin sitten tästä orista tarjoamaan. Sieltä löytyy entisen irl-kaverini aikoinaan kasvattama Oljenkorren Morrena ja sen emä Saippuakupla TK. Kuplan muistan hyvin ja muistanpa vielä sillä olleen hevosen kuvatkin. Kyseisten kuvien hevonen asui silloisella ratsastuskoululla jossa kävimme ja tokihan tuttu hevonen kuvissa luo vielä enemmän sidettä virtuaalihevoseenkin. Morrenan muistan huomattavasti hämärämmin, kaikeksi harmiksi kummallekaan ei löydy toimivia sivuja edes niiden myöhäisempien omistajien ajoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti