Breakin vähentäessä tallinsa hevoskantaa tarttui sieltä haaviin kaksi arabia Qismatia varten: O Bey Chareb Er Rehh ja Jerome al Najya. Jeromen hankintaa pohdin pidempään mutta Charebin kohdalla ei tarvinnut kauaa miettiä. Jäin sitten pohtimaan mistä tämä johtuu ja yhdistin sen tietynlaiseen "kasvattajanimikeräilyyn" mitä olen harrastanut arabien kanssa aiemminkin. Tämä postaus keskittyykin nyt arabeihin ja niiden sukuihin.
Hevosten sukuja katsoessa kiinnitän huomiota herkästi tiettyihin kasvattajanimiin. Tässä vaiheessa harrastusta kaikki kasvattajanimet ovat tuttuja mutta vain osa niistä hyppää heti silmille suvusta ja nimenomaan positiivisella tavalla. Olen huomannut, että kiinnostun hevosesta heti jos suvussa esiintyy jokin näistä tietyistä kasvattajanimistä.
En halua alkaa luetella kyseisiä kasvattajanimiä sen tarkemmin. Osa niistä on vanhoja ja arvostettuja kasvattajia, osa sellaisia joiden kanssa olen itsekin harrastanut ja osa jostain muusta syystä mielenkiintoisia.
Samalla sain idean päivittää kesäkuussa 2016 tekemäni tilastoinnin: Hevosten alkuperäjakauma - kenen kasvatteja meillä on eniten. Vuonna 2016 voiton vei al Rayad 12:lla kasvatilla jos ei omia lasketa (joita oli 23). Miltä tilasto näyttää nyt, lokakuussa 2019?
No tältä:
Hevosia yhteensä: 234
Joista tuonteja eli evm-sukuisia: 44
Kasvattajanimi/kasvattaja/lukumäärä
Ion & ei kasv. nimeä / Ionic / 14
al Rayad / al Rayad Stud / 12
al Qadir / al Qadir / 9
Sparta & al Sparta / Sparta Arabians / 9
al Najya & Al / al Najya / 9
LIA / Shyalia Farm / 7
O Bey / Star Avenue / 7
Nur / Nur Arabians / 6
Wid / Wid Arabians / 6
KH / Kultahuisku / 6
Ei kasv. nimeä / yksityishenkilöt / 6
SDR & al Shadiya & SA / Shadiya Arabians / 5
RWR & RW' / Ravenwood Ranch / 5
Bayou / Bayou d'Armens / 3
Elgwir / Elgwir / 2
Hawa / Hawa Gaited Horses / 2
v. RVN / Branwen Farm / 2
Gza / Ghazi Arabians / 2
GRS / Gestut Glenridge / 2
S / Southern Acres Inc. / 2
Bahie / Bahie Arabians / 2
SHW / Shine Warmbloods / 1
HB's / Houkutus / 1
Y / Yenillor / 1
Gyaos / Gayo Arabians / 1
Majestic's / Majestic Sporthorses / 1
al Johara / al Johara / 1
Jaeden / Jaeden Arabians / 1
Shaya / Heinämäki / 1
CRE's / Credenza Arabians / 1
GR' / Golden Rose / 1
al Jawna / Jawna Arabians / 1
Dahabu / Dahabu Arabians / 1
Farr / Farr Arabians / 1
Cala / Cala / 1
V / Viheriö / 1
Ravenwood's / Ravenwood Arabians / 1
Rico / Ricochet Arabians / 1
Shado / Shado Arabians / 1
A.D. / Adina / 1
FAE / Fabiah Arabian Estate / 1
al Angren / Sîr Angren / 1
z Trze / Stajnia Trzebielino / 1
Nowak / Nowak / 1
MJA / Majorithy Arabians / 1
Omia kasvatteja: 48
Nyt voittajaksi kiilasi Ionic! Kakkosena edellisen laskennan ykkönen al Rayad.
Muita suurempia muutoksia: Najyan kasvatteja on tullut neljä kappaletta lisää. Myös Kultahuiskun kasvatteja on tullut peräti viisi lisää. Ravenwood Ranchilta joukkoon on liittynyt kaksi kasvattia ja Bayou d'Armenslaisia myös kaksi. Kahdella kappaleella on lisääntynyt myös ilman kasvattajanimeä kasvattavien "yksityishenkilöiden" luku. Yksittäislukuihin on tullut seitsemän lisäystä, eli talliin on eksynyt kasvatti seitsemältä "uudelta" kasvattajalta!
Kokonaisuudessaan hevosmäärä on kasvanut 65 hevosella, joista 9 on ollut evm-sukuisia. Evm-sukuisten jakauma on muuten domestic 7kpl, sea 18kpl, ppa 12kpl ja sra 7kpl. Evm-sukuiset mukaan laskettuna verilinjajakauma on domestic 105kpl, sea 73kpl, ppa 37kpl ja sra 19kpl. Näistä luvuista näkyy hyvin se, kuinka panostan domesticien kanssa juurikin suvullisiin hevosiin.
Laskentahetkellä hevoslistoilta puuttuu 4 hevosta (2x dom omakasvatteja, 1x ppa ja 1x sra), jotka on kuitenkin luettu mukaan tähän laskelmaan. Laskelmasta puuttuu 5 kappaletta tämänvuotisia omakasvatteja, jotka eivät ole menneet kaupaksi ja tulevat jäämään kotiin heti, kun saan sivut tehtyä. Näistä viidestä kaksi on domesticeja ja kolme egyptiläisiä.
Omien kasvattien määrä on kasvanut huimasti! Tässä näkyy vahvasti se, että tilausvarsoja lukuunottamatta kasvatan lähinnä itselleni nykyään. Edellinen kasvattimyynti kesällä tuotti myös sellaisen tuloksen, ettei kasvatteja todellakaan kannata vaivautua tekemään myyntiin asti - yhdestätoista varsasta vain kaksi lähti maailmalle! Mikään katastrofi tämä ei tietenkään ollut, sillä suunnittelin kasvatit niin että pidän ne enemmän kuin mielelläni. Sen se kuitenkin osoitti, että ei maksa vaivaa suunnitella yhdistelmiä ja luoda hevosia sitä varten, että tarjoaisi niitä muille. Jatkamme siis jatkossakin sillä linjalla, että erikseen kasvatteja ei muualle myydä. Tähän asti varsoja haluavat ovat osanneet tulla varsakaupoille itsekin ja osaavat varmasti myös jatkossa.
lauantai 26. lokakuuta 2019
keskiviikko 14. elokuuta 2019
Kahdeksan vuotta ARJ:ta
Askellajijaos vaihtoi ylläpitäjää. Päällimmäinen ajatus on: vihdoinkin siitä pääsi eroon.
ARJ jaoksena aloitti taipaleensa jo vuonna 2003, mutta itse pääsin askellajirotujen matkaan vasta myöhemmin. Olin omistanut islanninhevosia jo harrastukseni alkuaikoina, sillä myös harrastava IRL-kaverini kasvatti niitä. Tämä oli kuitenkin aikaa jolloin en juurikaan tiennyt VRL:n maailmasta mitään, eivätkä hevoseni pahemmin kilpailleet jaosten alaisissa. Taukoilin muutaman vuoden ja palatessani vuoden 2009 alussa löysin tieni kunnolla hevostalli.netiin ja virtuaaliharrastuksen "piireihin". Muistan alkaneeni seurailla harvinaisten ketjua ja olikohan juuri Tijuanan innoittamana, kun päädyin perustamaan oman harvinaisia kasvattavan suurtallin. Issikoiden lisäksi askellajiroduista talliin ilmaantui muun muassa saddlebredejä ja tennesseenwalkereita.
Vuonna 2010 ARJ otti mukaan valikoimaansa saddle seat -luokat. Muistan pitäneeni niitä outoina ja jopa hankalina ja tyydyin itse harrastelemaan lähinnä perusluokissa edelleen. Samana vuonna sain muuten kerjättyä aiemmin mainitsemaltani kaverilta, joka oli harrastelun jo aiemmin lopettanut, muutaman hänen vanhoista islanninhevosistaan (Fraki, Geisli, Luka - pahoittelut kaameasta ääkkösongelmasta). Ystäväni Jasnyn painostamana varsinki saddlebredista tuli iso rotu harrasteluissani.
2011 alussa Jasny siirtyi ARJ:n kalenteripäivittäjäksi. Kului muutama kuukausi, kunnes koko jaos siirtyi Jasnyn vastuulle. Hän sitten nappasi minutkin mukaan jaoksen ylläpitoon. En ollut mitenkään innoissani lähtemässä jaosta pitämään - kyseessä ei ollut sellainen tehtävä, johon olisin itse koskaan ns vapaaehtoisesti hakenut - mutta lähdin silti mukaan. Alunperin jako meni suunnilleen niin että Jasny vastasi saddle seat -jutuista ja minä muiden luokkien jutuista, sillä näin jakautui myös meidän paras tietämyksemme asioista. Aika pian kuitenkin jouduin pakolliselle intensiivikurssille saddle seatin maailmaan muun muassa lukuisten hötönetin vänkäystopikkien siivittämänä.
Jostain syystä ARJ oli jo Tijuanan aikaan hötönetin anonyymien hampaissa lähes jatkuvasti ja sama meno jatkui myös ylläpitovaihdoksen myötä. Hötönetissä tapeltiin suunnilleen kaikista mahdollisista aiheista välillä jopa useamman ketjun voimin ja lisäksi lusikkaa soppaan oli tunkemassa porukkaa, jotka eivät lajia harrastaneet tai siitä mitään tienneet. Parhaillaan vuosien aikana tietyistä asioista käytiin ikävän sävytteistä keskustelua jopa VRL:n kanssa.
Tätä ajoittaista paskamyrskyä jatkui valehtelematta vuosia - aina kun jaos tiedotti jotain, tapeltiin jostain. Jos mitään ei tiedotettu ja muutenkin oli hiljaisempaa, väänsivät ihmiset tikusta asiaa ja taas mentiin. Jasnyn motivaatio koko harrastusta kohtaan laski todella nopeasti ja huomasin hoitavani yhä enemmän ja enemmän jaoksen asioista. Monesti jopa tuntui siltä, että pyöritin jaosta ihan yksin - homma, johon en olisi ikinä yksin lähtenyt. Tähän kun lisätään vielä IRL-elämän vaikeudet, oma motivaatiokin alkoi kärsiä toden teolla. Jaos aiheutti ihan kunnon stressiä jopa IRL meille molemmille. (Mainittakoon vielä että olemme Jasnyn kanssa olleet ystäviä IRL jo reilusti yli kymmenen vuotta, häntä en syyllistä tässä mistään.)
Muistan ne lukuisat skypekeskustelut Jasnyn kanssa, kun päivittelimme hötönetin topikkeja. Monen monta kertaa harkitsimme ylläpitotehtävien lopettamista ja jopa koko ARJ:n hävittämistä (tämä oli aikaa, kun VRL oli "piparitauolla"). Emme olleet saaneet ylläpitotehtävistä mitään positiivista irti aikoihin.
Emme kuitenkaan luovuttaneet ja vuosien kuluessa hötölän anotkin hiljenivät. Siirtyminen Keskustaan oli viimeistään se, joka tämän kaiken nimettömänä herjaamisen lopetti. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, eikä meillä kummallakaan ollut enää mitään mielenkiintoa koko virtuaaliharrastusta kohtaan. ARJ viettikin tämän vuoksi aika monta vuotta horroksessa.
Yritimme jatkuvasti hakea työntekijöitä avuksi. Yleisin hakumme koski kalenterityöntekijää ja niitä meillä olikin ARJ:n pidon aikana useampia. Yhteistä kaikille oli kuitenkin se, että he hoitivat hommaansa hetken kunnes katosivat mitään ilmoittamatta. Myöhemmin painotimme jo hakuvaiheessa ja monesti senkin jälkeen että pliis ilmoittakaa jos tulee pidempiä taukoja. Mutta ei.
Laatuarvostelu oli yksi, jonka halusimme myös pyörivän. Yhdessä vaiheessa meillä kummallakin oli IRL-tilanne sellainen, ettei laatiksen kunnolliseen ylläpitoon vaan riittänyt aikaa. Niinpä yritimme useampaan otteeseen, valehtelematta IRL-vuosia, hakea laatikselle ylläpitäjää. Yksi ylläpitäjä oli jopa reilun vuoden saamatta mitään aikaan ja hermostui otettuamme laatiksen taas itsellemme. Toinen ylläpitäjä oli hetken, piti yhden tilaisuuden, kyllästyi ja katosi. Niinpä otimme laatiksen taas itsellemme ja pidimme ehkä yhden tilaisuuden vuodessa. Tässä vaiheessa koko lajin harrastajapiiri oli todella kuollut, eikä viimeisimpään järjestämäämme tilaisuuteen tullut yhtäkään osallistujaa.
Lopulta päätimme pistää pillit pussiin. Totesimme päässeemme siihen tilanteeseen, jossa meitä kumpaakaan ei enää tippaakaan kiinnostanut jaoksen kohtalo. Alkuvuodesta pistimme virallisesti ylläpitäjähaun pystyyn ja jo siinä vaiheessa tuntui, kuin vuori olisi tipahtanut harteilta. Joko tästä vihdoin pääsisi eroon. Omalta osaltani virtuaalihevostelu alkoi jopa vähitelleen taas kiinnostaa.
No, nyt ollaan elokuussa ja jaos on virallisesti vaihtanut ylläpitäjää. Haku näytti jo toivottomalta, mutta suoraan sanottuna meille oli jo ihan sama löytääkö jaos ollenkaan ylläpitäjää vai jääkö se vain ilmaan roikkumaan. Lopulta heitin Jasnylle idean ja päätimme lähestyä Taciturnia, joka oli jo pidempään hoitanut sekä Cupia että laatista. Iloksemme hän suostui virkaan, ja tässä ollaan!
Kahdeksan vuotta jaoksen ylläpitoa jätti jälkensä. Opin paljon ja ehkä jonain päivänä voin sanoa, että hyvä kun lähdin mukaan hommaan. Tällä hetkellä kuitenkin päällimmäinen tunne on valtava helpotus.
ARJ jaoksena aloitti taipaleensa jo vuonna 2003, mutta itse pääsin askellajirotujen matkaan vasta myöhemmin. Olin omistanut islanninhevosia jo harrastukseni alkuaikoina, sillä myös harrastava IRL-kaverini kasvatti niitä. Tämä oli kuitenkin aikaa jolloin en juurikaan tiennyt VRL:n maailmasta mitään, eivätkä hevoseni pahemmin kilpailleet jaosten alaisissa. Taukoilin muutaman vuoden ja palatessani vuoden 2009 alussa löysin tieni kunnolla hevostalli.netiin ja virtuaaliharrastuksen "piireihin". Muistan alkaneeni seurailla harvinaisten ketjua ja olikohan juuri Tijuanan innoittamana, kun päädyin perustamaan oman harvinaisia kasvattavan suurtallin. Issikoiden lisäksi askellajiroduista talliin ilmaantui muun muassa saddlebredejä ja tennesseenwalkereita.
Vuonna 2010 ARJ otti mukaan valikoimaansa saddle seat -luokat. Muistan pitäneeni niitä outoina ja jopa hankalina ja tyydyin itse harrastelemaan lähinnä perusluokissa edelleen. Samana vuonna sain muuten kerjättyä aiemmin mainitsemaltani kaverilta, joka oli harrastelun jo aiemmin lopettanut, muutaman hänen vanhoista islanninhevosistaan (Fraki, Geisli, Luka - pahoittelut kaameasta ääkkösongelmasta). Ystäväni Jasnyn painostamana varsinki saddlebredista tuli iso rotu harrasteluissani.
2011 alussa Jasny siirtyi ARJ:n kalenteripäivittäjäksi. Kului muutama kuukausi, kunnes koko jaos siirtyi Jasnyn vastuulle. Hän sitten nappasi minutkin mukaan jaoksen ylläpitoon. En ollut mitenkään innoissani lähtemässä jaosta pitämään - kyseessä ei ollut sellainen tehtävä, johon olisin itse koskaan ns vapaaehtoisesti hakenut - mutta lähdin silti mukaan. Alunperin jako meni suunnilleen niin että Jasny vastasi saddle seat -jutuista ja minä muiden luokkien jutuista, sillä näin jakautui myös meidän paras tietämyksemme asioista. Aika pian kuitenkin jouduin pakolliselle intensiivikurssille saddle seatin maailmaan muun muassa lukuisten hötönetin vänkäystopikkien siivittämänä.
Jostain syystä ARJ oli jo Tijuanan aikaan hötönetin anonyymien hampaissa lähes jatkuvasti ja sama meno jatkui myös ylläpitovaihdoksen myötä. Hötönetissä tapeltiin suunnilleen kaikista mahdollisista aiheista välillä jopa useamman ketjun voimin ja lisäksi lusikkaa soppaan oli tunkemassa porukkaa, jotka eivät lajia harrastaneet tai siitä mitään tienneet. Parhaillaan vuosien aikana tietyistä asioista käytiin ikävän sävytteistä keskustelua jopa VRL:n kanssa.
Tätä ajoittaista paskamyrskyä jatkui valehtelematta vuosia - aina kun jaos tiedotti jotain, tapeltiin jostain. Jos mitään ei tiedotettu ja muutenkin oli hiljaisempaa, väänsivät ihmiset tikusta asiaa ja taas mentiin. Jasnyn motivaatio koko harrastusta kohtaan laski todella nopeasti ja huomasin hoitavani yhä enemmän ja enemmän jaoksen asioista. Monesti jopa tuntui siltä, että pyöritin jaosta ihan yksin - homma, johon en olisi ikinä yksin lähtenyt. Tähän kun lisätään vielä IRL-elämän vaikeudet, oma motivaatiokin alkoi kärsiä toden teolla. Jaos aiheutti ihan kunnon stressiä jopa IRL meille molemmille. (Mainittakoon vielä että olemme Jasnyn kanssa olleet ystäviä IRL jo reilusti yli kymmenen vuotta, häntä en syyllistä tässä mistään.)
Muistan ne lukuisat skypekeskustelut Jasnyn kanssa, kun päivittelimme hötönetin topikkeja. Monen monta kertaa harkitsimme ylläpitotehtävien lopettamista ja jopa koko ARJ:n hävittämistä (tämä oli aikaa, kun VRL oli "piparitauolla"). Emme olleet saaneet ylläpitotehtävistä mitään positiivista irti aikoihin.
Emme kuitenkaan luovuttaneet ja vuosien kuluessa hötölän anotkin hiljenivät. Siirtyminen Keskustaan oli viimeistään se, joka tämän kaiken nimettömänä herjaamisen lopetti. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, eikä meillä kummallakaan ollut enää mitään mielenkiintoa koko virtuaaliharrastusta kohtaan. ARJ viettikin tämän vuoksi aika monta vuotta horroksessa.
Yritimme jatkuvasti hakea työntekijöitä avuksi. Yleisin hakumme koski kalenterityöntekijää ja niitä meillä olikin ARJ:n pidon aikana useampia. Yhteistä kaikille oli kuitenkin se, että he hoitivat hommaansa hetken kunnes katosivat mitään ilmoittamatta. Myöhemmin painotimme jo hakuvaiheessa ja monesti senkin jälkeen että pliis ilmoittakaa jos tulee pidempiä taukoja. Mutta ei.
Laatuarvostelu oli yksi, jonka halusimme myös pyörivän. Yhdessä vaiheessa meillä kummallakin oli IRL-tilanne sellainen, ettei laatiksen kunnolliseen ylläpitoon vaan riittänyt aikaa. Niinpä yritimme useampaan otteeseen, valehtelematta IRL-vuosia, hakea laatikselle ylläpitäjää. Yksi ylläpitäjä oli jopa reilun vuoden saamatta mitään aikaan ja hermostui otettuamme laatiksen taas itsellemme. Toinen ylläpitäjä oli hetken, piti yhden tilaisuuden, kyllästyi ja katosi. Niinpä otimme laatiksen taas itsellemme ja pidimme ehkä yhden tilaisuuden vuodessa. Tässä vaiheessa koko lajin harrastajapiiri oli todella kuollut, eikä viimeisimpään järjestämäämme tilaisuuteen tullut yhtäkään osallistujaa.
Lopulta päätimme pistää pillit pussiin. Totesimme päässeemme siihen tilanteeseen, jossa meitä kumpaakaan ei enää tippaakaan kiinnostanut jaoksen kohtalo. Alkuvuodesta pistimme virallisesti ylläpitäjähaun pystyyn ja jo siinä vaiheessa tuntui, kuin vuori olisi tipahtanut harteilta. Joko tästä vihdoin pääsisi eroon. Omalta osaltani virtuaalihevostelu alkoi jopa vähitelleen taas kiinnostaa.
No, nyt ollaan elokuussa ja jaos on virallisesti vaihtanut ylläpitäjää. Haku näytti jo toivottomalta, mutta suoraan sanottuna meille oli jo ihan sama löytääkö jaos ollenkaan ylläpitäjää vai jääkö se vain ilmaan roikkumaan. Lopulta heitin Jasnylle idean ja päätimme lähestyä Taciturnia, joka oli jo pidempään hoitanut sekä Cupia että laatista. Iloksemme hän suostui virkaan, ja tässä ollaan!
Kahdeksan vuotta jaoksen ylläpitoa jätti jälkensä. Opin paljon ja ehkä jonain päivänä voin sanoa, että hyvä kun lähdin mukaan hommaan. Tällä hetkellä kuitenkin päällimmäinen tunne on valtava helpotus.
torstai 18. heinäkuuta 2019
Kymppivarsoja ja uusia hankintoja
Kirjoitin edellisessä postauksessa al Qismat Arabiansin kymmenen vuoden taipaleesta. En silloin vielä ajatellutkaan juhlistavani tätä vuotta mitenkään, mutta vähitellen huomasin pienen pikseliponikiinnostuksen heräilevät ja lopulta jo suunnittelinkin juhlavuoden kunniaksi pientä kasvattimyyntiä.
Tarkoitus oli kehitellä ehkä korkeintaan viisi varsaa ja miettiä yhdistelmät ajatuksella. No, yksi näistä kahdesta toteutui. Varsoja tuli yhteensä yksitoista ja ainakin parhaani yritin, jotta yhdistelmissä olisi sellaisia hevosia jotka jollain tapaa liittyvät tallin pitkään historiaan.
Varsat ovat myynnissä täällä!
Poikkeuksellisesti varsat saivat nimet ja sukupuolet, sillä osa yhdistelmien hevosista on enemmän käytettyjä. Esimerkiksi yhdellä hevosella oli jo entisestään neljä tammajälkeläistä eikä yhtään oria, joten loogisesti myyntiin päätyneestä varsasta tuli sitten ori.
Vielä toistaiseksi on ollut hiljaista, mutta en oikeastaan muuta odottanutkaan. Arabiväkeä on nykyään todella vähän, eivätkä harrastajat muutenkaan tunnu enää asuvan foorumeilla kuten (ainakin allekirjoittanu teki...) aikaisempina vuosina. Toki varsat on suunniteltu niin, että pidän vaikka kaikki erittäin mielelläni jos eivät kaupaksi käy. Tämä onkin varmaan ainoa kasvattimyynti seuraavaan kymmeneen vuoteen, eli kannattaa mennä apajille!
On Qismatissa muutakin tapahtunut muutaman uuden hevosen muodossa. Nämä ovat olleet enimmäkseen omia kasvatteja, yhdellä poikkeuksella. Lisäksi sain muutenkin päivitettyä hevoslistat ajan tasalle, sieltä puuttui muun muassa muutama varmaan pari vuotta sitten ostettu hevonen...
Voisinpa esitellä uusia hankintoja, koska hevosia on kiva esitellä.
Ihan ensimmäisenä ulkopuolelta tullut Shado Amaterasu. En yleensä tykkää epätasaisista suvuista alle kolmepolvisilla ja Amaterasun isä vilahtelee meillä muutenkin, mutta emän suvun takia tämä oli lopulta pakko ostaa. Suvussa on nimittäin ori Pippurimaan Paroni, jota ei nykyään juurikaan arabien suvuissa vilahtele. Kaiken lisäksi muistan orin jostain syystä hyvin, tai ainakin sen sivut. Sivut olivat ihastuttavasti valkoista tekstiä mustalla pohjalla ja orin kuvissa oli kimo hevonen. Jos en ihan väärin muista, niin kuvissa oli joku suomalainen arabi. Tamma oli lopulta pakko-ostos, sillä olen päättänyt parhaani mukaan myös yrittää säilyttää erilaisia domesticsukuja.
Sitten niitä omakasvatteja. HM tarjosi samalla tammojaan leasingiin, jonka ansiosta meille sitten syntyi kaksi tammaa. Pitkäsukuiset Baheera ja Nadia Sera ovat erityisen arvokkaita siksi, että kummatkin ovat pitkäsukuisia domestictammoja ilman Dahabu Ibn Legesiä suvussaan! Kyseinen ori, vaikka hieno onkin, on todellinen ongelma meidän pitkissä tammasuvuissa joten nämä kaksi ovat mahtava lisäys laumaan.
Muitakin olisi, mutta yhden vielä haluan esitellä: Liajl Nadir al Qismat.
Vuonna 2009 kun ostin lauman al Rayadin kasvatteja, mukana oli pitkäsukuinen egyptiläistamma bint Erotikaa al Rayad. Näiden hevosten avulla tutustuin ensimmäistä kertaa arabien verilinjoihin, silloin koko verilinja-asia oli aika uusi juttu. Näistä rayadin kasvateista meidänkin egyptiläiskasvatus lähti alkuun. Hommasin talliin lauman tuonteja, tarkoituksenani kasvattaa Erotikaalle puoliso täysin omista hevosista. No, kymmenen vuotta myöhemmin homma on puoliksi valmis. Liajl Nadir on meidän ensimmäinen pitkäsukunen egyptiläisori, sellaista ei ole edes muualta päätynyt talliin. Kokonaan omaa kasvatustyötä se ei kuitenkaan ole, siihen on vielä matkaa! Jotenkin tämä päätös on unohtunut vuosien saatossa, eikä kasvatus ole edennyt sillä suunnalla mihinkään. Täytynee ottaa projekti uudelleen työn alle, jos sitten kymmenen vuoden päästä olisi valmista.
Tarkoitus oli kehitellä ehkä korkeintaan viisi varsaa ja miettiä yhdistelmät ajatuksella. No, yksi näistä kahdesta toteutui. Varsoja tuli yhteensä yksitoista ja ainakin parhaani yritin, jotta yhdistelmissä olisi sellaisia hevosia jotka jollain tapaa liittyvät tallin pitkään historiaan.
Varsat ovat myynnissä täällä!
Poikkeuksellisesti varsat saivat nimet ja sukupuolet, sillä osa yhdistelmien hevosista on enemmän käytettyjä. Esimerkiksi yhdellä hevosella oli jo entisestään neljä tammajälkeläistä eikä yhtään oria, joten loogisesti myyntiin päätyneestä varsasta tuli sitten ori.
Vielä toistaiseksi on ollut hiljaista, mutta en oikeastaan muuta odottanutkaan. Arabiväkeä on nykyään todella vähän, eivätkä harrastajat muutenkaan tunnu enää asuvan foorumeilla kuten (ainakin allekirjoittanu teki...) aikaisempina vuosina. Toki varsat on suunniteltu niin, että pidän vaikka kaikki erittäin mielelläni jos eivät kaupaksi käy. Tämä onkin varmaan ainoa kasvattimyynti seuraavaan kymmeneen vuoteen, eli kannattaa mennä apajille!
On Qismatissa muutakin tapahtunut muutaman uuden hevosen muodossa. Nämä ovat olleet enimmäkseen omia kasvatteja, yhdellä poikkeuksella. Lisäksi sain muutenkin päivitettyä hevoslistat ajan tasalle, sieltä puuttui muun muassa muutama varmaan pari vuotta sitten ostettu hevonen...
Voisinpa esitellä uusia hankintoja, koska hevosia on kiva esitellä.
Ihan ensimmäisenä ulkopuolelta tullut Shado Amaterasu. En yleensä tykkää epätasaisista suvuista alle kolmepolvisilla ja Amaterasun isä vilahtelee meillä muutenkin, mutta emän suvun takia tämä oli lopulta pakko ostaa. Suvussa on nimittäin ori Pippurimaan Paroni, jota ei nykyään juurikaan arabien suvuissa vilahtele. Kaiken lisäksi muistan orin jostain syystä hyvin, tai ainakin sen sivut. Sivut olivat ihastuttavasti valkoista tekstiä mustalla pohjalla ja orin kuvissa oli kimo hevonen. Jos en ihan väärin muista, niin kuvissa oli joku suomalainen arabi. Tamma oli lopulta pakko-ostos, sillä olen päättänyt parhaani mukaan myös yrittää säilyttää erilaisia domesticsukuja.
Sitten niitä omakasvatteja. HM tarjosi samalla tammojaan leasingiin, jonka ansiosta meille sitten syntyi kaksi tammaa. Pitkäsukuiset Baheera ja Nadia Sera ovat erityisen arvokkaita siksi, että kummatkin ovat pitkäsukuisia domestictammoja ilman Dahabu Ibn Legesiä suvussaan! Kyseinen ori, vaikka hieno onkin, on todellinen ongelma meidän pitkissä tammasuvuissa joten nämä kaksi ovat mahtava lisäys laumaan.
Muitakin olisi, mutta yhden vielä haluan esitellä: Liajl Nadir al Qismat.
Vuonna 2009 kun ostin lauman al Rayadin kasvatteja, mukana oli pitkäsukuinen egyptiläistamma bint Erotikaa al Rayad. Näiden hevosten avulla tutustuin ensimmäistä kertaa arabien verilinjoihin, silloin koko verilinja-asia oli aika uusi juttu. Näistä rayadin kasvateista meidänkin egyptiläiskasvatus lähti alkuun. Hommasin talliin lauman tuonteja, tarkoituksenani kasvattaa Erotikaalle puoliso täysin omista hevosista. No, kymmenen vuotta myöhemmin homma on puoliksi valmis. Liajl Nadir on meidän ensimmäinen pitkäsukunen egyptiläisori, sellaista ei ole edes muualta päätynyt talliin. Kokonaan omaa kasvatustyötä se ei kuitenkaan ole, siihen on vielä matkaa! Jotenkin tämä päätös on unohtunut vuosien saatossa, eikä kasvatus ole edennyt sillä suunnalla mihinkään. Täytynee ottaa projekti uudelleen työn alle, jos sitten kymmenen vuoden päästä olisi valmista.
tiistai 11. kesäkuuta 2019
Kymmenen vuotta al Qismat -arabeja
Meinasin otsikoida tämän postauksen "kymmenen vuotta virtuaalista arabikasvatusta", mutta tajusin että se olisi valehtelua. Arabeja olen kasvattanut ihan virallisesti (en laske expage-aikoja) vuodesta 2005, mutta tänä vuonna juhlitaan al Qismat Arabiansin kymmenen vuoden taivalta.
Vuonna 2009 olin juuri palannut takaisin virtuaalihevosten pariin parin vuoden tauon jäljiltä. Perustin sivut yksityisilleni, mutta pian arabien määrä lähti karkaamaan käsistä. al Rayadin kasvattimyynnin aikoihin - taisi olla vähän ennen - olimme silloisen ystäväni Sorelin kanssa päättäneet lyödä arabit yhteen ja omaan talliinsa. Niin perustettiin al Qismat Arabians. Tallissa asui silloin muutaman minulla vuodesta 2005 kulkeneen hevosen lisäksi muutamia jo ennen tallin perustamista haalimiani hevosia sekä pari yksityisaikojen kasvattia. Rayadin kasvattimyynnistä se sitten kunnolla lähtikin, kun talliin saapui Amber, Aziz Malakhit, Jihan Shai ja bint Erotikaa. Rayad oli sen ajan hitti ja todella tunnettu talli myös muidenkin kuin arabiharrastajien parissa. Rayad olikin parasta mahdollista mainosta rodulle ja Qismatin alkuajat olivat myös virtuaalisten arabien kulta-aikoja.
Vuoden 2009 kasvateissa näkyykin sen ajan hevosvalikoima: kasvatit ovat domesticeja ja ulkopuolisia oreja on käytetty vahvasti. Tutustuin itse vasta Rayadin avulla verilinjoihin. Kasvatteja syntyi yhteensä 7.
Seuraava vuosi, 2010 oli sitä arabien kulta-aikaa ja Qismatkin oli päässyt kunnolla vauhtiin. Hevosmäärä lisääntyi sekä suvullisten että suvuttomien osalta ja mukaan tulivat vahvasti myös eri verilinjat. Näinä vuosina verilinjat olivat ylipäätään hyvinkin muodissa ja muistan jo tällöin harmitelleeni, kuinka domesticit eivät kelpaa kenellekään. Olen itse oikeastaan aina ollut domesticien puolestapuhuja ja muut verilinjat taisivat alun perin tulla mukaan ihan markkinatilanteen vuoksi: niille oli kysyntää. Tänä vuonna otin talliin myös tuontioreja ja -tammoja muistaakseni Widin innoittamana. Kasvatteja syntyi yhteensä huimat 41 kappaletta! Verilinjabuumi näkyy tässä vuodessa mainiosti, sillä kasvateista melkein puolet eli 19 on egyptiläisiä, domestic hyvänä kakkosena 15 kasvatilla ja puolalaisten tullessa perässä 7 kasvatilla. Puolalainen oli tänä vuonna todella uusi ja outo linja itselleni.
Vuonna 2011 meno hieman hidastui, sillä en halunnut enää tehdä valtavasti kasvatteja vain myyntiin. Tänä vuonna otin Qismatiin myös muiden rotujen edustajia tarkoituksena kasvattaa arabiristeytyksiä, enimmäkseen roduista quarab, angloarabi ja national show horse. Tänä vuonna nähtiin myös ensimmäinen venäläiskasvatti! Yhteensä kasvatteja tuli 25 kappaletta joista egyptiläiset ja domesticit tasoissa 9:llä kasvatilla kumpaakin, 4 puolalaista, se 1 venäläinen sekä 1 quarab ja 1 nsh.
Vuosi 2012 oli minulle IRL vaikea vuosi ja niin ollen virtuaaliheppailutkin pitivät hieman taukoa. Kasvatteja syntyi vain kolme kappaletta, kaikki domesticeja. Näistä kaksi oli tilausvarsoja ja yksi jäi kotiin emän ollessa menossa kuoppaan. Arabirintamalla oli muistaakseni muutenkin hieman hiljaisempaa, sillä oma aktiivisuuteni on yleensä ollut hyvinkin verrattavissa muiden harrastajien aktiivisuuteen.
2013 toi pientä nousua. Kasvatteja syntyi 11, joista 6 egyptiläisiä, 2 puolalaisia, 2 nsh ja yksi quarab. Ei yhtään domesticia!
2014 homma lähti taas käyntiin vähän paremmin 24 kasvatilla. Domesticeja tuli 7, egyptiläisiä 6, puolalaisia 5, nsh 3, angloja peräti 2 ja quarabeja 1. Tämä oli myös viimeinen vuosi arabiristeytyksiä sekä viimeinen vuosi varsinaisia kasvattimyyntejä: jatkossa muille menneet varsat ovat olleet tilareita.
Sillä vuonna 2015 päätin pistää ulkoasun uusiksi. Samalla arabiristeytykset muuttivat muualle perustettuani Wolf Creek Ranchin western- ja askellajihevosia varten. Reaalielämässä myllersi taas ja vuosi oli kasvattien suhteen hiljaista; niitä syntyi vain kaksi kappaletta. Domesticeja molemmat, toinen tilarina ja toinen talliin.
2016 heräiltiin vähän enemmän, sillä pistin pystyyn EJ-topan jonka tulokset olivat huimat. 18:sta kasvatista huimat 11 tehtiin omaan talliin! Kokonaisuudessaan vuosi oli aika verilinjavahva, sillä 11 oli egyptiläisiä (ei suinkaan kaikki kotiin jääneet), 4 domesticeja, 2 puolalaista ja 1 venäläinen.
2017 oli taas hiljaisempaa sekä arabipiireissä että Qismatissa. Kasvatteja syntyi kuitenkin 7, joista domesticeja 4 ja muita verilinjoja 1.
2018 olin juuri saanut vakituisen työpaikan ja opeteltavaa oli valtavasti. En juurikaan uhrannut aikaa virtuaalihevosille - tai ainakaan arabeille - mikä näkyykin kasvattimäärässä. 3:sta kasvatista 2 oli egyptiläisiä ja 1 domestic.
Nyt ollaan vuodessa 2019. Kasvatteja on jo syntynyt muutamia (tilareita) ja uusia hevosiakin on tullut hankittua. Arabipiireissä on hiljaisempaa kuin haudassa joten tämä on lähinnä itsekseen näpertelyä, mikä ei sinänsä haittaa tässä vähäisen ajan ja jaksamisen harrastelussa. Omaan käyttöön olisi tarkoitus teettää varsoja ja mahdollisesti harkita jo hevoskannan harventamista vanhemmasta päästä - toisaalta olen ihan hirvittävän huono luopumaan rakkaista pikseleistä. Jotkut hevosistani tuskin kuolevat koskaan.
Kymmenen vuoden saldo kesäkuun alussa on siis tämä: yhteensä 141 kasvattia joista domestic 48, SEA 56, PPA 21, SRA 3, angloarabi 2, nsh 6 ja qox 3.
No mitä tästä kymmenestä al Qismat -vuodesta on jäänyt käteen? Hurjasti hienoja hevosia, hurjasti hienoja sukuja. Se ärsytys, että ai kun kiva hevonen mutta hitsi kun tuolla on oma kasvatti suvussa. Tällä kasvattimäärällä Qismat on varmasti jättänyt jälkensä virtuaalisen arabianhevosen kasvatukseen tavalla tai toisella.
Vuonna 2009 olin juuri palannut takaisin virtuaalihevosten pariin parin vuoden tauon jäljiltä. Perustin sivut yksityisilleni, mutta pian arabien määrä lähti karkaamaan käsistä. al Rayadin kasvattimyynnin aikoihin - taisi olla vähän ennen - olimme silloisen ystäväni Sorelin kanssa päättäneet lyödä arabit yhteen ja omaan talliinsa. Niin perustettiin al Qismat Arabians. Tallissa asui silloin muutaman minulla vuodesta 2005 kulkeneen hevosen lisäksi muutamia jo ennen tallin perustamista haalimiani hevosia sekä pari yksityisaikojen kasvattia. Rayadin kasvattimyynnistä se sitten kunnolla lähtikin, kun talliin saapui Amber, Aziz Malakhit, Jihan Shai ja bint Erotikaa. Rayad oli sen ajan hitti ja todella tunnettu talli myös muidenkin kuin arabiharrastajien parissa. Rayad olikin parasta mahdollista mainosta rodulle ja Qismatin alkuajat olivat myös virtuaalisten arabien kulta-aikoja.
Vuoden 2009 kasvateissa näkyykin sen ajan hevosvalikoima: kasvatit ovat domesticeja ja ulkopuolisia oreja on käytetty vahvasti. Tutustuin itse vasta Rayadin avulla verilinjoihin. Kasvatteja syntyi yhteensä 7.
Seuraava vuosi, 2010 oli sitä arabien kulta-aikaa ja Qismatkin oli päässyt kunnolla vauhtiin. Hevosmäärä lisääntyi sekä suvullisten että suvuttomien osalta ja mukaan tulivat vahvasti myös eri verilinjat. Näinä vuosina verilinjat olivat ylipäätään hyvinkin muodissa ja muistan jo tällöin harmitelleeni, kuinka domesticit eivät kelpaa kenellekään. Olen itse oikeastaan aina ollut domesticien puolestapuhuja ja muut verilinjat taisivat alun perin tulla mukaan ihan markkinatilanteen vuoksi: niille oli kysyntää. Tänä vuonna otin talliin myös tuontioreja ja -tammoja muistaakseni Widin innoittamana. Kasvatteja syntyi yhteensä huimat 41 kappaletta! Verilinjabuumi näkyy tässä vuodessa mainiosti, sillä kasvateista melkein puolet eli 19 on egyptiläisiä, domestic hyvänä kakkosena 15 kasvatilla ja puolalaisten tullessa perässä 7 kasvatilla. Puolalainen oli tänä vuonna todella uusi ja outo linja itselleni.
Vuonna 2011 meno hieman hidastui, sillä en halunnut enää tehdä valtavasti kasvatteja vain myyntiin. Tänä vuonna otin Qismatiin myös muiden rotujen edustajia tarkoituksena kasvattaa arabiristeytyksiä, enimmäkseen roduista quarab, angloarabi ja national show horse. Tänä vuonna nähtiin myös ensimmäinen venäläiskasvatti! Yhteensä kasvatteja tuli 25 kappaletta joista egyptiläiset ja domesticit tasoissa 9:llä kasvatilla kumpaakin, 4 puolalaista, se 1 venäläinen sekä 1 quarab ja 1 nsh.
Vuosi 2012 oli minulle IRL vaikea vuosi ja niin ollen virtuaaliheppailutkin pitivät hieman taukoa. Kasvatteja syntyi vain kolme kappaletta, kaikki domesticeja. Näistä kaksi oli tilausvarsoja ja yksi jäi kotiin emän ollessa menossa kuoppaan. Arabirintamalla oli muistaakseni muutenkin hieman hiljaisempaa, sillä oma aktiivisuuteni on yleensä ollut hyvinkin verrattavissa muiden harrastajien aktiivisuuteen.
2013 toi pientä nousua. Kasvatteja syntyi 11, joista 6 egyptiläisiä, 2 puolalaisia, 2 nsh ja yksi quarab. Ei yhtään domesticia!
2014 homma lähti taas käyntiin vähän paremmin 24 kasvatilla. Domesticeja tuli 7, egyptiläisiä 6, puolalaisia 5, nsh 3, angloja peräti 2 ja quarabeja 1. Tämä oli myös viimeinen vuosi arabiristeytyksiä sekä viimeinen vuosi varsinaisia kasvattimyyntejä: jatkossa muille menneet varsat ovat olleet tilareita.
Sillä vuonna 2015 päätin pistää ulkoasun uusiksi. Samalla arabiristeytykset muuttivat muualle perustettuani Wolf Creek Ranchin western- ja askellajihevosia varten. Reaalielämässä myllersi taas ja vuosi oli kasvattien suhteen hiljaista; niitä syntyi vain kaksi kappaletta. Domesticeja molemmat, toinen tilarina ja toinen talliin.
2016 heräiltiin vähän enemmän, sillä pistin pystyyn EJ-topan jonka tulokset olivat huimat. 18:sta kasvatista huimat 11 tehtiin omaan talliin! Kokonaisuudessaan vuosi oli aika verilinjavahva, sillä 11 oli egyptiläisiä (ei suinkaan kaikki kotiin jääneet), 4 domesticeja, 2 puolalaista ja 1 venäläinen.
2017 oli taas hiljaisempaa sekä arabipiireissä että Qismatissa. Kasvatteja syntyi kuitenkin 7, joista domesticeja 4 ja muita verilinjoja 1.
2018 olin juuri saanut vakituisen työpaikan ja opeteltavaa oli valtavasti. En juurikaan uhrannut aikaa virtuaalihevosille - tai ainakaan arabeille - mikä näkyykin kasvattimäärässä. 3:sta kasvatista 2 oli egyptiläisiä ja 1 domestic.
Nyt ollaan vuodessa 2019. Kasvatteja on jo syntynyt muutamia (tilareita) ja uusia hevosiakin on tullut hankittua. Arabipiireissä on hiljaisempaa kuin haudassa joten tämä on lähinnä itsekseen näpertelyä, mikä ei sinänsä haittaa tässä vähäisen ajan ja jaksamisen harrastelussa. Omaan käyttöön olisi tarkoitus teettää varsoja ja mahdollisesti harkita jo hevoskannan harventamista vanhemmasta päästä - toisaalta olen ihan hirvittävän huono luopumaan rakkaista pikseleistä. Jotkut hevosistani tuskin kuolevat koskaan.
Kymmenen vuoden saldo kesäkuun alussa on siis tämä: yhteensä 141 kasvattia joista domestic 48, SEA 56, PPA 21, SRA 3, angloarabi 2, nsh 6 ja qox 3.
No mitä tästä kymmenestä al Qismat -vuodesta on jäänyt käteen? Hurjasti hienoja hevosia, hurjasti hienoja sukuja. Se ärsytys, että ai kun kiva hevonen mutta hitsi kun tuolla on oma kasvatti suvussa. Tällä kasvattimäärällä Qismat on varmasti jättänyt jälkensä virtuaalisen arabianhevosen kasvatukseen tavalla tai toisella.
maanantai 4. helmikuuta 2019
Virallinen taukoilmoitus
Olkoon tämä virallinen taukoilmoitus, sillä tämä tauko tulee venymään. En edes tiedä kaipaako minua kukaan, mutta haluan kuitenkin avata tauon syitä hieman ja kertoa samalla, mitä olen suunnitellut koskien harrastukseni jatkoa.
Tilannehan on siis se, että IRL olen ollut vakituisessa työsuhteessa kohta vuoden. Sitä ennen olin samassa työssä määräaikaisena jo yli vuoden. Minulla on siis takana jo yli kaksi vuotta työntekoa putkeen ilman minkäänlaisia pidempiä vapaita ja olen joutunut myöntämään itselleni, että nyt alkaa jo ottaa koville. Fakta on että rakastan työtäni, eihän tätä muuten jaksaisi. Työ on fyysisesti raskasta ja viime aikoina työpaikallani on ollut erittäin suuria muutoksia tiheään tahtiin, minkä johdosta myös henkinen kuormitus on melkoista. Tämä aiheuttaa sen, että työpäivien jälkeen en todellakaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Vapaapäivät menevätkin sitten lähes kokonaan kotitöihin, joita en jaksa työpäivien aikana tehdä.
Sanomattakin lienee selvää, ettei virtuaalihevosille riitä enää energiaa. En ole koskaan ottanut tätä harrastusta mitenkään totisesti ja harrasteluni onkin ollut jo valmiiksi, että teen sitä mikä on kivaa. Tällä hetkellä mikään virtuaalihevosiin liittyvä ei tunnu mielenkiintoiselta ja jopa omien tallien selailu aiheuttaa lähinnä väsymyksen tunnetta.
Lopettamassa en kuitenkaan ole, ainakaan vielä. Täytyy myöntää että muutama lopetusajatus on jo pyörinyt mielessä, mutta ne ovat menneet ohi melko nopeasti. En tee minkäänlaista lopetuspäätöstä ennen loppuvuotta, sillä haluan nähdä miten ajatusmaailmani muuttuu kesän (ja kesäloman) aikana.
Tästä johtuen en myöskään ole vielä täysin valmis tekemään päätöksiä tallieni suhteen. Olen pyöritellyt ajatusta ainakin Wolf Creek Ranchin lopettamisesta, sillä rehellisesti sanottuna minulla ei ole ollut mielenkiintoa koko tallia kohtaan pitkään aikaan. Tallista jäisi kuitenkin niin valtava kasa hevosia käteen joista en tahdo luopua, joten todennäköisempää tallin kohdalla voi olla vain suuri hevosmäärän vähennys.
