Aurinko paistaa jo korkealla ja tunnelma alkaa olla kovin keväistä. Se tarkoittaa myös sitä, että Cascade Morgansin varsavalvojaiset lähestyvät! Ensimmäistä varsaa odotetaan syntyväksi maaliskuussa, joten jännitys alkaa tiivistyä.
Mutta millaista on kasvatus tallissa, jossa kaikki tapahtuu reaaliaikaisesti? Olen huomannut, että oikeastaan aika mukavaa.
Cascaden toiminta tosiaan tapahtuu täysin reaaliajan mukaisesti. Se tarkoittaa sitä, että tammat astutetaan kesällä (pienellä joustolla), varsat syntyvät keväällä tai alkukesästä, varsat vieroitetaan aikaisintaan puolen vuoden iässä ja myydään vasta sitten.
Astutusten suhteen joustoa on ehkä eniten. Olen yleensä syksyllä alkanut etsiä ensimmäisiä oreja ja joskus se venähtää jopa seuraavan vuoden puolelle. Osittain syynä on se, että en viitsi kauhean aikaisin sopia astutuksia ulkopuolisille oreille. Eipä se tosin ole tuntunut tähän mennessä ketään haittaavan, että varsan sivuja joutuu odottelemaan. Osin myös siksi, että kyseessä on harvinainen rotu ja oreja joutuu joskus hakemaan pitkäänkin.
Käytännön tasolla kuitenkin päätän jo hyvissä ajoin kesällä mitkä tammat astutetaan. Tarinoinnissa eletään kuin tammat olisivat tiineenä, oli oria sitten löytynyt tai ei.
Varsojen syntymä menee yleensä jossain määrin astutusajan mukaan, eli aikaisin astutetut syntyvät aikaisin. Käytännössä niitä tulee kuitenkin lätkittyä pitkin kevättä vähän miten sattuu. Tänäkin vuonna ensimmäisenä syntyvä varsa on se, mitä odotan eniten.
Realistisuus pääsee peliin muutenkin kuin vain ikääntymisen kanssa, sillä syntyville varsoille arvotaan sukupuoli ja väri. Vielä en ole viitsinyt ryhtyä arpomaan mahdollisia luomisia ja kuolleena syntymisiä, mutta voi olla että sekin lähtee mukaan vielä tulevaisuudessa.
Aikaisemmin arvoin syntyvät varsat näin: selvitin ensin vanhempien perusteella varsalle mahdolliset värivaihtoehdot ja listasin ne tuplana, löin jokaisen vaihtoehdon perään sukupuolen ja heitin arpomakoneeseen. Toistaiseksi olen päättänyt kuitenkin antaa itselleni oikeuden huijata yhden varsan kanssa per vuosi, mutta siitäkin voisi toki luopua.
Nykyään ei tätäkään tarvitse tehdä niin vaikeasti, sillä bongasin heppageneraattorin! Tämä tekee käytännössä sen mitä olen tehnyt eri arpomakoneella: arpoo ensin varsan sukupuolen ja sen jälkeen värin perustuen sen vanhempien väreihin. Aivan mahtavaa! Todella hienoa että harrastajat jaksavat väkertää tällaisia.
Jossain vaiheessa kun useampi tamma on jo astutettu, kasaan tiedoston nimeltä varsat20xx. Kirjaan sinne aluksi yhdistelmät ja kun kaikki - tai suurin osa - on kasassa, alan arpoa värejä ja sukupuolia. Tämä vaihe tapahtuu monesti jo hyvissä ajoin, jotta varsojen syntymään mennessä kaikki on valmista.
Kunhan värit ja sukupuolet on arvottu, alkaa nimien kehittely. Minien kanssa touhutessa olen kovasi tykästynyt siihen, että varsan nimi johdetaan jollain tapaa vanhempien nimistä. Joskus se onnistuu ja joskus ei, mutta ainakin yritän päästä mahdollisimman lähelle ja hakea inspiraatiota vanhempien nimestä.
Sivut kasaan yleensä aika pian sen jälkeen, kun nimi on keksitty. Kuvat monesti löytyvät jo värin selviämisen jälkeen. Sitten ei ole tehtävissä muuta kuin odotella syntymäkuukautta.
Varsan syntymäpäivä määriytyy yleensä vähän sen mukaan, kuinka paljon varsaa odotan ja kuinka hyvin minulla on aikaa virtuaalihevosille.
Varsojen syntymän jälkeen menee vähintään puoli vuotta, ennen kuin myyntiin meneviä voi alkaa kaupata. Tavallaan tämä on hyvä, sillä haluan lähettää jokaisen maailmalle lähtevän varsan matkaan mukanaan edes muutamia päiväkirjamerkintöjä sen kasvusta. Ensimmäisen setin kanssa en päässyt ihan sille tasolle kuin halusin, mutta Redi varsinkin sai mielestäni aika hyvin tekstiä. No, olihan se ihka ensimmäinen kasvatti ja sitä myötä erityinen.
Varsojen kohtalo määräytyy yleensä viimeistään sitten, kun sukupuolet on arvottu. Realistisuuden vuoksi en voi pitää kaikkia orivarsoja ja koska yritän pitää jotain tolkkua hevosmäärässä, täytyy tammamääräkin pitää kurissa. Niinpä harkitsen jokaisen varsan kohdalla tarkkaan, olisiko juuri se sopiva talliin jääjä. Joskus toki jo astutusvaiheessa on selvää kuka jää.
Vihdoin varsat on vieroitettu ja tammat (tarinallisesti) tiineinä. Kierros alkaa alusta.
Ajattelin tosiaan tallia perustaessa, että mitenhän tähän reaalirytmiin mahtaa sopeutua. Totta on että joskus on todella vaikea odottaa vaikkapa jotain huippukivaa varsaa syntyväksi. Enimmäkseen tämä on kuitenkin mahtava harrastusmuoto nykyiseen elämäntilanteeseeni nähden. Saan tarinoida niin paljon kun haluan, mutta jos en ehdi tai jaksa kolmeen kuukauteen edes avata tallin sivuja niin se ei haittaa - aikaa on kuitenkin kulunut vain se kolme kuukautta!
Tällä hetkellä tallin tarinablogi on ihan kamalan jäljessä. Luonnoksissa on useampikin aloitettu teksti ja paljon vielä uupuu, sillä joitain tapahtumia haluan ehdottomasti kirjoittaa. Saapa nähdä koska blogiin läjähtää kerralla useampi menneisyyteen ajoittuva teksti.
