Kadonnutta hevosta metsästämässä

Tämä teksti käsittelee kadonneita hevosia tietysti arabien merkeissä, sillä niiden kanssa harrastan eniten vanhoja nimiä ja pitkiä sukuja.

Laiskana ihmisenä merkitsen myös pitkäsukuisten hevosteni sivuille vain kolme polvea sukutaulua. Ihailen aina niitä harrastajia jotka jaksavat kirjata kaiken suvun hevostensa sivuille - näitä näkee paljon suomenhevosilla. Itse en kuitenkaan siihen jaksa ryhtyä.

Sukuja tulee kuitenkin tongittua paljon ja omistan paljon arabeja, joilla on vanhoja nimiä ihan siinä kolmen polven sisälläkin. Joskus lähden myös ihan huvikseni kaivelemaan jonkun hevosen sukua pidemmälle ja ennen kuin huomaankaan, kello on jo vaikka mitä ja olen todella syvällä web archivessa.

Olen kuitenkin pohtinut, että erityisesti arabien kohdalla olisi kiva jos pidemmästä suvusta olisi jotain muutakin merkkiä sivuilla kuin vain se kolme polvea. Yksityisteni kanssa merkkaan isä- ja emälinjat hevonen hevoselta (esimerkki), mutta arabien kanssa olen nyt toistaiseksi päätynyt linkittämään vain sen ns kantahevosen (esimerkki). Linkit ja vanhat sivut ovat kivoja, ja tämä on yleensä hieman nopeampaa kuin alkaa kaivaa ja linkittää monta polvea hevosia. Tavoitteena olisi saada kaikille yli kolmepolvisille hevosille nämä merkinnät.

Pohdin kuitenkin siinä tonkiessani, että kaikille tämä vanhojen hevosten etsiminen ei ole niin tuttua. Minulle se alkaa olla jo oma harrastuksensa, ja mikä onkaan sen hienompaa kuin pitkän kaivamisen tuloksena todella löytyy se toimiva linkki! Ajattelinpa siis kirjoitella pitkästä aikaa blogiin ja kasata pienet ohjeet siitä, miten itse suoritan kadonneiden hevosten metsästystä.

Hevosen suvussa on siis rikkinäinen linkki? Ei hätää, salapoliisityöllä pääsee tuloksiin. Tarvitaan vain kärsivällisyyttä, seikkailuhenkeä, ja pari aputyökalua.

Ensimmäinen ja tärkein aputyökalu on Google.

Helpoimmillaan homma menee näin: Maalaan hevosen nimen sukutaulussa, painan hiiren oikeaa painiketta ja valitsen kohdan "Google-haku". Selain avaa googlehaun ja helpoimmillaan oikea linkki löytyy ihan pelkästään googlettamalla. Google saattaa myös löytää kyseisen hevosen VRL-sivun, ja linkki kuin linkki, joskus sekin on riittävä.

Aina ei kuitenkaan mene näin.

Jos nimi on jotain sellaista, kuten 2000-luvun alkupuolen White Angelit ja Black Boyt, ei pelkkä googlehaku aina riitä. Laittamalla hakutermin " -merkkien väliin, google hakee juuri tietyillä sanoilla. Siinä missä hakemalla sateinen iltapäivä saattaa google löytää wikipediasivun sateesta, "sateinen iltapäivä" löytää sivuja juuri tuolla termillä. Kokeilkaapa vaikka laittaa googleen Dahabu Smooth Criminal ja "Dahabu Smooth Criminal".

Yksi hyvä vinkki on myös googlen hakutulossivun työkalut. "Työkalut" -kohdan kaikki kielet -valikosta voi valita googlen näyttämään vain suomenkielisiä sivuja.

Toinen aputyökalu on VRL. Monesti hevosen VRL-sivun löytää googlettamalla, mutta joskus kannattaa heittää hevosen nimi myös VRL:n rekisterin hakuun. VRL:n kautta saattaa myös löytää hevosen uudet sivut, jos ne on sinne joskus päivitetty. Todella vanhoilta hevosilta sivujen osoite on toki täysin kadonnut myös rekisteristä.

Kolmas on tietenkin Web Archive. Vanhoja sivuja löytää archiven avulla todella paljon.

Jos osoite ei jostain syystä löydy archiven haulla suoraan, kannattaa kokeilla itse tallin sivuja. Jos vaikka tältä sivulta muokkaan hakukentästä pois "oriit/Fateh.htm", on tuloksena tämä sivu. Sieltä kun valitsee linkin "21 captures", pääsee kalenterimuotoiseen näkymään jossa näkyy kaikki ne kerrat kun sivu on tallennettu archiveen. Mitä vanhempi talli tai hevonen, sitä vanhempi vuosiluku kannattaa valita.

No entä jos tiedossa on tallin osoite ja tallin etusivu kyllä löytyy, mutta hevoslistausta ei? Ei hätää! Archivessa voi hakea myös kaikkia tietyltä osoitteelta löytyviä sivuja. Teen sen itse yleensä näin: Tällä sivulla poistan hakukentästä "oriit/Fateh.htm" ja laitan tilalle yleensä ä tai ö, sillä ne eivät tuota tuloksena sivuja. Tuloksena tuli tällainen sivu, ja siellä onkin linkki "Click here to search for all archived pages under http://geocities.com/shebjammin02/." Linkkiä painamalla löytyy kaikki kyseisestä osoitteesta tallennetut sivut, ja tietyn hevosen metsästys voi alkaa.

Mitäs sitten tehdään, jos linkkiä ei ole olemassa eikä googletuskaan auta? Silloin painetaan salapoliisin hattu syvemmälle päähän ja ryhdytään oikein kunnon kaivuutyöhön.

Vaikka googletus ei toisikaan hevosen sivuja valmiina tarjottimella, se tarjoaa yleensä paljon muita vinkkejä. Hevosen muut jälkeläiset ja muut sukulaiset auttavat usein eteenpäin. Muiden jälkeläisten sivuilta saattaa löytyä linkki, jota kokeilemalla web archivesta saattaa löytyä toimiva sivu.

Joskus vaaditaan vielä tiukempaa salapolisiitoimintaa. Selaan itse paljon tallien web archive -sivuja linkkien toivossa. Hevoslistat ja kasvattilistaukset ovat aina selaamisen arvoisia. Lisäksi ei kannata luovuttaa ensimmäisen toimimattoman linkin jälkeen, sillä on paljon hevosia jotka ovat vaihtaneet omistajaa kerran tai kaksi. Vaikka yhden tallin linkki ei löytäisi archivesta mitään, toisen tallin linkki saattaakin löytää.

 

Geocitiesin sivuja hakiessa kannattaa muistaa tietyt sivut, jotka tallensivat geocitiesin sivuja. Kannattaa siis joskus kokeilla muuttaa geocitiesin osoite muotoon oocities.org tai geocities.ws. Google toki löytää nämä versiot monesti, mutta kannattaa silti kokeilla.

Tässä hommassa jos jossain oppii, että sukutauluihin kannattaa merkitä myös ne toimimattomat linkit. Joku saattaa niiden avulla löytää jotain hyödyllistä. Jossain vaiheessa oli trendi jättää toimimaton linkki merkitsemättä jonkinlaisen "kadonnut" -merkinnän kera ja tein tätä itsekin. Nyt kun olen enemmän päässyt sisälle kadonneiden hevosten metsästykseen, olen alkanut jättää myös toimimattomat linkit näkyviin.

Reaalitallin sudenkuopat

 Ihan vaivihkaa tuli vuosi täyteen Cascade Morgansin kanssa, sillä tallin ensimmäiset tiedostot on luotu heinäkuussa 2019. Tallihan oli todella pitkään "yleisöltä piilossa" ja onhan se edelleen keskeneräinen. Takana on kuitenkin jo vuosi harrastusta reaalitahtiin ja ongelmakohdat alkavat olla selvillä.

Tallia perustaessa ajattelin, että oma kärsimättömyyteni tulisi olemaan suurempi ongelma kuin se sitten onkaan. Elämäni on jo pitkään ollut sellaista, ettei aika ja jaksaminen riitä virtuaalihevosille samalla lailla kuin opiskeluaikoina. Siihen nähden reaalitahtiin liikkuva talli on ollut aivan mahtava idea! Saatan huomata miettiväni että voi hitsi kun tuollakaan varsalla ei ole ikuisuuteen tehty mitään kunnes tajuan, että aikaa on mennyt vain kuukausi ja varsakin on vasta kolmen kuukauden ikäinen. Välillä tunnen oloni kärsimättömäksi mutta se unohtuu pian, kun reaalielämä vie mennessään enkä ehdi edes ajatella morganeita.

Tietynlainen joustavuus reaaliajankulun kanssa toki puuttuu verrattuna ns tavallisiin virtuaalitalleihin, jossa voi olla aina kesä. Sain pari päivää sitten hirvittävän inspiraation alkaa väsätä varsakurssia kunnes tajusin, että kohtahan on lokakuu. Kiirettä pitäen tässä toki saisi kurssin aikaan marraskuulle, mutta siinä vaiheessa on jo kovin talvista. Inspiraatio lähti juuri kauniista syyskeleistä, joten lumiset maisemat eivät vielä houkuta. No, jos sitten vaikka ensi vuonna olisi ajoissa.

 

Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi on noussut hevosten ostaminen muilta. Tammoille olen löytänyt melko hyvin oreja, joiden omistajia ei haittaa odotella varsan sivuja pitkään. Ongelmat alkavatkin siinä vaiheessa, kun haluaisin ostaa kasvatin joltakulta muulta.

Ensimmäinen kasvattini saavuttaa kohta kuuden kuukauden iän ja tulee näin ollen vieroitusikään ja myyntiin. Realistisesti siis jos haluaisin ostaa varsan joltakulta muulta harrastajalta, sen tulisi olla syntynyt aikaisintaan keväällä. Mutta kuka sellaisia muka myy? Nehän ovat menneet kaupaksi jo aikapäiviä sitten. En myöskään viitsi mennä kyselemään varsoista että hei kiva heppa, voiko sen syntymäpäivää aikaistaa puolella vuodella?

Tilausvarsa voisi olla vaihtoehto, mutta toisaalta tässä on kyse tarinaprojektista. Haluan ensisijaisesti hevosia joilla on jotain tarinaa. Lisäksi morganien suvut ovat niin sisäsiittoisia, että vielä en ole törmännyt sellaisiin hevosiin joista olisi ihan pakko saada varsa talliin (oikeasti, joka hiton pitkä suku on täynnä arcadia-hevosia).

Pitkään pohdittuani päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun: Hevosen syntymäpäivä on mitä on, säätelen ikääntymistä miten sattuu siihen asti että hevonen on "virallisesti" tallissa ja siitä jatketaan reaalisti. Esimerkkinä juuri ostamani, tämän postauksen kirjoitushetkellä vielä sivuton varsa. Se on syntynyt syyskuun alussa, mutta taiteilen sen ikääntymisen kanssa niin että se on talliin tullessa kolmen vuoden ikäinen ja siitä jatketaan reaalisti.

Morganien suvuista avauduinkin jo riittävästi aikaisemmin. Tässä postauksessa pohdin, ottaisiko Wolf Creekiin morganeja ja jalostelisi itse arcadiavapaita pitkiä sukuja. Tartuinkin lopulta tuumasta toimeen ja toin jo ranchille tuontisukuisia morganeja (sekä kaivoin pari vanhasukuista pölykasan alta). Vielä on paljon tehtävää, mutta kevääseen on onneksi vielä aikaa ja silloin pitäisi saada pitkäsukuinen tamma astutettua. 

Sopivansukuisten orien löytymisongelmien vuoksi olenkin jo tehnyt ratkaisuja. Päätän keväällä mitkä tammat astutetaan ja alan etsiä oreja. Tarinasisällössä kaikki suunnitellut tammat ovat tiineenä vaikka itse oria ei olisi vielä löytynyt. Tämä antaa hieman pelivaraa noiden vaikeasukuisten kanssa ja näin toimin itse asiassa parhaillaan kahden tamman kanssa. Ja kuten sanottu, tässä on vielä ruhtinaallisesti aikaa kasvatella itse puolisot tammoille ennen ensi kevään varsomisia.

Ongelmia huomasin myös siinä, kun päätin alkaa osallistua näyttelyihin. NJ on melko tunnettu siitä että tulokset näyttelyistä tulevat "sitten joskus", harvemmin ainakaan näyttelypäivänä. Joskus olisi kiva pystyä kirjoittamaan tapahtumasta päiväkirjamerkintä juuri sinä päivänä, mutta onneksi bloggerin kanssakin pystyy säätämään postausten julkaisupäivämääriä.

Laukkaurheilu - tulipahan kokeiltua

 En edes muista enää mistä se lähti, mutta pari kuukautta sitten sain vihdoinkin innostuksen ihan oikeasti kokeilla laukkaurheilua. Olen toki omistanut muutamia laukkahevosia jo vuosikaudet, mutta ei niiden kanssa ole aiemmin tullut ihan tosissaan kilpailtua yleisen laiskuuteni vuoksi. Laiskalle kisaajalle Laukkajaoksen systeemi osoittautuikin unelmaksi.

Laukkaurheiluun oli kohtuu helppo päästä mukaan. Tunnukset minulla olikin jo luotuna (en edes muista miksi) joten ei muuta kuin sääntöjä lukemaan. Hevostuontityökalun avulla hevosia oli helppo luoda ja pian löytämästäni adoptiokeskuksesta niitä sai helposti napsittua lisää. Kisaosallistuminenkin oli ihanan helppoa, rastia ruutuun vaan ja osallistumiset oli hoidettu.

Pari kuukautta tulikin harrastettua virtuaalihevosia tosi ahkerasti, kun laukkahommia piti hoitaa päivittäin. Pyörittelin jo kovasti itse tallia ajatuksenani tehdä jäissä olevalle Rainsong Racingille laukkaosasto. Sivujen teko jäi kuitenkin pian kesken sillä eihän laukkahevonen sivuja välttämättä tarvitse, kun kaikki löytyy laukkaurheilukeskuksen sivuilta hevosen profiilista. Nopeasti laajensin myös muihin rotuihin, alussa minulla oli vain täysiverisiä mutta pian haalin jo pienen lauman vitosryhmäläisiä sekä pari arabia. Poneja tuli myös hommattua ajatuksella siirtää ne myöhemmin Feadaniin, toki ponilaukkojen vähyys oli yksi syy siihen miksi kisaikäisiä tuli adoptiokeskuksesta napattua vain muutama.

Kokeilussa oli paljon hyvää. Löysin laukkaurheilusta heti sen, mistä kovasti pidin ravipuolellakin - suurkilpailut ja niihin valmistavat lähdöt. Ravipuolella ehdoton suosikkini oli Nordic Dream Meeting ja tagien kautta löytyykin seurantaani vuoden 2011 NDM-lähdöistä. Siinä on ihan oma tunnelmansa, kun hevoset kilpailevat ensin osalähdöissä ja saa jännätä kuka pääsee jatkoon. Paljon samaa löytyikin laukkapuolen suurlähdöistä preppeineen ja niistä tykkäsinkin kovasti. Plussaa myös siitä että tulokset tulivat kohtalaisen ajallaan, pahimmat mitä itse näin olivat korkeintaan parin päivän viiveitä. Ravipuolella tuloksia odoteltiin kuukausikaupalla ja se olikin yksi iso syy, miksi ravipuoli on osaltani jäänyt taakse.

Laukkoihin oli helppo päästä mukaan, kun kaikki on automatisoitua ja löytyy yksiltä sivuilta. Hevosten myynti ja jalostus on niin ikään tehty helpoksi. Yhteisöllisyyttä jäin kyllä kaipaamaan, sillä laukkaharrastajat ilmeisesti kokoontuvat vain chatissa eikä esimerkiksi Keskustassa puhuta laukoista käytännössä ollenkaan. En ole itse erityisemmin chatien fani joten en koskaan nokkaani pistänyt laukkachatin puolelle.

No entäs se otsikko, tulipahan kokeiltua? Niin, en usko että laukkaharrastukseni tulee kaikesta huolimatta jatkumaan. Paljon oli hyvää, mutta huonoakin löytyi. 

Yksi iso ongelma, mikä minulla on ravipuolen kanssa ollut, on menestymisen vaikeus. Laukkapuolella se on vielä vaikeampaa, sillä kaikki on arvonnan käsissä ja hyvällä laukkahevosellahan on mahdollisimman vähän startteja ja mahdollisimman paljon sijoituksia. Tykkäisin itse harrastaa niin ravi- kuin laukkapuoltakin vain muutaman hevosen voimin, mutta tällainen systeemi tekee siitä käytännössä mahdotonta. Myönnän ihan suoraan että minulla ei riitä motivaatio siihen, jos hevoseni ei ollenkaan menesty. Saisihan siitä toki jonkin verran tarinan juurta, että omistaisi ravisuokin tai laukkatäykkärin joka ei vain pärjää ja sitten siitä tehdään ratsu. Jos tarkoituksena on kuitenkin pitää pientä tallia, niin ei tästä vaan tule enää mitään.

Motivaationpuute tässä taitaakin olla se suurin syy, miksi en ainakaan toistaiseksi usko jatkavani laukkojen parissa. Hevoseni pärjäsivät ihan kohtalaisesti ja varsinkin vitosryhmäläisille tuli pientä menestystä, mutta täysiverisillä meni sitäkin heikommin. Breeder's Cup oli kyllä kaiken huipennus, kun kahdeksasta hevosesta kolme tuli luokassaan toiseksi viimeiseksi, loput viimeiseksi. Ei erityisemmin kannusta jatkamaan.

Jäi laukkakokeilusta sentään jotain käteen, nimittäin kivoja poneja Feadaniin. Vitosryhmäläisistä siirrän kivat hevoset Wolf Creekiin, muut jäävät todennäköisesti vain leijumaan. Ehkä vielä joskus innostun jatkamaan laukkapuolella, mutta nyt mennään näin.

P.S. Bloggerin uusi käyttöpuoli on aivan kauhea. Onneksi ei sentään niin kauhea, että kokonaan veisi bloginkirjoitusinnon.

Morganien sukujen tuska

Näin lomalla on tullut pyörittyä milloin minkäkin pikseliponiprojektin kanssa ja nyt alan valua taas morgantallin puoleen. Aika lailla kuukausi on taas mennyt edellisestä päiväkirjatekstistä ja tuntuu siltä että inspiraatio alkaa taas nousta. Tällä kertaa aloitin kuitenkin pyörittelemällä hevosia.

Kaksi tammaa on edelleen puolisoa vailla. Tiesinhän minä tätä projektia aloittaessani, että pelaan harvinaisen rodun kanssa, mutta en ihan oikeasti odottanut tätä. En ole aikaisemmin juurikaan kiinnittänyt morganeihin ja niiden sukuihin huomiota, vaikka muutamia olen aiemmin omistanutkin. Niinpä morganien sukutilanne on ollut melkoinen järkytys nyt, kun ihan tosissani olen perehtynyt asiaan. Suvut ovat suorastaan järkyttävän ahtaita ja sisäsiittoisia siihen nähden, millainen virtuaalihistoria morganilla on takanaan.

Pieni disclaimer tähän väliin. Kirjoitan tätä jokseenkin ulkopuolisen näkökulmasta ja myönnän, etten ole ihan täysin perillä siitä millainen morganien tila on vuosikaudet ollut. Lunttasin hieman faktaa virtuaaliwikistä, mutta huomattavan suuri osa tässä on silti omaa näkökulmaa.

Ihan virtuaaliharrastukseni alkuajoilta muistan, että ainakin minusta tuntui siltä että morgan on iso hitti. Oli morganrekisteri, monella tallilla oli morganeja... Jopa minä hommasin oman morganin, myöhemmin Jasnylle päätyneen Winterhill's Calgaryn. Morganit eivät kuitenkaan olleet minun juttuni (eivät oikeastaan ennen Cascadea) joten vaikka niitä muutamia yksilöitä omistinkin, ei niillä juuri tullut tehtyä mitään. Olikohan muillakin sama tilanne morganien suhteen?

Morgankasvattajia muistan niiltä ajoilta Magnetic Morgans & Morabsin, Winterhill Studin, Majestic's Sport Horsesin, Mustangtallin, silloisen kaverini pitämän Liberty Studin sekä tietysti Ionicin. Uudempia nimiä tulee mieleen näiden lisäksi Arcadia ja Ashburn, ainakin niitä näille päiville säästyneitä.

Siihen nähden kuinka paljon morganeita on virtuaalimaailmassa kasvatettu ja omistettu, niiden suvut ovat aika järkyttävää katsottavaa. Suvuissa jyrää lähinnä Arcadian kasvatit joita ei tunnu pääsevän pakoon millään, sekä muutama muu tietty kantahevonen. Calgary on jättänyt pari tehokkaasti lisääntyvää jälkeläistä joten vanhempaa nimikantaa näkyy lähinnä sen kautta. Muuten näitä vanhempia kasvattajanimiä ei juurikaan suvuissa pyöri.

Olen tässä pari kertaa harkinnut ottavani Wolf Creekiin ison kasan tuonteja ja jalostavani itse Cascaden tammoille puolisot. Ihan täysin tosissani en ajatuksen kanssa ole vielä ollut, mutta kohta on varmaan pakko. Onneksi sentään Hazard on lisännyt morganlaumaansa myös evm-sukuisista ja iloisena lisänä on maisemiin palannut Ljóma, jonka morganlauma näyttää vain kasvavan. Jos kohta saataisiin vähän uutta verta morganeihinkin.

Eihän se ole yhtään vaikea toisaalta arvata, kuinka tähän on päädytty. Morganit ovat olleet aikoinaan jonkinasteinen hitti, mutta kukaan ei ole kasvattanut niitä täysin tosissaan. Niin tosissaan, että vanhat suvut olisivat säilyneet monipuolisesti tähänkin päivään.

Tämä aihe on minulle melko läheinen arabien kautta. Arabien kulta-ajasta on jo kymmenen irl-vuotta ja niiden kasvattajien määrä romahti todella rajusti yhdessä vaiheessa. Sitä edelsi kaiken lisäksi verilinjabuumi, kaikki haalivat lähinnä egyptiläisiä ja puolalaisia talleihinsa eikä domesticeille tuntunut löytyvän jalansijaa. Muutama kasvattaja kyllä minun lisäkseni tunnisti domesticien arvon, mutta vuosien kuluessa suurin osa tästä vanhasta sakista on pudonnut kelkasta. Huomaan aika usein miettiväni että missähän arabien kanssa nyt mentäisiin, ellen olisi täysin tarkoituksella haalinut talliini mahdollisimman paljon vanhasukuisia domesticeja. Olisiko arabeillakin ollut morganin kohtalo?

Kasvatusrotupohdintaa

Wolf Creek Ranchissa on ollut ulkoasunvaihdos meneillään jo tovin ja tulee varmaan jatkumaan monta vuotta. Ulkoasunvaihdoksen aloituksen myötä tein vähän suurempaa hevoskarsintaa ja vaikka olen vain tarjonnut hevosia ostotopiin, niitä on mennyt kaupaksi jo kiitettävän paljon. Jos joku blogin lukija haluaa kurkata tarjontaa, myytävien lista löytyy täältä.

Myytävien hevosten listaa kasatessa tallin rotuvalikoima karsiutui melko rajusti. Tämänhetkinen rotuvalikoima löytyy uuden ulkoasun myötä asukkaat-sivulta, ja käsittää vain kymmenen rotua. Jako askellaji- ja westernhevosten välillä on karkeasti puolet ja puolet.

Silti huomaan vähän väliä miettiväni, että jos vähentäisi vieläkin. Erityisesti huomaan kiinnostukseni askellajirotuja kohtaan tippuneen, vaikka hevoseni eivät kilpaile eli painotuksella ei pitäisi olla mitään merkitystä.

Yhtenä ehkä yllättävimmistä pudotuspohdinnoistani kohdistuu saddlebrediin. Jos ihan rehellisiä ollaan, suurin syy saddlebredien omistamiseen on minun kohdallani Hawa Gaited Horsesin ja Jasnyn vaikutus. Rotu ei itsestään varmaan koskaan olisi juuri kiehtonut, ellei Jasny olisi ollut niin tehokkaasti tyrkyttämässä kasvattejaan minulle. Niinpä nyt Hawan poistuttua keskuudestamme, on myös minun saddlebredintoni poistunut samaa tietä. Rotu oli kuitenkin niitä ensimmäisiä joiden varaan koko talli on rakennettu, joten siinä ehkä suurin syy, miksi epäröin rodun poistoa.

Toisaalta samaan aikaan houkuttelisi hankkia vaikka mitä uusia rotuja. Pasot ovat pitkään olleet hankintalistalla ja barokkirotuja olen aina halunnut kasvattaa. Puhumattakaan muista  roduista.

Myös Feadan on vähän jäänyt, vaikka intoa poneillekin olisi. Ei kuitenkaan niin paljoa, että jotain saisi aikaan. Toisaalta en jaksa nykyään stressata yhtään siitä, että tallit vaan seisoo eikä mitään tapahdu. Aikaa ja jaksamista virtuaalihevostelulle on nykyään niin vähän, että teen ihan suosiolla sitä mitä huvittaa ja loput saa vain odotella.

Menin tosin uhoamaan, että VAHY ainakin valmistuisi lomani aikana. Saas nähdä, nimittäin olen tässä kovaa vauhtia puuhannut ihan uutta talliprojektia. Koskahan sitä oppisi ettei uutta kannata rakentaa, kun vanhatkin kaipaisivat korjausta.

Miksi ostin tämän hevosen? #1

Törmäsin jokin aika sitten Taciturnin virtuaaliblogiin ja erityisestä tämä mainio postaus jäi kummittelemaan mielessäni: Miksi ostin juuri tämän hevosen #1. Niinpä päätin törkeästi kopioida idean ja toteuttaa sen omilla hevosillani. Aivan mahtava idea!

Päätin valita tähän postaukseen kymmenen hevosta ja vähintään yhden joka (aktiivisesta) tallista sekä yksityisistä. Hevoset valitsin ihan arpomalla.



al Qismat Arabians - ox-o. Provans

Tuurilla osui ekalla kerralla oikeasti muualta ostettuun hevoseen! Provans on evm-sukuinen venäläisori, jonka ostin Najyasta yhdessä kolmen evm-tamman kanssa. Qismatin venäläiskanta on aina ollut tosi onneton ja ennen Provansia meillä oli vain yksi evm-ori. Toiselle orille oli siis tarve! En nyt muista mikä juuri Provansissa iski silloin, ehkä se oli vaan sopiva.


Cascade Morgans - mrg-t. Red Hot Mary

Tämä talli oli vielä hyvin alkutekijöissään, kun laitoin Keskustaan ostoilmoituksen morganeista. Yersinio vastasikin lähes saman tien, että vei juuri pari tammaa Alegreen - Maryn ja sen emän. Olin toki tammat jo nähnyt aiemminkin, mutta silloin olin vielä elätellyt jotain ihme haaveita siitä että talliin tulee vain western- ja yleispainotteisia morganeja. Pian toki huomasin että morgan kuin morgan on jo melkoinen löytö, joten hain molemmat tammat meille.  


 Feadan Ponies - she-o. Little Big Hero

Tämän evm-orin ostin kolme vuotta sitten. Feadan oli silloin aika alkutekijöissään ja olin jo ennen tallin perustamista ostanut lauman evm-shettistammoja Alegresta. Muistan että sopivaa shettisoria olin hakenut jo pidempään ja Heron löytäminen tuntuikin aika onnenpotkulta.


Rainmaker Miniatures - amh-t. Hide And Seek

Tämä vaatikin useamman arvontakerran, että arpa osui oikeasti ostettuun poniin. Tämän tamman ostin Alegresta muutaman muun kera. Alun perin tamma on peräisin HM:n jonkin aikaa pyörineestä Marshmallow Miniaturesista. Tämän ponin ostoon ei oikeastaan tarvittu muuta kuin se, että se oli myynnissä oleva mini. Ja tamma. Ostan käytännössä kaikki vastaan tulevat minit, erityisesti tammat. Sitä se keräilyongelma teettää.


Wolf Creek Ranch - sdb-o. HWA Jewel Gangster

Tämä ori tuli minulle käytännössä Jasnyn tuputtamana - kuten suurin osa omistamistani Hawan kasvateista. Eipä siinä, kivasukuinen yksipolvinen ori joka oli jo valmiiksi kisannut joten mikäpä siinä sellaista hevosta ostaessa.


Yksityiset - sh-o. Kaiholehdon Shamaani

Jälleen kerran muistutus itselle - oliskohan jo aika saada se yksityisten kasaussivu valmiiksi...
Eksyn välillä selaamaan myytäviä suokkeja ja joskus käy näin. Katselin Shakkia aika pitkään ja kun se ei mennyt kaupaksi, uskaltauduin tekemään tarjouksen. Kivasukuinen kisattu ori ja joku siinä vaan inspiroi välittömästi.


al Qismat Arabians - ox-t. Ewia Wid

Widin tyhjennysmyyntiin oli hankala päästä käsiksi, mutta onnistuin kuin onnistuinkin haalimaan sieltä muutaman upean hevosen! Kolmepolvinen ppa-tamma Ewia on yksi niistä. Melkein jo pelkästään widiläisyys riittää syyksi, mutta sukukin on varsin kiva. Lisäksi onnistuin nappaamaan myös tamman emän, Dahabu Ewan.


Cascade Morgans - mrg-o. Glamglare Jeremy Rocket

Jeremyn ostin jo Wolf Creekiin aikoinaan Alegresta. Hieno kivasukuinen valmiiksi kisattu ori, miksipä sellaista ei ostaisi? Cascadea suunnitellessa päädyin hyvin pian siihen että Jeremy muuttaisi sinne ja siitä onkin tullut jo vallan mainio tarinahevonen! WRJ-laatis kutsuu hyvin pian ja heitinpä orin tuossa huvikseni WRJ:n Summer Champions -kisaankin. Ja miten siellä sitten kävikään - Jeremy nappasi reiningfinaalista voiton ja tittelin WRJ Summer Champions 2020 Reining 1st! Tästä hevosesta voin olla jo vähän ylpeä.


Feadan Ponies - wA-o. Dawnbreaker

Daren ostin Daelwynin lopetusmyynnistä muutaman muun welshin kanssa. Tämä ori oli oikestaan pakko saada, sillä olin jo vähän silmäillyt sen poikaa mahdollisena puolisona tammalleni Hafwenille. Feadan on ollut vähän horroksessa viime aikoina joten sekään asia ei sitten vielä edennyt minnekään, mutta ehkä vielä joskus...


Rainmaker Miniatures - amh-t. Daisy May

Minitallin osalta näitä on varmaan vähän tylsä lukea, mutta tämän kanssa oli sama juttu kuin edellisenkin: myynnissä oleva mini(tamma). Tämän ostin eräästä tyhjennysmyynnistä muutaman muun tamman kanssa ja aika kiva siitä on tullutkin.



Siinä on nyt kymmenen hevosen miksi tämänkin ostin -pohdinta. Tätä oli tosi kiva tehdä, täytyy jatkaa jossain vaiheessa! Pelkästään Qismatista ja Wolf Creekistä saisi varmaan monta kivaa tarinaa aikaiseksi.

Reaaliprojekti rentoon harrastamiseen

Eipä tämä vielä valmis ole, mutta esittelykelpoinen silti. Saanen siis esitellä uusimman talliprojektini nimeltä Cascade Morgans!

Cascade Morgans on nimensä mukaisesti morganhevosia kasvattava talli. Tämän on tarkoitus olla sellainen hyvän mielen rento projekti ja samalla se juttu, jonka kanssa yritän taas päästä kiinni kirjoittamiseen. Tallilla kaikki myös etenee täysin reaalisti hevosten ikääntymisestä lähtien aina tammojen kantoaikoihin. Sopivan hidas projekti siis, ainakin nykyiselle harrastustahdilleni.

Muutama vuosi sitten (vai kauanko siitä jo on...) reaalitallit olivat hetken hitti. Silloin jo pohdin että voisi olla kivaa, mutta en lähtenyt hommaan vielä mukaan. Cascaden tarina on verrattain uusi, sillä aloin suunnitella sitä täysin vakavissani noin vuosi sitten. Siihen nähden ollaan (minun mittapuullani) päästy jo pitkälle, sillä ensimmäiset melkein reaali -varsat ovat syntyneet tänä keväänä. Hieman jouduin huijaamaan tammojen kantoaikoja sillä sain tallin pystyyn vasta viime syksynä, mutta jatkossa ei enää huijata.

Morgan valikoitui kasvatusroduksi monesta syystä. Tiesin haluavani jonkun harvinaisemman rodun ja morgan sattui olemaan ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto, joille minulla olisi varastoissa reilusti kuvia. Koska kyseessä on reaaliprojekti, tarvitsen kuvia samasta hevosesta eri ikävaiheissa ja morganien kohdalla tämä kohta täyttyi. Olen muutenkin ihaillut morganeja koko virtuaaliharrastukseni ajan, mutta jostain syystä en ole päässyt kunnolla niiden kasvatukseen kiinni muissa projekteissa.

No miksi sitten niin tiukasti reaaliprojekti? No miksi ei! Minulla ei nykyään ole reaalielämän vuoksi aikaa tai energiaa harrastaa aktiivisesti, joten reaaliprojektin hitaus sopii minulle vallan mainiosti. Lisäksi varsinkin kasvatukseen reaaliajankulku tuo omat haasteensa ja mielenkiintoisuutensa. Huomasin tänä keväänä olevani huomattavan enemmän innoissani näistä nyt syntyneistä morganvarsoista verrattuna siihen, että olisin vain päättänyt yhdistelmät ja tehnyt varsat saman tien. Nyt noudatan niinkin paljon reaalia, että arvon syntyville varsoille sukupuolen ja värin - realistisen värien periytymisen toki huomioon ottaen. Yksinkertaisuudessaan siis katson mahdolliset värit Coat Color Calculatorilla, laitan listalle värit ja sukupuolet ja painan arvontanappia.

Olen myös päättänyt että reaaliajankulusta ei poiketa edes muiden harrastajien iloksi. Nyt syntyneet varsat ovat kotona vähintään puoli vuotta vieroitusikäänsä asti ja lähtevät vasta sitten maailmalle. Toki ketään ei ole vielä myytykään enkä aio aktiivisesti varsoja alkaa markkinoida ennen vieroitusikää. Haastetta tästä voi tulla jossain vaiheessa jos joku päättää haluta jostain tammasta tilausvarsan, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Yksi iso syy tämän projektin perustamiseen on se, että olen halunnut tarinoida virtuaalihevosten kautta jo pidempään. Olen yrittänyt sekä Qismatin että Rainmakerin kanssa perustaa ns tallipäiväkirjaa, mutta kumpikaan ei ole oikein lähtenyt käyntiin. Cascaden kanssa tilanne on kuitenkin erilainen, sillä olen tallipäiväkirjaan kirjoitellut jo useamman tarinan! Tämän projektin myötä toivon myös saavani vanhaa kirjoitusharrastusta heräteltyä enemmänkin. Nuorempana (reilut kymmenen vuotta sitten...) kirjoitin hyvinkin ahkerasti tarinoita ja harrastin mm foorumipohjaisia roolipelejä. Ne kaikki kuitenkin jäivät enkä vuosikausiin kirjoittanut mitään virtuaalihevosten luonteita ja satunnaisia päiväkirjamerkintöjä ihmeellisempää. Olen kuitenkin aina pitänyt kirjoittamisesta ja siihen olisi kiva päästä takaisin! En kuitenkaan koe (ainakaan vielä) olevani valmis sitoutumaan mihinkään isompaan virtuaalipuolen tarinahommaan, joten aloittelen yksinkertaisemmin tällä tallipäiväkirjalla. Ehkä ajan kuluessa saan luotua tallille oikein hahmoja, joiden kanssa voisi lähteä enemmänkin mukaan myös muiden tarinointitapahtumiin ynnä muihin.

Talli täyteen tennesseewalkereita

Sirpa kyseli kuulumisia Ionicin kasvateista ja muista Ionicsukuisista hevosista. Meinasin ensin että en jaksa alkaa listata omistamiani hevosia, mutta jaksoinpa kuitenkin. Samalla muistin omistavani kaksi Ionicin tennesseewalkerkasvattia, jotka ovat jääneet pölyttymään jo lopettaneen Dalekin raunioihin. Tästä topikista sain pienen motivaatiopiikin ja tekaisin kyseisille walkereille sivut. Samalla jäin selaamaan että mitäs kaikkea muuta siellä raunioissa majaileekaan ja vastaus on varsinkin walkerien osalta, että vaikka mitä!

Tennesseewalker on hauska rotu. Varsinkin Tijuana Stablesin aikoina walker oli varmaankin suosituimpia askellajirotuja - asiaa toki auttaa se, että walkereille on helposti saatavilla paljon hienoja kuvia. Pieni salaisuus, itse en ole oikeastaan koskaan niin välittänyt walkereista, vaan olen enemmänkin saddlebredväkeä. Väittäisinpä kuitenkin saddlebredien kulta-ajan alkaneen vasta vuoden 2010 tienoilla Hawan myötä. Sitä ennen ja vielä jonkun aikaa sen aikana, tennesseewalker oli se juttu.

Walker oli siis "se juttu". Kasvatin näihin aikoihin itsekin lähinnä askellajirotuja, vaikka keräilin kyllä kaikenlaista muutakin. Niinpä walkereitakin tuli hankittua melkoinen lauma, olikohan jostakin Branwen Farmin tyhjennysmyynnistä peräti. Tässä vaiheessa omistin vielä huomattavasti enemmän walkereita kuin saddlebredejä. Vuosien kuluessa ja Wolf Creek Ranchin pystytyksen jälkeen walkerit jäivät unholaan, kun keskityin enemmän saddlebredeihin muiden rotujen lomassa.

Olen ainakin ajatuksissa yrittänyt innostua walkereista lukemattomia kertoja. Tykkään tosi paljon värikkäistä roduista ja väriwalkereille on miljoona kertaa helpompaa löytää kuvia kuin värisaddlebredeille. Homma on kuitenkin jatkuvasti jäänyt vain ajatuksen tasolle etenkin, kun oma mielenkiintoni tässä harrastuksessa on nojannut yhä enemmän ja enemmän muiden rotujen ja tallien puoleen.

Noh, nyt olen ainakin saanut kaivettua ison kasan walkereita naftaliinista. Nämä hevoset ovat jo ikivanhoja, mutta saavat koristaa ranchin laitumia kunnes saan aikaiseksi tehtyä niistä tarpeeksi varsoja ja kuopattua ne (eli varmaan seuraavat kymmenen vuotta).

Poikkeuksellisesti esittelen nämä hevoset tässä blogipostauksessa jo nyt. Ranchillahan on käynnissä ulkoasun vaihdos, joka ei ole edennyt yhtään minnekään. Nämä walkerit iskin kuitenkin heti uuteen ulkoasuun ja näytänpä samalla, miltä ranchin tulevat hevoslistaukset tulevat näyttämään. Siirryn kunnon erilliseen rotujaotteluun ihan omaa elämää helpottaakseni, sillä joidenkin rotujen hevosmäärä paisuu taivaisiin vaikka mitä tekisin.

Suurin osa hevosista on vanhoja Tijuana's ja BRN -kasvatteja. Mukana on myös pari Ayer Walkersin kasvattia. Suureksi harmiksi varsinkin BRN-hevosten suvut ovat kadonneet bittiavaruuteen, mutta päätin siitä huolimatta ottaa muutaman näistä sukunsa kadottaneista mukaan. Muutamia sukunsa kadottaneita lyhyempisukuisia pääsee suoraan kuoppaan, mahdollisesti rekisteröin ne vielä jos vaan jaksan. Ikävästi myös RDN-hevosia on hävinnyt melkoisesti, mutta Kerppa on sentään ollut ahkera rekisteröimään hevosiaan. Tässä kohtaa täytyy myös heittää iso kiitos Ionicin suuntaan, joiden tiedostoihin vanhat Tijuana Stablesin hevoset on arkistoitu!