Suurin kysymysmerkki on toki ARJ. Jaos on ollut todella retuperällä jo pitkään, mutta olemme kaikeksi onneksi saaneet ulkoistettua kaiken "tärkeän" muille. Syksyllä saimme vuosien etsinnän jälkeen myös laatikselle ylläpitäjän, joten jaoksella ei tällä hetkellä ole hätää. Jossain vaiheessa jaoksen tulevaisuus on kuitenkin otettava tarkempaan tarkasteluun, sillä Jasny on myös tauolla eikä hänen tauoltapaluunsa ole missään määrin varmaa. Olen aina sanonut että yksin en tätä jaosta pyöritä enkä sitä myöskään tule tekemään. Totuus kuitenkin on, että askellajiharrastajia on todella vähän enkä nyt äkkiseltään osaa heittää ketään, jolle jaoksen turvallisin mielin voisin luovuttaa. Olemme vuosien aikana tehneet ARJ:n eteen niin paljon töitä ja vaikka oma innostukseni askellajiratsuja kohtaan on katoamassa, en silti halua nähdä kaiken sen työn valuvan viemäristä alas ylläpitäjänvaihdoksen myötä. Voi olla että maalailen vain piruja seinille turhaan ja toivonkin että asia on niin. Helpottaisi kyllä kovasti ettei minua enää kiinnostaisi tippaakaan mitä virtuaalihevospiireissä tapahtuu, silloinhan jaoksesta luopuminen ei olisi mikään ongelma.
Että sellaista. Toivon mukaan kesän jälkeen saan tilanteeseen jotain selkoa, sitä ennen en lupaa tehdä yhtään mitään pikseliponien eteen. Seuraan kuitenkin edelleen Keskustaa ja sähköpostia lähes päivittäin jos jollekulle tulee asiaa koskien mitä tahansa. Kasvattejaan saa ottaa takaisin jos siltä tuntuu (mutta olkaa kilttejä ja ilmoittakaa, mikään ei ole vittumaisempaa kuin ihan vahingossa huomata jonkun kauppaavan takaisin ottamaansa kasvattia ilman, että asiasta on viitsinyt edes ilmoittaa...), astutuksia saa kysymällä ja tilausvarsatkin voivat edelleen olla mahdollisia. Hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta kaikille!
Tilannehan on siis se, että IRL olen ollut vakituisessa työsuhteessa kohta vuoden. Sitä ennen olin samassa työssä määräaikaisena jo yli vuoden. Minulla on siis takana jo yli kaksi vuotta työntekoa putkeen ilman minkäänlaisia pidempiä vapaita ja olen joutunut myöntämään itselleni, että nyt alkaa jo ottaa koville. Fakta on että rakastan työtäni, eihän tätä muuten jaksaisi. Työ on fyysisesti raskasta ja viime aikoina työpaikallani on ollut erittäin suuria muutoksia tiheään tahtiin, minkä johdosta myös henkinen kuormitus on melkoista. Tämä aiheuttaa sen, että työpäivien jälkeen en todellakaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Vapaapäivät menevätkin sitten lähes kokonaan kotitöihin, joita en jaksa työpäivien aikana tehdä.
Sanomattakin lienee selvää, ettei virtuaalihevosille riitä enää energiaa. En ole koskaan ottanut tätä harrastusta mitenkään totisesti ja harrasteluni onkin ollut jo valmiiksi, että teen sitä mikä on kivaa. Tällä hetkellä mikään virtuaalihevosiin liittyvä ei tunnu mielenkiintoiselta ja jopa omien tallien selailu aiheuttaa lähinnä väsymyksen tunnetta.
Lopettamassa en kuitenkaan ole, ainakaan vielä. Täytyy myöntää että muutama lopetusajatus on jo pyörinyt mielessä, mutta ne ovat menneet ohi melko nopeasti. En tee minkäänlaista lopetuspäätöstä ennen loppuvuotta, sillä haluan nähdä miten ajatusmaailmani muuttuu kesän (ja kesäloman) aikana.
Tästä johtuen en myöskään ole vielä täysin valmis tekemään päätöksiä tallieni suhteen. Olen pyöritellyt ajatusta ainakin Wolf Creek Ranchin lopettamisesta, sillä rehellisesti sanottuna minulla ei ole ollut mielenkiintoa koko tallia kohtaan pitkään aikaan. Tallista jäisi kuitenkin niin valtava kasa hevosia käteen joista en tahdo luopua, joten todennäköisempää tallin kohdalla voi olla vain suuri hevosmäärän vähennys.
Suurin kysymysmerkki on toki ARJ. Jaos on ollut todella retuperällä jo pitkään, mutta olemme kaikeksi onneksi saaneet ulkoistettua kaiken "tärkeän" muille. Syksyllä saimme vuosien etsinnän jälkeen myös laatikselle ylläpitäjän, joten jaoksella ei tällä hetkellä ole hätää. Jossain vaiheessa jaoksen tulevaisuus on kuitenkin otettava tarkempaan tarkasteluun, sillä Jasny on myös tauolla eikä hänen tauoltapaluunsa ole missään määrin varmaa. Olen aina sanonut että yksin en tätä jaosta pyöritä enkä sitä myöskään tule tekemään. Totuus kuitenkin on, että askellajiharrastajia on todella vähän enkä nyt äkkiseltään osaa heittää ketään, jolle jaoksen turvallisin mielin voisin luovuttaa. Olemme vuosien aikana tehneet ARJ:n eteen niin paljon töitä ja vaikka oma innostukseni askellajiratsuja kohtaan on katoamassa, en silti halua nähdä kaiken sen työn valuvan viemäristä alas ylläpitäjänvaihdoksen myötä. Voi olla että maalailen vain piruja seinille turhaan ja toivonkin että asia on niin. Helpottaisi kyllä kovasti ettei minua enää kiinnostaisi tippaakaan mitä virtuaalihevospiireissä tapahtuu, silloinhan jaoksesta luopuminen ei olisi mikään ongelma.
Että sellaista. Toivon mukaan kesän jälkeen saan tilanteeseen jotain selkoa, sitä ennen en lupaa tehdä yhtään mitään pikseliponien eteen. Seuraan kuitenkin edelleen Keskustaa ja sähköpostia lähes päivittäin jos jollekulle tulee asiaa koskien mitä tahansa. Kasvattejaan saa ottaa takaisin jos siltä tuntuu (mutta olkaa kilttejä ja ilmoittakaa, mikään ei ole vittumaisempaa kuin ihan vahingossa huomata jonkun kauppaavan takaisin ottamaansa kasvattia ilman, että asiasta on viitsinyt edes ilmoittaa...), astutuksia saa kysymällä ja tilausvarsatkin voivat edelleen olla mahdollisia. Hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)