perjantai 5. joulukuuta 2014

Kantakirjatuloksia ja muita tilannepäivityksiä

Pitkästä aikaa blogikirjoittelua! Monesti olen aiheita kyllä pohdiskellut, mutta toteutus on sitten vaan jäänyt. Aloitin vajaa kuukausi sitten opiskelun unelma-alalleni, joten on varmaan sanomattakin selvää että koulu vie tällä hetkellä sen ensimmäisen paikan. Flight Risingiin olen myös edelleen onnellisesti koukussa.


Mutta sitten asiaan. Ihan ensimmäiseksi haluan esitellä yhden panostusponeistani, joka käväisi marraskuisessa ponikantakirjan ylimääräisessä tilaisuudessa ja palasi kotiin ykköspalkinnon kera! Herra nappasi komeat 85 pistettä, ollen näin tilaisuuden toiseksi paras pisteidenhaalija. Ihailkaa siis tekin Danielia! (Ikaroksen kuvilla kulkee varmaan puolet virtuaalimaailman nyffioreista mutta minkäs teet. Kerran näin orin livenä ja olihan se hieno.)


Ikaros ELMA-messuilla Hippoksen eliittinäyttelyissä
© TK



Muuten ei juurikaan ole tullut virtuaalihevosten kanssa touhuiltua. Ennen koulun alkua yritin parhaani mukaan saada mahdollisimman monen yksityisen sivut uusittua (Daniel hyvänä esimerkkinä uusista sivuista), mutta sekin touhu kyllä jäi koulun alettua.

Kovasti kyllä toivon, että joulu "lomalla" ehtisin virtuaalihevosiakin ajatella. Lähden jouluksi pohjoiseen töihin joten ensimmäinen yksinäinen joulu luvassa - eiköhän sitä työnteolta riitä aika virtuaaliselle elämällekin.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Voihan peliaddiktio

Hyvällä mallillahan tässä jo oltiin ranchin kanssa, yksityisten kanssa touhuilin sitä sun tätä ja minitallillekin suunnittelin kaikkea. Sitten tuli Troya mainostamaan Flight Risingin rekisteröitymisikkunaa. Ajattelin että no kai tätä voisi vaikka kokeilla ja tein tunnuksen. Eipä siinä sitten kauaa kestänyt kun naps, koukussa.

Siihen tämä viikko onkin sitten ihan tosissaan mennyt, Flight Risingiin. Juuri mitään muuta en ole tehnyt, jopa hevostalli.netin seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Pahoittelut tästä kaikille joihin tämä vaikuttaa, yritän päästä edes joskus tästä peliaddiktion suosta pois.

Tämän takia en pelaa minkään maailman woweja tai muita sen tyyppisiä pelejä... =_=


Tässä kuitenkin nätti lohikäärme:



maanantai 29. syyskuuta 2014

Ensiesittelyssä Wolf Creek Ranch!

No tätä päivää on odotettu! Vihdoin ja viimein olen saanut valmiiksi projektin, joka on istunut ajatustasolla varmaan jo muutaman vuoden ja virallisesti lähtenyt toteutumaan viime vuoden marraskuussa.

Kyseessä on nimittäin Wolf Creek Ranch - talli, joka painottuu westernratsuihin ja askellajiratsuihin.

Onhan talli vielä aika kesken, mutta pääasiat ovat valmiina. Hevoslistat ovat tietty aika surkean näköiset, varsinkin tuota tällä hetkellä yksinään nököttävää appaloosaa käy sääliksi, mutta jossain oli pakko oikaista. Alunperin hevoslistoilla oli jo valmiina sivuja odottamassa iso kasa hevosia, mutta ne oli pakko poistaa ihan sen takia että talli valmistuisi joskus. Kovasti on nimittäin harmittanut katsella hienoja myynnissä olevia hevosia ja todeta, ettei keskeneräisellä tallilla viitsi lähteä tarjousta tekemään.

Listoilta tosiaan puuttuu vielä todella paljon hevosia. Niitä tuleekin lisää aina sitä mukaa, kun saan sivuja tehtyä. Tällä hetkellä myös osalla olemassaolevista hevosista on sivut hieman kesken, sillä laiskuus voitti enkä jaksanut ihan jokaisen kisakalenteriakaan päivittää...

Tulossa olevia rotuja voisi kuitenkin listata, jos jotakuta kiinnostaa:
- Buurinponi
- Kalliovuortenhevonen
- Mangalarga
- Missouri Foxtrotter
- Perunpaso
- Paso fino
- Quarter
- Paint
- Spotted Saddle Horse

Nämä nyt ainakin! Lisäksi tulee lisää friisiläisiä, morganeita, tennessee walkereita, appaloosia ja saddlebredeja - kaikki odottajat kun eivät vielä ole listoilla.



Lisäksi esitellään myös sisartalli Susijoen Suomenhevoset, joka avasi ovensa virallisesti jo kesällä. Westernsuomenhevosia Yhdysvalloissa - koska joskus tekee mieli todeta että "tää on vaan virtuaalimaailma" ja tehdä jotain normaalista poikkeavaa.

torstai 4. syyskuuta 2014

Sukututkimuksen tekoa

Pidemmän aikaa olin jo haaveillut ihan omasta panostusarabialaisesta ja kesäkuussa se sitten syntyi! Aamir Khlassik al Qismat on oma kasvattini, joka muiden yksityisteni tavoin yrittää olla tarinapainotteinen ja tavoitteellinen jopa laatiksiin saakka.

Suku Legolla onkin pidemmän puoleinen, joten sain eräänä päivänä hienon älynväläyksen tehdä herralle ihan koko suvun kattava sukuselvitys. Sitä päätöstä tuli kyllä kirottua aika monta kertaa niinä tunteina, joita sukutaulun vääntämiseen uhrasin.

Tänään se sitten vihdoinkin valmistui! Niin silmät ristissä tuli kyllä tehtyä etten ole ihan varma siitä onko kaikki varmasti niin kuin pitää. Täytyy joskus hieman levänneenä ottaa pieni tarkistuskierros sen syövereihin.


Siinä koodeja näpytellessäni sain moneen kertaan todeta, että tämä nimi on tullut vastaan jo monta kertaa. Lopputulosta katsellessani tulinkin siihen tulokseen, että pelkästään tätä Legon laajennettua sukutaulua tarkastelemalla pystyy kertomaan aika paljon arabialaisen virtuaalihistoriasta.

Legon suku on alusta asti täynnä vanhoja nimiä, sillä jo ensimmäisen kolmen polven sisältä löytyy Dahabulaisia ja yksi SFM-hevonen. Kokonaisuudessaankin suku on suorastaan pelkkää vanhojen nimien leikkikenttää: Dahabu, SFM, KWB, Sunrise, Waterfall, Greymask, Wall's, Metsälä...

Sukua kun tarkemmin tutkii, niin heti sieltä kyllä pistää silmään tiettyjen nimien kertautuminen useampaankin kertaan. Paithan, Symphony, Sunflower's Al Sheikh ja Olympos Campiglion varsinkin tuntuivat hyppivän silmille lähes koko ajan. Aikoinaan olikin hyvin yleistä, että ne suositut hevoset jättivät useita jälkeläisiä (kymmenistä tosiaan puhutaan) ja näin ollen tietyt nimet näkyvät sukutauluissa nykypäivänäkin.

Ennen ei myöskään kaihdettu sukujen erilaista pituutta. Ehkä parhaita esimerkkejä on emän puolelta löytyvä Farr Spicee, jonka isän KWB Sumuqanin suku jatkuu pidemmälle, mutta emä Mojave Queen on evm-sukuinen. Menestyneestä orista haluttiin varsa, eikä tammojen valinta tuntunut olevan niin pilkuntarkkaa kuin nykyään.

Tätä sukua katsoessa näkee myös heti, minkälaista kilpailutyyliä aikoinaan arvostettiin. Näyttelyt olivat Se Juttu, ja kantakirjattu muotovalio oli heti laadukkainta jalostustavaraa. Onko siis ihmekään, että suurin osa Legon sukulaisista on vähintäänkin kantakirjattu. Kilpailutuloksia ei hevosilta juurikaan löytynyt ja kilpailulajien laatispalkinnot ovat harvinaisia. Itse asiassa vasta kuudennesta polvesta löytyy ensimmäinen lajilaatispalkittu hevonen (pidemmällä tosin yksi YLA-palkittu).

Mielenkiintoista oli myös huomata suvussa olevan hevosia, joiden eloa olen itse seuraillut. Pyörin harrastukseni alkuaikoina lähinnä omissa piireissäni, joten kaikki ns. vanhat nimet eivät ole minulle läheisesti tuttuja. Siksi minulle onkin aina erikoista bongata suvuista hevosia, joita muistan ihailleeni niiden ollessa elossa.

Monipuolisuudesta Legon sukua ei voi myöskään syyttää, löytyy sieltä nimittäin useampi expage-hevonenkin!

torstai 7. elokuuta 2014

Minivauvoja maailmalle

Tämä on jo sen luokan saavutus, että se ansaitsee ihan oman blogitekstinsä!


Pidemmän aikaa olin jo miettinyt, että Rainmakerin kanssa pitäisi saada jotain aikaan. Noh, vihdoin ja viimein tällä viikolla saatiin tallille kesäkuosi ylle (oli jo aikakin..) ja sen kunniaksi kehittelin kahden aikaisemmin keväällä syntyneen kodittoman kasvatin lisäksi kolme varsaa ihan myyntiin saakka. Nyt joukossa oli jopa tallin ihka ensimmäinen shettiskasvatti! Sitten olikin aika laittaa myyntitopikki pystyyn ht.nettiin ja toivoa parasta. Suureksi hämmästyksekseni kaikki viisi varsaa saivat kodin saman illan aikana!

Varsojen nimiin tuli tällä kertaa käytettyä ehkä vähän liikaakin aikaa. Kehuja saivat silti nekin, joten ei tässä voi kuin olla tyytyväinen. Lisäksi pari suosikkinimeäni eivät ilmeisesti menneet näille varsoille käyttöön, joten voin ne napata hyvällä omallatunnolla kotiin jääville kasvateille.

Ulkoasu sai hurjasti kehuja, eikä syyttä. Hämärästi muistan kun aloin jälleen hiljaiselon jälkeen innostua Rainmakerista ja rupesin pohtimaan ulkoasun vaihtoa. Jasny sitten totesi että hänellä olisi idea, kiinnostaisiko nähdä. No kyllähän se kiinnosti ja tulos olikin sitten mitä mahtavin! Aluksi en ollut ihan varma siitä miten tämäntyyppinen ulkoasu toimisi käytännössä, mutta hyvin pian se vaihtui siihen että nyt en voisi edes kuvitella tallille mitään muuta ulkoasua. Tämä liikkumattomalla taustalla varustettu läpinäkyvä kokonaisuus tulee neljän eri vuodenaikateeman kera - omat värimaailmat siis keväälle, kesälle, syksylle ja talvelle!

Tästä intoutuneena pitääkin kehitellä kotiin jääviä kasvatteja ja alkaa vähitellen saamaan sukujen pituuksia eteenpäin. Minien kanssa on vain se ongelma, että kasvattajia on todella vähän - ei sentään aivan olemattomasti. Pitäisiköhän tästä nyt innostua oikein kunnolla ja alkaa pyrkiä samanlaiseen asemaan kuin Hawalla on saddlebredien kanssa. Pienemmällä mittakaavalla tosin, saddlebredien menekki kun on suorastaan huimaa verrattuna miniatyyreihin.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pohdintaa ARJ:n ylläpitotaipaleesta

Innostuinpa tässä siivousta vältellessäni lueskelemaan vanhoja blogitekstejä aluksi muiden blogeista ja sitten omastani. Huomio tottakai kiinnittyi sekä minun että Jasnyn blogeista löytyviin ARJ:ta koskeviin postauksiin. Tämä blogiteksti onkin nyt pientä pohdintaa ja omien ajatusten selvittelyä aiheesta nimeltä Askellajijaos. Tekstissä tuskin on päätä tai häntää, mutta haluankin selvitellä vähän omia tunteitani asian tiimoilta.

Teksti saattaa sisältää porsaan mentäviä reikiä, sillä muistikuvani kaiken tämän ajalta eivät ole ihan kirkkaimmat.


ARJ vaihtoi ylläpitäjää Tijuanalta ja Heidi M:ltä minulle ja Jasnylle toukokuussa 2011. Itse olin aika aloittelija lajin parissa ja lähdinkin mukaan vähän epäröiden ja aika pitkälti Jasnyn innostuksesta/painostuksesta. Olin omistanut issikoita aikaisemmin ja lisäksi olin ryhtynyt tutustumaan myös saddlebredien maailmaan. Jasny taas oli kasvattanut saddlebredeja jo pidempään ja toiminut myöskin ARJ:n kalenteripäivittäjänä ennen tätä "ylennystä".

Varsinkin minulle edessä oli aika paljon uuden opettelua. Saddle seat oli minulle ihan hepreaa tullessani ja myönnän ihan avoimesti etten tajunnut siitä hölkäsen pöläystä alkuvaiheissa. Ahkera googletus ja asioiden opettelu kuitenkin selkeytti asioita huomattavasti ja nyt sadse lukeutuukin suosikkilajeihini. Alussa oma vahvuuteni oli juurikin issikkaluokkien puolella, joten Jasnyn sadse-tuntemus tasapainotti hommaa hyvin.

Ihan alkajaisiksi otimme sivujen sisällön suurennuslasin alle ja kävimme läpi tekstit sekä säännöt. Toteutimme muutamia sääntöuudistuksia ja rajoituksia, mutta suurimmilta osin jaos jatkoi toimintaansa entisellään. Siitä se kaikki sitten lähtikin.


Hevostalli.netiin alkoi ilmestyä erinäisiä askellajiratsastukseen liittyviä keskusteluja. Ihmiset pohtivat lajin tulevaisuutta, lajia povattiin täysin kuolevaksi ja mietittiin missä kaikessa on vikaa. Minun on hyvin vaikea suhtautua tähän asiaan neutraalisti, sillä pelkkä vanhojen aiheeseen liittyvien keskustelujen ja blogimerkintöjen lukeminen saa edelleen veren kiehumaan ja kymmenmetrisen elimen kohoavan otsasta ylöspäin.

Htnetiin ilmestyi topikki nimeltä Askellajiratsastus - kuoleva laji? Sekä sen jatko-osa. Siitä se hillitön paskamyrsky sitten lähtikin, ensimmäinen muttei viimeinen. Meidän oletettiin olevan ajatustenlukijoita, meitä syytettiin vanhojen sivujen ulkomuodosta (edellisten ylläpitäjien tekemän, huom), meitä vaadittiin tietämään lajista kaikki mitä tiedettävissä on ja ymmärtävän myös se, ettei lajia harrastavilla ole minkäänlaista mielenkiintoa tutustua lajiin ARJ:n sivuja pidemmälle. Yritimme perustella kantaamme ja kulisseissa ihmettelimme, miksi kimppuumme yhtäkkiä hyökättiin näinkin räikeästi ja monelta taholta.

Monessa rakennearvostelua koskevassa keskustelussa ihmiset jaksavat aina kailottaa kuinka tuomareilla ei voi olettaa olevan IRL-rakennetuntemusta tai muutenkaan rajatonta tietoa rakenteista. Meiltä on kuitenkin alusta asti odotettu juurikin IRL-kilpailutuomarin lajituntemusta.

Noh, tämän seurauksena ARJ:n sivut uudistuivat nykyiseen muotoonsa. Lajiesittelytkin saatiin ja oikein videolinkkeineen ja hetken aikaa ihmiset olivat tyytyväisiä. Sen jälkeen ihmiset löysivät kuitenkin seuraavan kohdan johon tarttua.


Sekakisaaminen on se ainoa aihe, jonka kanssa olemme Jasnyn kanssa aina halunneet vetää mahdollisimman realistista linjaa. Asiasta on väännetty kättä lukemattomia kertoja, olemme perustelleet kantaamme miljoona kertaa ja jopa esimerkein mutta meno jatkuu vieläkin.

Sekakisaamiskieltoamme on havainnollistettu muun muassa ARJ:n omassa (hyvin hiljaisessa...) blogissa. Olemme perustelleet miksi ARJ:n linja on tämä ja huomauttaneet, että "tämä on vaan virtuaalimaailma" -kommentin hengessä olemme tehneet tiettyjä myönnytyksiä. Silti asiasta vähän väliä saa keskustella joko julkisesti tai ei-niin-julkisesti. Ihmiset ilmeisesti haluavat edelleen joka ikisessä olemassa olevassa laatiksessa ykköspalkittuja hevosia - me emme Jasnyn kanssa näitä ymmärrä. En itse vain osaa arvostaa KRJ-I, ERJ-I, VVJ-I ja ARJ-I -palkittua hevosta juurikin moneen kertaan selittämiemme seikkojen vuoksi - hyvä, rodunomainen askellajiratsu ei vain voi olla hyvä kouluratsu.

Olemme itse asiassa niin lopen kyllästyneitä vääntämään tästä asiasta, että olemme tehneet puolitosissamme päätöksen. Mikäli sekakisausrajoista vielä kerran nousee suurempi haloo ja ihmiset edelleen vänkäävät vastaan perusteluistamme huolimatta, otamme käyttöön raivorealistisen linjan. Sen jälkeen joka ikiseen sadseluokkaan tulee IRL-kilpailujen mukaiset roturajoitukset ja pienintäkään merkkiä sekakisaamisesta ei hyväksytä. Kyllä, juuri näin kyllästyneitä asiaan olemme.


Eikä siinä vielä kaikki. Jonkin aikaa menikin aika rauhallisesti, ARJ ja laatis pyörivät omalla painollaan. Sitten VRL alkoi heräillä ja mekin aloimme toivoa, että joko vihdoin ne jaoksetkin pääsisivät VRL:n alle. Mitä vielä, siitä alkoi uusi myräkkä.

ARJ:n järjestettyjen kilpailujen sun muiden aktiviteettien määrää on aina jaksettu kritisoida - kaikista kärkkäimmin juurikin sellaisilta tahoilta, jotka eivät lajia harrasta ja jopa myöntävät etteivät siitä mitään tiedä. Heillekin olen kärsivällisesti jaksanut selittää mikä on ARJ:sta kiinnostumisen lähde ja millä tavalla koko jaos pyörii. Silti vain ei mene perille.

ARJ:ta on suorastaan mahdotonta verrata muihin jaoksiin ja yrittää pakottaa samaan muottiin. Askellajiratsastus on lajina täysin riippuvainen askellajiroduista. Ja jos et ole kiinnostunut askellajiroduista, miksi olisit kiinnostunut askellajiratsastuksesta? Tämän lajin kanssa se kipinä lähtee ehdottomasti sieltä omasta kiinnostuksesta askellajirotuja kohtaan. On täysin turhaa yrittää viekoitella ihmisiä lajin pariin, sillä ihmiset täytyisi saada kiinnostumaan niistä lajissa käytettävistä roduista. Ja koska muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lajissa kilpailevat rodut ovat harvinaisia, voiko moista kiinnostuksen määrää ihan oikeasti edes odottaa?

ARJ on aina ollut ja tulee aina olemaankin pienten piirien laji. Harvinaisille on hyvin yleistä, että kourallinen ihmisiä omistaa kymmenittäin hevosia. Jos yksikin tällainen ihminen taukoilee, se näkyy heti lajin kilpailu- ja osallistujamäärissä. Ihmisiä on kuitenkin mahdotonta pakottaa kiinnostumaan tietyistä roduista. ARJ on loppujen lopuksi toiminut vallan mainiosti jo pidemmän aikaa pienellä harrastajamäärällä, emmekä ylläpidon näkökulmasta ole olleet missään vaiheessa huolissamme tilanteesta.


ARJ:ta on aina arvosteltu ja ikävä kyllä se arvostelu on lähes poikkeuksetta hyvinkin hyökkäävää ja syyttävää. Kahden käden sormetkaan eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun olemme Jasnyn kanssa olleet jo heittämässä hanskat tiskiin, sormi delete-napilla hävittämässä ARJ:n täydellisesti. Totuushan on, että emme ole pitkään aikaan saaneet kuin hyvin hetkellisesti edes jonkinlaista iloa siitä, että pyöritämme jaosta. Sontaa tulee niskaan joka suunnasta teimme sitten mitä vaan tai olimme tekemättä - aina se menee kuitenkin väärin. Väkisinkin sitä alkaa miettiä että onko ihmisillä todella näin paljon hampaankolossa meitä vastaan - kaikesta näistä asioista meuhkaaminen alkoi vasta ylläpitomuutoksen jälkeen.

