Qismatin suunnalla näkyy jälleen elonmerkkejä. IRL-elämäni on tullut kiireisemmäksi, mutta vähentyneellä nettiajalla on jännä vaikutus innostuneisuuden kasvamiseen. Viime päivinä olenkin väsäillyt hevosille sivuja ja tehnyt erinäisiä pikku päivityksiä sivustolle. Vielä pitäisi urakoida hevoslistaukset kuntoon ja sivuttomia hevosiakin löytyy.
Mutta se siitä. Uusia hevosia esittelen myöhemmin, nyt on hieman asiatäytteisemmän postauksen vuoro.
Suureksi yllätyksekseni hevostalli.netissä on viime aikoina näkynyt yhä enemmän asiallista keskustelua aiheista ainaisten myynti-, osto- ja ruinaustopikkien sijaan. En nyt muista mistä topikista bongasinkaan pohdintaa kasvatuksen tavoitteista, mutta ajattelin tässä postauksessa pohtia hieman omia tavoitteitani arabialaisten kasvatuksessa.
Voisihan sitä vain kasvattaa hevosia ilman minkäänlaista päämäärää ja antaa sivuilla keikkua sen "tavoitteenamme on kasvattaa terveisiä ja hyväluonteisia hevosia käyttöön ja näyttöön" -tekstin, joka taitaa itse asiassa meiltäkin löytyä. Olen itse kuitenkin huomannut, että tästä hommasta saa hauskempaa ihan oikeilla tavoitteilla.
Meillä Qismatissa on jo pitkään ollut tavoitteena saada teetettyä kolmipolvinen egyptiläisorivarsa, jonka suvusta löytyy ainoastaan meidän kasvattejamme (kolmannen polven evm-sukuisia lukuunottamatta tietenkin). Sen saavutettuamme voikin sitten ruveta suunnittelemaan neljännen, viidennen, kuudennen jne. sukupolven kasvatteja.
Tämähän sai alkunsa jo kauan sitten, kun ostin Erotikaan ja vähän myöhemmin Eran. Sen aikainen arabien tilanne oli se, että domesticit jyräsivät ja muiden verilinjojen edustajat tuntuivat olevan kiven alla. Niinpä päätin teettää ihan itse omista hevosistani Erotikaalle sulhasen. Noh, projekti on edistynyt suorastaan naurettavan hitaasti ja sillä väliin pidempisukuisia egyptiläisiä onkin alkanut jo ilmestyä, mutta en siltikään tahdo luopua siitä. Kateellisena aina seurailen esimerkiksi Ionicin hienoja hevosia, joiden suvuissa on vain Ionicin kasvatteja. Minäkin tahdon sellaisen!
Ihan viime päivinä tähän projektiin tuli myös toinen osa; kolme sukupolvea omaava puolalainen meidän hevosista. Puolalaisten tilanne tuntuu olevan vähän sama kuin egyptiläisten aikoinaan, vaikka puolalaisia onkin määrällisesti aika paljon. Virallisesti projekti hyppäsi vauhtiin tänään, kun sain tehtyä sivut ensimmäiselle toisen polven qismatlaiselle.
Nyt voin siis sanoa, että meidän kasvatuksessa on ihan oikeasti tavoitteita. Siinä sivussa tulee toki teetettyä muitakin hienoja hevosia, eikä nykyisen verilinjojen muodissa olon myötä se "vanhojen sukulinjojen säilyttäminen" ole ollenkaan tyhmä tekstinpätkä. Domesticien aliarvostuksesta kirjoittelen kuitenkin myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti