Esittelyssä yksityishevoset

Vaihteen vuoksi jotain ratsuhöpinääkin tänne blogiin. Nyt siis esittelyssä yksityishevoseni, joita on kertynyt aika mukava läjä.

Alun perin en mitään yksityisiä edes ajatellut, saahan Dalekiin tungettua vaikka ne kiharakarvaiset intianvinkuponit. Kuitenkin alkoi tehdä mieli hommata hevonen, jonka kanssa voisi ottaa rennosti ja kirjoitella päiväkirjaa sun muuta. Siispä hankin yksityisen. Pian ilmestyi toinen, sitten kolmas ja lopulta niitä olikin jo monta ja lisää tuntuu tulevan. Päätavoitteena lähes kaikkien yksityisten kanssa on YLA, yleensä vielä lisäksi eri jaosten laatuarvostelut.

Aloitetaanpa siis esittelyt.


Ensimmäisenä vuorossa on tämän hetken ehdoton silmäteräni, irlannincobtamma Zelda's Charonna eli Ronja. Tamma perustuu löyhästi kuvissa olevaan kaverini hevoseen. Jo jonkun aikaa olin pohtinut sopivan irlannincobin hommaamista, jotta päästäisiin kokeilemaan kuinka tamman kuvilla pärjäisi NJ:ssä (kiva huvi, kyllä vain). Juuri ennen Ronjan löytymistä olin kaivellut vähäiset irkkukasvattajat läpi löytämättä mitään kivaa yhdistelmää. Kesällä kuitenkin sattui silmiini Zeldan myyntitopic, jossa Ronjaa kaupattiin. Jokin kyseisessä varsassa vain vei mennessään, ja oli pakko tehdä tarjous. Ronja lähtikin mukaani, ja nyt kuljemme yhteistä taivalta reaali-ikääntymisen merkeissä.

Reaali-ikääntyminen on juuri se paras tapa muutamastakin syystä. Ensimmäisenä on vaikka se, että kuvien tamma on itsekin vajaa kolmevuotias. Toiseksi, helppo ottaa koko puuha rennommin kun ei ole kaamea kiire ikääntymisen suhteen. Välillä vähän harmittaa kun tekisi mieli touhuta tamman kanssa vaikka mitä, mutta ikä ei anna myöten.
Pitäisikin viimein saada aikaan, tehdä htnetiin topikki ja kysellä vähän mitä nuoren hevosen kanssa voisi touhuta.


Seuraavaksi uusi silmäteräni Wietse fan Lycan, Wietse näin lyhyemmin. Joku tässäkin orissa vain sytytti, ja se oli pakko saada. Wietsen tekstejä en ole vieläkään saanut aikaan, kirjoittamisintoni tuntuu olevan talvilomalla. Eiköhän nekin sieltä joskus ilmesty...

Wietse oli jo mukavasti kilpaillut minulle tullessaan ja olipa herralla taskussa muotovaliokin. Nyt kisailu jatkuu koulun ja valjakon osilta, tosin hieman vähäisenä sillä en ikinä tunnu päätyvän jaosten sivuille ennen kuin kaikki sopivat luokat ovat täynnä. Tavoitteena Wietsen kanssa on kuitenkin YLAn lisäksi KRJ:n ja VVJ:n laatuarvostelut. Hieman olen tulevaisuuttakin miettinyt, joten kunhan näistä on sijoitukset maksimissa niin lähdemme Wietsen kanssa westerniä kokeilemaan.


Seuraavaksi lyhyeen esittelyyn pääsee puoliveriori Don Camillo DECR eli Milo. Pitkään vinguin Sorailta omaa koristeponia vaikken puoliverisistä pahemmin pidä, mutta Milo on kiva. Herra on hieman laiminlyöty kylläkin, tekstejä en ole edes harkinnut. Muutamaan kisaan tuo on sentään taidettu ilmoitella. Kunnon kuvatkin pitäisi etsiä, tai edes lisäkuvia.


Puoliverilinja jatkuu, jännä että näitäkin löytyy vaikken kauheasti puoliverisistä pidä. Seuraavaksi kuitenkin vuorossa orikaksikko Hazard HRW ja Rocker SIN. Holsteinori Hazard tuli sattumalta minulle, näin myynti-ilmoituksen herrasta enkä voinut vastustaa. Estehevonen onkin jännää vaihtelua, taidan omistaa enimmäkseen kouluratsuja.
Trakehnerori Roki on hienon Evergreyn kasvatti, ja lukeutuu myös vanhimpien hevosteni joukkoon - herra on ollut minulla varsasta asti.

Näiden kahden sivut ovat kaamean retuperällä, ulkoasut pitäisi vaihtaa ja mitä kaikkea vielä.


Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä ihka ensimmäinen yksityishevoseni, suomenhevosruuna Tunturipuro eli Tuukka. Tuukka perustuu myöskin kuvissa olevaan hevoseen, joka on kaverini entinen hevonen. Tuukan ostin kasvattajaltaan todella kauan sitten, jonka jälkeen ruuna on roikkunut mukana erittäin sitkeästi. Ei tästä ruunasta voisi eroon hankkiutua, jo kuvien hevosen takia tunnearvo on suuri.

Tämän tekstin kirjoittamisen aikana Tuukan sivuilla on vielä vanha ulkoasu, sekin tulee muuttumaan Ronjan ja kumppaneiden sivujen mukaiseksi.



Noh, tulipahan nämäkin esiteltyä. Lisää on ehdottomasti tulossa, sillä kaikenlaisia suunnitelmia on jo vireillä. Kirjoittamisesta pitävänä tarinapainotteiset yksityiset tuovat harrastamiseeni todella mukavaa vaihtelua.

Yksityisten pidon ehdoton ongelma on sopivan kotitallin löytäminen. Ehkä olen vain nirso, mutta useita talleja selanneena vain kaksi miellyttävää on sattunut silmään - yksi on pidemmällä tauolla ja kuolleelta vaikuttaa toinenkin. Kunhan saan Tuukan sivut kuntoon, teen etsintätopikin htnetiin ja toivon, että ne helmet löytyvät tästä satojen virtuaalitallien merestä.