Tallipohdintaa

 Blogissa on ollut hiirenhiljaista, mutta niin on ollut muutenkin virtuaaliharrastukseni puolella. Viime vuosi oli IRL-elämän osalta aika raskas ja kiireinen, eikä jaksamista pikseliponeille juuri löytynyt. Cascaden viime vuoden kasvatit sain sivutettua ja vähän sitä sun tätä pikkuista, mutta siinä se.

No, enää elämä ei ole ihan niin raskasta mutta silti tuntuu että virtuaalihepoille ei meinaa riittää enää mielenkiintoa. Tämä harrastus on kuitenkin ollut niin iso osa elämääni, että täysin lopettamiseenkaan en ole valmis. Siispä ratkaisuna on pienentää toimintaa ja toivoa, että jäljelle jääneille löytyy motivaatiota edes joskus.

Seuraavaksi olisi tarkoitus pohtia tallikohtaisesti tulevaisuudensuunnitelmia. Kaikkien osalta niitä ei tosin ole vielä lyöty lukkoon, mutta yritetään.

 

al Qismat Arabians

Arabit ovat aina olleet se the rotu ja jos en omistaisi arabeja, en harrastaisi enää ollenkaan. Qismatin hevosmäärä on kuitenkin valtava, lähemmäs 300 hevosta. Jalostusprojekteja on vaikka mitä, eikä niitä ehdi toteuttaa. Oikeastaan ajatus hevosmäärän vähentämisestä lähtikin juuri Qismatista! Talli on ollut pystyssä kohta 14 vuotta ja kuopattujen hevosten määrän voi laskea yhden käden sormilla.

Domesticit ovat aina olleet se ykkösjuttu, sillä ne sisältävät lähes kaiken virtuaalisen arabin historian. Muut verilinjat tulivat mukaan tavallaan ympäristön painostuksesta, sillä Qismatin alkuaikoina verilinjabuumi räjähti käsiin. Tavallaan tämä hevosmäärän vähennys on hyvä (teko)syy hivuttaa muita verilinjoja vähitellen ulos tallista. Kokonaan niistä tuskin luovun ihan heti, sillä minulla on muutamia jalostusprojekteja jotka haluan viedä loppuun ja on tuossa hevosmäärässä sellaisia yksilöitä, joiden suvun jatkuminen täytyy saada turvattua. Siispä täytyisi alkaa lähiaikoina ideoida melkoinen määrä varsoja...

Tämä projekti lähti jo etenemään, sillä listasin Keskustan Arabikeskusteluun kuopan reunalla keikkuvia oreja tarjolle jalostukseen. Myyntirumbaan tuskin lähden, sillä kuopattavat hevoset ovat muutenkin siitä vanhemmasta päästä, jotka ovat jo jälkensä jättäneet.

 

 

Cascade Morgans

Cascade on edelleen se kiva reaaliprojekti, johon jopa löytyy inspiraatiota. Vuosittain syntyvien varsojen määrää täytyisi pohtia, sillä morgan on harvinainen rotu jolle ei juuri löydy kasvattajia. Niinpä varsat jäävät käsiin pyörimään, mikä ei tarinallisesti oikein sovi talliin. Aina on toki varavaihtoehto ja voin alkaa kipata niitä Wolf Creekiin... Noin yleisesti ottaen talli on aika lailla paisunut siitä mitä sen aioin alun perin olevan. Täytyisi varmaan kirjoitella tallille esittelysivu ja tehdä pohjapiirros, jotta jokin pakottaisi pitämään hevosmäärän kurissa.

 Noin muuten olen ihan tyytyväinen tämän tallin kanssa, eikä yksin nysväily haittaa niin kauheasti. Tavoite olisi että jossain vaiheessa saisin tallin hevoskannan siihen kuntoon, etten olisi niin riippuvainen ulkopuolisista oreista. Kasvattajien vähäinen määrä näkyy tarjolla olevassa hevoskannassa ja morganien suvut ovat tunnetusti kauhean ahtaita - tosin olen huomannut kasvattajien alkaneen panostaa uusiin tuontilinjoihin! Täytyisi itsekin osallistua tähän jo viimein.

Feadan Ponies

Feadanin osalta en ole vielä miettinyt mitä teen. Toisaalta tässä on talli josta pidän ihan hirveästi, mutta toisaalta ponirodut eivät ehkä ole ykkössijalla kun mietin mitä haluan kasvattaa. Sitten taas olen jo hetken haaveillut rotujen lisäämisesti, esimerkiksi fellponeja ja dalesponeja olisi kiva saada... Saas nähdä. Ainakin toistaiseksi Feadan jatkaa epämääräistä roikkumistaan.

Rainmaker Miniatures

Tälle ei tapahdu mitään. Minitalli on alusta asti ollut oma projekti, jonka kanssa olen täysin tyytyväinen hääräillessäni yksin. On vain bonusta jos muilta löytyy jalostusmateriaalia, mutta käytännössä teetän varsoja vain omaan käyttöön - tilausvarsat poislukien. Tämä on muutenkin sellainen hyvän mielen projekti jonka kanssa touhuan silloin kun huvittaa, enkä oikeastaan koskaan ole tuntenut mitään paineita siitä että mitään ei tapahdu. Se kyllä vähän harmittaa että kymmenvuotissynttärit meni ihan ohi, täytyisiköhän sen kunniaksi tänä vuonna järjestää vähän yksitoistavuotissynttärivarsoja...

Rainsong Racing

Se hyvin hiljaisuudessa elänyt ravitalli. Ihan tosissaan en tiedä mitä tämän kanssa tekisi, ja ravurien ylipäätään. IRL olen nykyään enemmän ravitouhuissa mukana, sillä käyn satunnaisesti kuvaamassa raveissa ja on minulla kaksi kimppahevososuuttakin. Sen sijaan url-ravureille ei ole riittänyt innostusta vuosiin. Järki sanoisi että kannattaisi vain luovuttaa, mutta silti huomaan säännöllisesti haaveilevani virtuaaliravureita. Mitäpä tässä siis tekisi, sen kun keksisi.

Wolf Creek Ranch

Wolf Creek pienensi toimintaansa jo muutama vuosi sitten. Jossain määrin tekisi mieli lopettaa tämä talli, mutta toisaalta taas tietyistä roduista en tahdo luopua ja jos haluan ihan tosissaan osallistua luomaan morganeille uusia sukulinjoja, Wolf Creekille on todellinen tarve. Siispä luulen että ainakin toistaiseksi talli jatkaa näin, joskin rotuvalikoima voisi kaivata uutta katsausta.

Yksityiset

Näitä on aika iso lauma, mutta olkoot. Friisiläisten osalta pitäisi kyllä tehdä päätöksiä, ne ovat roikkuneet aika pitkään reunalla. Niissä on yksilöitä joiden myyntiä olen miettinyt jo ikuisuuden, mutta en ole saanut aikaan. Vaikka eipä noista haittaakaan ole, siinähän roikkuvat.

Siinäpä sitä pohdintaa. Suunnat varmasti selkiytyvät lisää ajan mittaan, mutta näin aluksi tämä olisi ainakin jonkunnäköinen suunnitelma.

Virtuaalinen vuoteni 2021

 Vuosi sitten kirjoitin postauksen edellisestä vuodesta, joten miksipä en tekisi samaa myös nyt. Samalla voin hyvin katsoa mitä aioin saada viime vuoden aikana tehtyä ja mitä ihan oikeasti tuli tehtyä.

Blogin osalta on mennyt todella hyvin! En enää muista kirjoitinko sitä oikeasti ylös vai ajattelinko vain, mutta otin tavoitteeksi vuodelle 2021 kirjoittaa blogipostauksen vähintään kerran kuussa. Ja sehän toteutui! Osa postauksista tuli väännettyä todella pakkopullana, mutta toisaalta päätös piti edes jossain määrin minut paremmin kiinni virtuaalimaailmassa. Varovaisena lupauksena voisin toistaa saman, eli yksi blogiteksti kuussa.

Tallien osalta tapahtui jotain. Cascade Morgans porskuttaa hyvin eteenpäin, kasvatteja syntyi keväällä huimat kuusi kappaletta. Hevosmäärä paisui muutenkin huomattavasti, mutta minkäs teet. Tallin blogi oli entistä hiljaisempi, sillä tarinointi ei kovin hyvin inspiroinut. Ehkä se siitä! Alkuvuoden tavoitteeksi otan myytävien varsojen mainostamisen, jospa ne saisi uusiin koteihin ennen seuraavien syntymää.

Wolf Creek ei juurikaan muuttunut vuoden aikana. Jonkun verran sain tsempattua ja vaihdeltua edes joillekin hevosille uutta ulkoasua, mutta heikolta näyttää. Walkereita sain raahattua talliin ison kasan sentään. Morganlinjojen osalta tuli surkea epäonnistuminen, sillä en saanut niiden kanssa mitään aikaan. Tästä pitäisi ottaa ihan oikea tavoite tälle vuodelle, etten vaan kitise joka paikassa sukulinjojen köyhyydestä tekemättä itse asialle mitään.

Qismat jatkaa menoaan kuten aina ennenkin. AHAC osalta en saanut mitään aikaan, mutta muuten kyllä tapahtui! Sain syksyllä aikaiseksi ostotopikin, jonka myötä sainkin tehtyä huiman kasan kotiinjääviä kasvatteja. Viime vuoden kasvattilista näyttääkin melko hyvältä. Tämän tallin kohdalla ei ole sen ihmeellisempiä tavoitteita kuten ei ennenkään.

Rainmakerin kanssa puuhailin kesällä hyvän pätkän. Isoa kasvattivuotta ei tullut, mutta siitä huolimatta sain merkittäviä asioita aikaan. Kolmepolvisten minien määrä kasvoi ja nähtiinpä ensimmäinen neljäpolvinen kasvattikin! Ehkä tavoite tälle vuodelle voisi olla shettispuoleen panostaminen.

Feadan on aika syväjäässä, vaikka muutamia uusia hankintoja tulikin tehtyä. En oikein tiedä mitä tämän tallin kanssa tekisin, joten en jaksa ottaa siitä stressiä.

Yksityisten puolella ei ihmeitä tapahtunut. Yhden tavoitteen sentään sain suoritettua heti tammikuussa, kun Vilinä kävi nappaamassa KRJ-laatiksesta ykköspalkinnon!

Kuten viime vuonna, toivon myös nyt että tänä vuonna jaksaisin harrastaa enemmän. Toivoisin saavani innostusta varsinkin uusiin talliprojekteihin, joita olen kehitellyt jo vuosikaudet. Suurin tavoite taitaa kuitenkin olla edes jonkunmoinen paluu ravipuolelle. Tykkäsin ravipuolesta todella paljon silloin kun aktiivisemmin ravureita harrastin ja syksyllä uudelleen herättelemäni ravikuvausharrastus toi pientä intoa palata ravureihin myös virtuaalisesti. Vielä kun keksisi kuinka toteuttaa se siinä mittakaavassa, etten heti hautaudu päivittämättömien kalenterien alle.

Hyvää uutta vuotta kaikille kanssaharrastajille!

Jouluerikoisena orit tarjolle jalostukseen

 Olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt, että pitäisi varmaan tehdä jonkunlainen TJ-topikki. Vilkuilen kyllä harrastajien EJ-topikkeja tämän tästä, mutta olen todella huono tarjoamaan oreja jalostukseen ellei kyseessä ole harvinaiset tai arabit. Omistan nimittäin suokkeja ja puokkejakin, mutta en ole yhtään varma siitä että onko niistä mihinkään. Jotenkin siis vain helpompi jättää tarjoamatta.

Viime aikoina on kuitenkin tullut mietittyä, että olisihan se kiva esitellä näitä edes joskus. Niinpä sain ideaksi listata lähes kaikki mahdolliset orit esille ja tyrkätä tarjolle. Melkoinen hommahan näitä oli listata, mutta tulipahan samalla taas vähän nähtyä että mitä kaikkea sitä omistaakaan!

TJ: Oreja monesta eri rodusta

Olkoot tämä joululahjani muille harrastajille, toivottavasti näistä on edes jollekin iloa!

Kuinka pitää hevosmäärä aisoissa?

 Otsikon kysymys on varmasti monelle tuttu, mutta onko kukaan löytänyt siihen ratkaisua?

Monesti näkee harrastajien tuskailevan paisuvan hevosmäärän kanssa ja tunnistan ongelman itsekin. Kiva pieni talli onkin yhtäkkiä sadan hevosen suurtalli ja järkevä hevosmäärä vain haave. Osa talleistani on sellaisia joiden kanssa en ole edes harkinnut rajoittavani hevosmäärää, mutta osan kanssa se oli ihan oikea tavoite. Paino sanalla oli.

Cascade on varmasti viimeisin esimerkkki. Alun perin halusin tallin jossa on yksi tai kaksi oria ja kourallinen tammoja, ei missään nimessä kymmentä. Nyt siellä on 4+1 oria, 10 tammaa ja 4 varsaa kasvamassa. Osittain syytän morganien ahtaita sukuja, sillä on täysin mahdotonta löytää valmiiksi suvullisista alun perin kaavailemaani yhdistelmää. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain siitä, etten osaa hillitä itseäni nähdessäni kivoja hevosia.

Mutta mikä neuvoksi? Miten ihmeessä hevosmäärän saisi ihan oikeasti pidettyä järkevänä?

 Kirjoitin aiemmin kuinka haaveilen paluusta ravimaailmaan. Ravurien kanssa ongelma on kuitenkin se, että kisakalenterit olisi vähän pakko pitää jonkunlaisessa järjestyksessä ja ajan tasalla. Siihen en kuitenkaan pysty, tiedän sen kokemuksesta sillä juuri siihen vanha ravitallikin kaatui. Ainoa ratkaisu olisi pitää hevosten määrä järkevänä, mutta miten ihmeessä se tehdään? Sen kun keksisi.

Viimeaikaisia tunnelmia

 Motivaationi virtuaalihevosia kohtaan tuntuu jälleen kadonneen, eikä oikein mikään etene. Välillä tulee kyllä katseltua tallien sivuja ja pohdittua josko tekisi jotain, mutta pohtimiseen se yleensä jää. Hienosti alkanut porrastettujen järjestäminenkin kuihtui heti alkuunsa, tosin siitä ei varmaan pitäisi olla yhtään yllättynyt.

En silti jaksanut murehtia asiasta, sillä olen jo vuosia sitten todennut että parempi harrastaa silloin kun huvittaa ja muun aikaa olla murehtimatta pikseleistä. Siitä syystä en ole edes harkinnut uusia vastuutehtäviä, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi VRL:ssä jotain rekisteri- tai kalenterityötä tehdäkin.

Viime aikoina käydyt keskustelut virtuaalifoorumi Keskustassa ovat tosin pistäneet miettimään koko harrastusta uusiksi. Rotulisäysehdotuksen useampaan otteeseen hylkäämisen ihmettelyä varten perustettu ketju (Uudet rodut & VRL) meni lopussa ihan älyttömiin sfääreihin ja keskustelua onkin tullut seurattua aika epäuskoisella fiiliksellä. En itse osallistunut keskusteluun sillä en tunne voivani tuoda siihen mitään lisäarvoa, mutta seurannut olen tarkkaan. Eniten jäi ihmetyttämään omituisen voimakas reaktio VRL:n puolelta.

Jotain hyvää ehkä tästäkin toki seurasi, joskin tulevaisuus näyttää paremmin. "VRL - ehdotukset" -ketju on enemmän kuin tervetullut ja siellä linkitetty kysely rotujen ja värien lisäyksestä on toivottavasti alkua harrastajien mielipiteiden huomioon ottamiseen. Niinhän se loppujen lopuksi on, että VRL:n pitäisi olla olemassa harrastajia varten.

En nyt ala asiaa ruotimaan sen enempää tässä blogitekstissä. Sen verran ikävä fiilis näistä keskusteluista kuitenkin jäi, että kyllä ryhdyin tosissaan miettimään harrastustani ja VRL:n osaa siinä. Nykyinen virtuaaliharrastushan on todella tiukasti VRL:n ympärille sidottua varsinkin, kun VH-tunnuksetkin ovat kaikessa kisaosallistumisessa pakollisia. Toisaalta kilpailemisen osuus harrastuksessani on nytkin minimaalista.

Saisikohan tästä pientä boostia raviharrastuksen pariin palaamiselle? Sitä olen nimittäin pyöritellyt mielessäni tässä jo pari kuukautta.

Esittelyssä syksyn arabiostoksia

Syksyn lomani aikana sain pienen virtapiikin arabien suhteen ja pistin pystyyn ej- ja ostetaan -topikin Keskustaan. Ensin mietin että mitenköhän käy, mutta ilmoitus poiki lopulta varsin hyvän määrän uusia kasvatteja talliin. Myös muutamia ulkopuolisten kasvatteja eksyi ostohevosina laumaan. Tämän kuukauden postaus olkoon esittely näistä hevosista ja samalla ajttelin hieman avata sitä, että miksi juuri tällainen yhidistelmä tai hevonen. Aloitetaan vaikkapa niistä aikuisista ostohevosista. 

 

Ravenwood Ranch piti pientä tyhjennysmyyntiä ja pitihän sitä heti hyökätä apajille. Ensimmäisenä näistä haluan esitellä sen hevosen, joka pitkästä aikaa sai ihan tosissaan innostumaan: pitkäsukuinen domesticori F Shaqif. Isälinjapostausten kirjoittaminen on selvästi saanut minut kiinnittämään enemmän huomiota hevosten isä- ja emälinjoihin ja suurin helmi Shaqifissa onkin sen isälinja. Olen jo monesti kirjoittanut siitä kuinka ne hevoset, joita on oikeasti seurannut niiden eläessä, ovat tietyllä tapaa erityisiä. Niin on myös Shafiqin iii Alidaar el Amara's G, jota seurasin ihan "livenä". Tuttuja nimiä on aina kiva haalia sukutauluihin ja muistaakseni tämäkin ori on jollain hevosella jossain, mutta vasta Shaqif tuo sen ensimmäistä kertaa isälinjaan.

Kolmepolvinen domesticori Skyforge Jalal oli vähän heräteostos. Orin suvussa ei pistänyt varsinaisesti silmään mitään erityistä, mutta sivuja tehdessä huomasin että sen emän suku on minulle melko tuntematonta. Loppujen lopuksi jalostuksellisesti varsin loisto-ostos kuitenkin.

NA Pentoda oli huippuostos siitä huolimatta, että sen isä löytyy tallista. Yksipolvisille puolalaistammoille on iso tarve ja tässä sellainen on. Niin ikään yksipolvinen, mutta venäläinen NA Belianka tuo myös toivottua uutta verta muutenkin melko pieneen venäläislaumaan.

Viides ja toistaiseksi viimeinen ulkopuolinen kasvatti on Kidan Almas Arabiansista, yksipolvinen egyptiläistamma Milagros al Almas. Egyptiläisistä ei varsinaisesti ole pulaa, mutta en silti voinut vastustaa kun tarjolla oli täysin uutta verta oleva tamma.

Sitten niitä omakasvatteja. Orihaku tuotti varsin hyvää tulosta, mutta ei ihan sellaista mitä alunperin lähdin hakemaan. Eniten tarvetta oli tosiaan yksipolvisille puolalaistammoille sekä kaikenlaisille venäläisille, mutta näistä puolalaiset jäivät uupumaan. Haku on toki vielä käynnissä joten muutoksia voi tulla, mutta tätä kirjoittaessa talliin oli saatu vain yksi haetunlainen tamma ylempänä mainitun Pentodan lisäksi. Venäläisten osalta sen sijaan tuli täydennystä, joskin ei niin paljoa uutta suvuissa.

Uudet egyptiläisvahvistukset ovat kaksipolvinen ori Tamir al Qismat, pitkäsukuinen ori Aydin Nasir al Qismat ja kolmepolvinen tamma Jaiyana al Qismat. Tamirin kanssa arvoin sukupuolta pitkään, mutta lopulta siitä tuli ori. Tobiaszia ei löydy isälinjalta ja toisaalta vaikka emä on jäänyt aiemmin käyttämättä, saan siitä kyllä tammajälkeläisen koska tahansa. Aydin Nasirin kohdalla ei tarvinnut kauaa harkita mikä siitä tulee. Pitkäsukuisia tammoja tallissa on ollut kyllä pidempäänkin, mutta ensimmäistä pitkäsukuista oria juhlittiin vasta pari vuotta sitten (selasin muuten juuri blogia ihmeissäni, koska olin ihan varma että kyseisen orin saapumisesta oli korkeintaan vuosi aikaa ja syntymäaika on vaan merkitty aiemmaksi. No ei ollut.). Tässä on nyt vihdoin sitten toinen pitkäsukuinen ori. Jaiyanasta taas tuli tamma siksi, että halusin sen emälle ns perillisen talliin. 

Domesticien kanssa yleensä lähtee mopo käsistä, mutta tätä postausta kirjoittaessani niitä on kuitenkin vain kolme kappaletta! Domesticeille ei varsinaisesti ole tarve, mutta jos kivoja oreja tarjotaan niin minkäs teet. Kaikki kolme ovat tammoja ja kolmepolvisia: Nabeelah al Qismat, Sabriyah al Qismat ja Tara al Qismat. Kaikkia yhdistää niinikään se, että emät ovat vähän käytettyjä ja orien sukua ei ihan hirveästi löydy. Loistavia yhdistelmiä siis lähteä jalostamaan pidempiä sukuja tunnetumpisukuisten rinnalle.

Sitten puolalaiset. Etsinnässä oli tammoja ja kaksipolvinen ori. Toistaiseksi on löytynyt se kaksipolvinen ori ja yksi tamma, tämä yksipolvinen. Seweryn al Qismat sopiikin suvullisesti meidän kaikille kaksipolvisille tammoille. Renia al Qismat taas on hyvä lisä yllättävän lyhyeen yksipolvisten tammojen listaan ja samalla perillinen emälleen Renatalle, joka on meidän ensimmäisiä puolalaisia.

Venäläisten osalta saalis oli yksi ori ja kolme tammaa, mutta mitään suvullisia ihmeitä ei tapahtunut. Ionic pelasti tässä kohtaa, mutta koska Ionicissa ei erityisemmin linjojen kanssa pelata niin samoja nimiä löytyy kaikilta. Eipä tuo mitään, onpahan enemmän motivaatiota kehittää niitä omia linjoja kun on hevosia odottelemassa sopivia kumppaneita - ainakin teoriassa. Venäläisten laumaan liittyivät ori Taras al Qismat sekä tammat Faina al Qismat, Selena al Qismat ja näistä kaksipolvisista poikkeava yksipolvinen Yelena al Qismat, jonka Majorithystä löytynyt isä tuo hieman uutta verta porukkaan.

Kaiken kaikkiaan 12 kasvattia tässä rytinässä sekä muutama uusi ostohevonen. Lisää on vielä suunnitteilla, kunhan ehdin paremmin tutustua myöhemmin tarjottuihin oreihin. Tämän vuoden kasvattilista näyttää kuitenkin jo varsin hyvältä, ainakin pariin viime vuoteen verrattuna.

Porrastetut - helppoa kisanjärjestämistä

 Porrastetutu kisat ovat olleet olemassa jo pitkään, tarkemmin vuodesta 2007. Tästä huolimatta en ole koskaan tutustunut porrastettuihin sen tarkemmin ja oikeastaan vain pari kertaa harkinnut, että pitäisikö alkaa kisata porrastettuja. Tähän tuli kuitenkin muutos kesäkuussa, kun Sirpa huuteli askellajikeskustelussa porrastetuille järjestäjiä. Sirpan kuvauksen perusteella homma vaikutti yksinkertaiselta ja päätin vihdoin kokeilla kisojen järjestämistä.

Kyllä kannatti.

Porrastettujen järjestäminen on hurjan helppoa, sen kun pistää lomakkeeseen päivämäärät ja ruksaa listasta halutut luokat. Sivu jopa säästää pohjan lähettämisen jälkeen, joten useampien kisojen järjestäminen kerralla on helppoa. Ainoana miinuksena toki se, että päivämäärät pitää muuttaa aina manuaalisti. Itse laitoin kuitenkin kuukauden verran kisoja menemään kerralla, joten se on vain kertaluontoinen ongelma.

Niinpä Rainmaker Miniatures on ryhtynyt ahkeraksi kisanjärjestäjäksi! Tallilla on tässä kuussa järjestetty ARJ ajoluokkaporrastetut joka päivä ja toivon saavani jatkettua tätä perinnettä pysyvästi. Muiden osalta laiskuus on vielä vienyt voiton, mutta kai sitä vaikkapa ranchille näpyttelisi samalla vaivalla kisoja kuukaudeksi eteenpäin myös.

Enpä olisi uskonut että sekin päivä nähdään, kun minusta tulee aktiivinen kisajärjestäjä.

Osallistuminen sitten. Sekin on tehty kohtuullisen helpoksi, VRL tarjoaa suoraan kisalistat jotka copypastetaan sivuilla olevaan lomakkeeseen ja painetaan osallistu. Kuulostaa helpolta?

Ongelmana on kuitenkin se, että kerralla ei kannata osallistua liian monen päivän kisasarjaan. Hevonen voi osallistua oman tasonsa lisäksi yhtä ylempään joten jossain vaiheessa hylkyjä alkaa tulla.

Toinen - ja suurin - ongelma on saada ponit siihen kuntoon, että niillä voi edes osallistua. Porrastetut vaatii ikääntymisen hevosen profiiliin ja enhän minä niitä ole koskaan viitsinyt laittaa, kun en kerran porrastetuissa kisaa. Ratkiriemukasta alkaa näin jälkikäteen laittamaan ikääntymisiä kuntoon noin 130 minille, puhumattakaan mahdollisista muiden lajien potentiaalisista porrastettujen kilparatsuista. Yritin alussa hakea vaikka mitä porsaanreikää ikääntymisten laittamiseen ennen pelkkään copypasteen sortumista, joten nyt minulla on tallissa 232-vuotias poni!

Jonkun verran minit ovatkin jo porrastettuja kilpailleet. En kuitenkaan jaksa enkä viitsi enkä edes muista hoitaa osallistumisia päivittäin, joten kilpailu on hidasta. Onpahan kuitenkin kilpailua.

Tässä postauksessa tosiaan käsitellään porrastettuja vain ARJ:n kannalta, muihin lajeihin en ole jaksanut toistaiseksi suoda ajatustakaan. Täytyy kyllä nostaa hattua Taciturnille siitä että saatiin porrastetut ARJllekin! Tiedä vaikka meillä joskus olisi ARJ-laatiskelpoisia minejä.