 Järjellä jos ajattelee niin olisimme luovuttaneet jo ajat sitten, vaan sitä hetkeä ei vielä ole tullut. Ainakin tämän jaoksen pyörittäminen on kasvattanut omaa pinnaa, sillä sitä tässä hommassa on vaadittu ihan tolkuttomasti.



Noh, siinä hieman ajatustenpurkua menneestä. Tämän tekstin punainen lanka katosi jo siinä vaiheessa kun tosiaan luin niitä vanhoja keskusteluja, joten jälki on mitä on.

ARJ ei kuitenkaan luovuta, ainakaan vielä. Olemme pohtineet tiettyjä uudistuksia ja tarkennuksia ja ajatuksena olisikin jossain vaiheessa pistää jälleen kerran sivujen sisältöä uusiksi. Oma tilanteeni on kuitenkin se, että kesätyöt vievät suuren osan ajastani ja jaksamisestani joten en tiedä koska tämä tulee tapahtumaan. Eiköhän vanhalla pärjätä kuitenkin ainakin siihen asti, kunnes joku keksii aloittaa seuraavan "keskustelun" aiheesta sukupuuttoon kuoleva laji nimeltä askellajiratsastus.

torstai 15. toukokuuta 2014

Virtuaalisten arabien synkkä alkuvuosi

Elän itse ihan vakituisesti horroksessa virtuaalihommien suhteen ja touhuilen lähinnä sitä mitä huvittaa, silloin kun sattuu huvittamaan ja sen verran kuin jaksaa. Viime aikoina kaikki kiinnostus on ollut täysin minien parissa, olen jopa useamman tuontiponin saanut ihan itse kehiteltyä.

Vaikka nyt kuinka olenkin mineihin rakastunut, on arabialainen nyt ja aina se ykkösrotuni. Siispä en voi jättää huomioimatta viime aikojen varsin ikäviä tapahtumia. Tämän vuoden puolella jo kaksi merkittävää kasvattajaa, Shyalian Päivie ja Widin shonna, ovat lopettaneet harrastuksen. Virtuaalimaailma on menettäny kaksi kasvattajaa, jotka ovat rodun eteen tehneet töitä ja ennen kaikkea ymmärtäneet, kuinka tärkeää rodun historian säilyttäminen on.

Arabialaisten tilanne on nyt sellainen asia, mistä voisin vaahdota vaikka loputtomiin - varmasti tulevaisuudessa on tulossa lisää blogitekstejä aiheesta. Olen jo oikeastaan koko kevään purkanut tuntojani Jasny-paralle aiheesta, sillä synkkäähän tämä on. Arabikasvattajia ei koskaan ole ollut paljoa, mutta tilanne tuntuu vain synkkenevän.


Ehkä sitä pitäisi itsekin hieman aktivoitua taas arabien kanssa. Monesta muustakin syystä kuin laiskuudesta olen näiden kanssa pitänyt hieman hiljaiseloa, mutta tilanne tästä tuskin tulee muuttumaan. Milläköhän sitä saisi markkinoitua arabeja suuremmalle yleisölle, ja kaiken lisäksi niitä (monelle jo kirosanan asemassakin olevia) "kammottavia" domesticeja, jotka sisältävät leijonanosan rodun virtuaalisesta historiasta.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kevät saapui Rainmaker Miniaturesiin

Eiköhän sitä jo vihdoin voisi sanoa kevään tulleen, kun alkaa päivällä olla jo tosi lämmintä vaikka yöt mennäänkin pakkasella eikä kaikki lumikaan ole lähtenyt. Parisen viikkoa olen tätäkin jo pohtinut mutta nyt vasta oli aikaa hoitaa asia kuntoon.

Saanko siis esitellä Rainmaker Miniaturesin kevätvärit! Tähän ihastuttavaan ulkoasuun sisältyy joka vuodenajalle oma taustakuvansa ja värimaailmansa.


Pieni kipinä on tässä vapaapäivien myötä iskenyt edistää asioita minitallin kanssa. Uusia tuontiponeja sain kehiteltyä ja lisääkin olisi tulossa. Pian olisi tarkoitus suunnitella myös hieman kasvatteja sekä myyntiin että omaan laumaan kasvamaan.

Pitäisi taas tehdä pientä kartoitusta miniharrastajista, tuntuu siltä että niitä kyllä on mutta en vain ole löytänyt kaikkia minien omistajia.