Jo pidemmän aikaa olen puhunut, etten oikeastaan pidä puoliverisistä ollenkaan. Silti minulla on näitä ollut yksityisenä kolme; Roki, Hazard ja Milo. Nyt sitten menin hankkimaan neljännen, fwb-ruuna Henryn.
Alegresta Henry pisti silmään kivan nimen vuoksi. Siitä se oikeastaan lähti, huomasin pohtivani millainen ruuna voisi olla ja huomasinpa kerran jopa etsiväni sille sopivia kuvia. Olihan siitä sitten pakko tarjota ja niin joukkoon liittyi neljäs puoliverinen.
Pidemmän aikaa olen jo ponista haaveillut ja paria sillä silmällä katsonutkin. Aiemmin minua todella harmitti, kun eräs poni josta tarjosin vietiin aivan nenäni edestä. Eipä harmita enää, sillä löysin sitäkin ponia täydellisemmän tapauksen.
Saanen siis esitellä yksityisten ensimmäisen ponivahvistuksen, ratsuponiori Napin. En edes muista miksi eksyin kasvattajan topikkia ht.netistä lukemaan, mutta myytävien sivuilta bongasin heti pienen, nätin kultaisen ponin. Pitkän aikaa mietin ja haaveilin ja kun ponia ei oltu myyty, päätin vihdoin tehdä tarjousta.
Tähän väliin haluaisin myös sanoa, että ei kannata hankkia ratsuponia. Nappi on nyt jo toista kertaa hylätty rekisteristä siksi, että rekisterityöntekijä ei tunnu omaavan näkökykyä. Aluksi poni hylättiin siksi, ettei polveutumista voitu tarkistaa erään kolmannen polven hevosen vanhempien sivujen toimimattomuuden vuoksi. Ihan ymmärrettävä syy, mutta sukutaulun yhteydestä kuitenkin löytyi linkki laajempaan sukutauluun. Toisen kerran poni hylättiin sen takia, että tästä kuusipolvisesta sukutaulustakin löytyi ratsuponi, jonka sukulaisten sivut eivät toimi eikä polveutumista voi selvittää. Jälleen ihan ymmärrettävä syy, mutta mikäli sen verran viitsisi vaivautua käyttämään silmiään että rullaa sivua alas asti, olisi ne loputkin sukulaiset löytyneet selvitettyinä. Mikäli poni vielä kolmannen kerran hylätään rekisteröijän sokeuden vuoksi, se on sitten siinä. Elämässäni on muutenkin tarpeeksi stressiä, että kyllä alkaa kaikki tällainen ylimääräinen turha työ (sukulaisten rekisterinumeroiden kaivelu useampaan kertaan yms) ottaa päähän ihan tosissaan.
En ilmeisesti voi lopettaa tätä hevosten keräilyä, sillä parhaillaan väsään jälleen uudelle yksityiselle sivuja. Tällä kertaa kyseessä on sentään ihan itse kehittelemäni tuonti, cremello lusitano-ori. Sivuja en vielä viitsi julkistaa, sillä ne ovat hieman kaaoksen vallassa. Kiirettä kuitenkin pitää, sillä olen jo löytänyt sopivan tallinkin minne mielelläni veisin orin yksityiseksi. Hyvät tallit ovat niin harvassa, että pakko on toimia nopeasti kun viimein jokin sopiva talli kävelee vastaan.
Se cremello-osuus tässä on kuitenkin mielenkiintoisin asia. En aiemmin ole pitänyt kyseisestä väristä enkä kyllä ole varma pidänkö vieläkään. Jokin tässä kyseisessä hevosessa kuitenkin iski ja kovaa, jolloin se värikään ei enää näytä niin epämiellyttävältä. En tiedä johtuisiko tämä cremelloista pitämättömyys kenties silmistä, sillä en aiemminkaan ole pitänyt esimerkiksi herasilmäisistä hevosista.
Tällaista postausta tällä kertaa, elossa kyllä ollaan. IRL-elämässä on kuitenkin kauheasti kaikkea menossa, enkä aina meinaa jaksaa touhuta virtuaalihevosten kanssa. Toivottavasti tämä tästä alkaa hellittää, sillä tekemistä olisi paljon.
Loppusanoiksi hieman raviuutisia, joskin uutinen on se ettei uutisia ole. Kuninkuusraveista odotellaan edelleen tuloksia - itse asiassa eräälle ystävälleni ennustinkin että todennäköisesti taas saadaan tuloksia odotella puoli vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti